[[File:Negativ and Reversal 35mm Film.jpg|thumb|Kinofilmikokoisia negatiiveja ja dioja.]]
Värikuvan alkuvaiheessa valokuvakuva värjättiin maalaamalla. Varsinaisen värikuvauksen kehittäjien oli aluksi selvitettävä värien fysikaalisia ominaisuuksia ja sitä, miten värisävyt muodostetaan päävärejä sekoittamalla eli [[reproduktio|reproduktiolla]]. Vuonna 1861 [[James Clerk Maxwell]] esitti väriopissaan kolmen päävärin järjestelmää.<ref name=zauber /> Aluksi kohteesta otettiin kolme eri kuvaa päävärien mukaisilla [[Suodin (valokuvaus)|suotimilla]].<ref name=syntyhist /> Venäläinen [[Sergei Prokudin-Gorski]] toteutti tämän 1900-luvun alkuvuosina siten, että kolme eri [[Suodin (valokuvaus)|suotimilla]] otettua kuvaa yhdistettiin vasta kun kuva näytettiin projektorilla (eli "taikalampulla"). Hän käytti lasinegatiiveja<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mtv.fi/uutiset/kulttuuri/artikkeli/talta-nayttavat-suomen-ensimmaiset-varivalokuvat/2337364| Nimeke = Tältä näyttävät Suomen ensimmäiset värivalokuvat| Julkaisu = | Ajankohta = 5.9.2013| Julkaisija = MTV3.fi| Viitattu = 1.2.2016 }}</ref> ja tämä vuonna 1903 patentoitu menetelmä tunnetaan nimellä [[Autochrome]]. Eri värikerrosten yhdistäminen samalle värinegatiiville vaati runsaasti kehittelytyötä. Vanhimmat kuluttajien saatavilla olleet värifilmitkolmivärifilmit olivat Chimicolor (1931), Technicolor IV (1932) ja, Agfacolor (1932) ja Kodacolor (1935), mutta värikuvaus yleistyi vasta 1940-luvun puolivälin jälkeen. Värinegatiivien rinnalle tulivat silloin myös [[Diafilmi|diafilmit]], joita katsottiin projektoreilla.<ref name=zauber>{{Verkkoviite | Osoite = http://zauberklang.ch/filmcolors/| Nimeke = Timeline of Historical Film Colors| Tekijä = Barbara Flueckiger | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Zauberklang.ch| Julkaisija = | Viitattu = 1.2.2016 | Kieli = }}</ref>
==Jälkikuvailmiö==
Rivi 27:
Ensimmäiset stereokuvat kuvattiin jo vuonna 1839 daguerrotypia-menetelmällä. Stereokuville sopivan katselulaitteen puute ja kuvien kopioimisen vaikeus hidasti stereokuvauksen yleistymistä.<ref>Encyclopædia Britannica, Eleventh Edition, Volume XXI (1911). Encyclopædia Britannica Inc. New York.</ref> Stereokuvaus ei yleistynyt kuluttajien keskuuteen, ja esimerkiksi [[View-Master|View-Master-laite]] jäi lasten leluksi<ref name=syntyhist />. Yksinkertaisempi, maalaustaiteesta tuttu kuvamuoto eli valokuva muodostui kuluttajille sopivaksi massatuotteeksi. Se toimi jatkumona vanhemmalle naturalistiselle ilmaisutavalle.
Valokuvaus oli kehittyessään poistanut camera obscuraan liittyneen laitteen ja katsojan sidoksen, joka camera obscurassa vielä oli. Kuvaa saatettiin tarkastella laitteestailman riippumattalaitteita. Tämä hämärsi kuvaajan osuutta kuvan synnyssä. Valokuva näytti esittävän katsojasta ja kuvaajasta riippumatonta objektiivista tietoa ja totuutta.<ref>Crary J. (1992): ''Techniques of the Oserver.'' MIT Press, London..</ref> Valokuvaus levisi nopeasti ympäri maapallon ja muotokuvastudioita perustettiin kaikkialle. Valotus perustui matemaattiseen, digitaaliseen standardiin, jonka ansiosta kamerat ja valotusmateriaalit toimivat kaikkialla samojen sääntöjen mukaan.{{selvennä}}
