Ero sivun ”Berylli” versioiden välillä

 

'''Berylli''' on [[silikaatti|silikaatteihin]] kuuluva [[alumiini]]a ja [[beryllium]]ia sisältävä [[mineraali]], jonka kemiallinen koostumus on Al₂Be₃(SiO₃)₆. Sen [[kide]]järjestelmä on heksagoninen ja se muodostaa tavallisesti kuusikulmaisen prisman muotoisia kiteitä. Beryllin [[kovuus]] Mohsin asteikolla on 7,5–8 <ref>{{Kirjaviite | Nimeke = MAOL-taulukot | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Vuosi = 1991 | Tekijä = Haavisto, Anja et al. | Sivu = 140 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 951-1-16053-2 | Viitattu = 11. heinäkuutta 2013 }}</ref> ja [[ominaispaino]] 2,63–2,80. Puhdas berylli on väritön, mutta mineraali sisältää usein epäpuhtauksia, jotka aiheuttavat siinä vihreän, vaaleansinisen, punaisen, keltaisen tai valkoisen värin. Läpinäkyvänä beryllin värimuunnokset ovat arvokkaita [[jalokivi]]ä, joista tunnetuimmat ovat vihreä [[smaragdi]] ja vaaleansininen [[akvamariini]].<ref name="kivikirja">Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet Otava, Keuruu. (ISBN 951-1-10837-9)</ref>

 

Berylliä esiintyy lähinnä [[graniitti]]sissa [[pegmatiitti|pegmatiiteissa]], joissa beryllikiteet voivat epäjaloina kasvaa hyvin suurikokoisiksi: suurimmat löydetyt ovat olleet kuuden metrin mittaisia ja noin sadan tonnin painoisia. Pegmatiittien onteloista, kidesykeröistä ja sivukivistä tavataan pienempiä, läpinäkyviä kiteitä, jotka nekin voivat suurimmillaan olla puolen metrin mittaisia. [[Uralvuoret|Uralvuorilta]] on löydetty berylliä myös kiilleliuskeesta. Berylliä esiintyy muun muassa [[Saksa]]ssa, [[Itävalta|Itävallassa]], [[Irlanti|Irlannissa]], [[Madagaskar]]issa, [[Kolumbia]]ssa, [[Brasilia]]ssa ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Suomesta [[Luumäki|Luumäeltä]] on löydetty jalokivilaatuista berylliä. Massiivinen berylli on berylliumin pääasiallinen lähde.<ref name="kivikirja"></ref>