Ero sivun ”Lundin taistelu” versioiden välillä

180 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
| muut_taistelut =
}}
'''Lundin taistelu''' käytiin [[4. joulukuuta]] [[1676]] Ruotsissa, [[Lund]]in kaupungin pohjoisen portin ulkopuolella [[Skåne]]ssa, eteläisessä [[Ruotsi]]ssa. Taistelu oli osa Ruotsin ja [[Tanska]]n välistä [[Skoonen sota]]a.<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = Henrik Fafner | Otsikko = Lundin taistelu : Pohjolan verilöyly| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia| Ajankohta = 2010| Vuosikerta = | Numero = 14| Sivut = 15-2115–21| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bonnier| Tunniste = | Issn = 0806-5209| Viitattu = }}</ref>
 
==Tausta==
 
Ruotsi oli yksi [[Kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisen sodan]] suurista voittajista ja sai [[Westfalenin rauha|Westfalenin rauhansopimuksessa]] 1648 uusia alueita Saksasta (Etu-Pommeri, [[Wismar]] ja Neuenkirchen, [[Bremen]]-Verden, [[Wildeshausen]] ja muutamia pienempiä alueita). [[Roskilden rauha|Roskilden]] (1658) ja [[Kööpenhaminan rauha|Kööpenhaminan]] (1660) rauhansopimuksissa.{{selvennä}} Kuningas [[Kaarle X Kustaa]]n äkillisen kuoleman jälkeen Ruotsi lopulta sai myös [[Skånen lääni|Skånen läänin]] Tanskalta. Samalla myös [[Blekinge]], [[Halland]] ja [[Bohuslän]] yhdistettiin Ruotsiin. Uusi kuningas [[Kaarle XI]] peri kruunun isältään [[Kaarle X Kustaa]]ltaKustaalta vain viiden vuoden ikäisenä vuonna 1660.
 
Ruotsi solmi Ranskan[[Ranska]]n kanssa liiton, jossa se lupautui vastineeksi suuresta vuosittaisesta Ranskan talousavusta sijoittamaan suuren, 10&nbsp;000 miehen kenttäarmeijan Itämeren eteläpuolisille alueilleen. Sitä oli tarkoitus käyttää mahdollisessa Keski-Euroopan sodassa. Vuonna 1675 Ruotsi oli täyttänyt lupauksensa. Armeija oli kuitenkin paljon pienempi, heikompi ja huonommin varustettu kuin oli luvattu.
 
==Sodan syttyminen==
[[Tanska]]nTanskan kuningas [[Kristian V]] näki silloin mahdollisuutensa Ruotsille menetettyjen alueiden takaisinvaltaamiseksi. Vuonna 1675 Tanska ja [[Brandenburgin herttuakunta]] ottivat haltuunsa Ruotsin omistuksia Pommerissa. Vuoden 1676 kesäkuussa Tanskan joukot tekivät harhautushyökkäyksen Norjasta Bohusläniin. Kristian itse johti pääarmeijansa 29. kesäkuuta lähelle [[Helsingborg]]ia ja otti nopeasti haltuunsa suurimman osan Skånea. Vain raskaasti linnoitettu Malmön[[Malmö]]n kaupunki pystyi vastustamaan Tanskan joukkoja. Monet asukkaista, erityisesti Pohjois-Skånen metsäseudun köyhät talonpojat, liittyivät Tanskan joukkoihin ja ahdistelivat alueella olevia Ruotsin joukkoja.<ref name=tkh />
 
Loshultin väijytyksessä Skånen ja Smålandin läänien rajojen välissä ryöstettiin ja tuhottiin heinäkuun 24. päivänä arviolta 250 vaunua käsittänyt ruotsalainen kuormasto. Siinä menetettiin 50&nbsp;000 hopeakolikon sotasaalis, kuninkaan henkilökohtainen teltta ja hänen taloushopeansa. Tämä tapahtuma oli alku välittömille sotatoimille, muttei niin korvaamaton vahinko kuin vihollisen sotapropagandassa väitettiin: menetysten kokonaismääräksi kirjattiin vain kolmen viikon avustukset Ranskasta.
 
Tanskan harhauttamisjoukot jatkoivat tunkeutumistaan Norjasta Ruotsin länsiosiin. Vain 21-vuotias kuningas [[Kaarle XI]] otti henkilökohtaisesti komentoonsa uudelleen kootun pääarmeijansa ja marssitti sen etelään Ruotsin sydänmailta pysäyttämään Tanskan armeijan. Tanskan kuningas sijoitti armeijansa pitkin Skånea voidakseen ruokkia armeijansa ja pystyäkseen pitämään hallussaan valloittamansa alueet, ja tuhoamaan Kaarlen armeijan huoltomahdollisuudet. Tanskalaiset yrittivät myös eristää Malmön kaupungin. Kristian hallitsi myös Helsingørin[[Helsingør]]in kaupungin linnoitusta, Kristianstadia[[Kristianstad]]ia ja Landskronaa[[Landskrona]]a yhdessä Lundin ja Ystadin[[Ystad]]in kaupunkien kanssa. Ruotsin tilanne oli jo huono.
 
Huolimatta huonoista yhteyksistä muun Ruotsin kanssa, Kaarle XI päätti pitää armeijansa Skånessa. mihin hintaan hyvänsä pitääkseen Tanskan armeijan kiireisenä niin, ettei se onnistuisi piirittämään ja näännyttämään Malmön kaupunkia nälkään. Vuoden 1676 syksy oli kova. Pellot tulvivat ylitsevuotavista vesisateista ja huonot tiet muuttuivat soistuviksi ojiksi. Kristian päätti 20. marraskuuta siirtää armeijansa hyvin valituille talvimajoituspaikoille Lundin itäiselle alueelle. Kaarle ei löytänyt vastaavaa leiripaikkaa, mutta hän päätti antaa armeijansa lopun majoittua noin 10kymmenen kilometrin päähän Lundista luoteeseen, [[Kävlinge-joen (joki)|Kävlingejoen]] toiselle puolelle. Tätä molempien joukkojen siirtymistä on kuvattu kilpajuoksuksi Lundiin.<ref name=tkh />
 
Myöhään marraskuun viimeisen päivän yönä 1676 ilma yhtäkkiä muuttui kylmäksi. Pienet joet jäätyivät heti, ja Kaarle päätti ryhtyä ratkaisutaisteluun. Taistelu on Pohjolan sodista ensimmäinen, jossa molemmat armeijat käyttivät univormuja.<ref name=tkh />
 
===Joukot===
Tanskan armeijan kokoonpano oli noin 6&nbsp;300 jalkamiestä, 6&nbsp;000 ratsukkoa ja 53 raskasta kenttätykkiä. Miehiä ja tarvikkeita sisältävässä kuormastossa oli yhteensä noin 15&nbsp;000 miestä. Ruotsalaisten armeija oli huomattavasti pienempi. Jalkaväkeä sillä oli vain noin 2&nbsp;000 miestä, ratsuväkeä arviolta 6&nbsp;000 ja vain 8kahdeksan raskasta tykkiä. Koko kenttäarmeijassa oli alle 9&nbsp;000 miestä. Kaarle päätti hyökätä, ja luotti nopean liikkeen ja täydellisen yllätyksen suoman etulyöntiaseman voimaan.
 
===Taistelun kulku===
'''Kello 04.00'''
 
Kaarle tiedusteli varovasti maastoa ja aloitti Kävlinge-joenKävlingejoen ylityksen, joulukuun 4. päivän aamuna.
 
'''Kello 05.30'''
 
'''Kello 9.00'''
Ruotsin armeija otti haltuunsa Lundin pohjoispuolen korkeimman kukkulan. Kaarle itse osallistui henkilökohtaisesti taisteluun, johtaen henkilökohtaisesti toista hyökkäyssiipeä. Aamun taistelun aikana hänen hevosensa Thotten ammuttiin hänen altaan, ja hänen oli vaihdettava varahevoseensa, loistavaan siitosoriin Brillantiin, jonka hän oli saanut kruunajaislahjakseen Ranskan kuninkaalta [[Ludvig XIV]]|Ludvig XIV:ltä]] vuonna 1673. Ruotsin historiassa Brillant tunnetaan paremmin lempinimeltänsälempinimellään "Brandklipparen". Myöhemmin hevonen periytyi hänen pojalleen [[Kaarle XII]]|Kaarle XII:lle]], joka käytti sitä, ratsun Lundissa 1716 tapahtuneeseen kuolemaan, saakka. Brillant oli kuollessaan siis vähintään 43-vuotias.
 
Taistelusta tuli todella intensiivinen, kun tanskalaiset olivat toipuneet alkujärkytyksestään. Muutaman tunnin taistelun jälkeen kuitenkin suuri osa Tanskan armeijasta perääntyi luoteeseen yli Kävlinge-joenKävlingejoen. Jää murtui joukkojen alta, ja lukuisat Tanskan armeijan sotilaat ja ratsut hukkuivat jokeen. Kuningas Kristian ja prinssi Jörgen lähtivät Landskronasta jo keskipäivällä yhdessä pääarmeijan kanssa, ja he jättivät jälkeenjäävien joukkojen komennon toisille kenraaleille lopuksi päivää. On arveltu, että he luultavasti arvelivat taistelun hävityksi jo tuohon aikaan päivästä.
 
'''kello 11.30'''
Ruotsalaisten joukot valtasivat tanskalaisten leirin. Puolilta päivin ruotsalaiset epäröivät, jatkaako yhä taistelua, vai ajaa takaa jo pakenemassa olevia tanskalaisia. Ruotsalainen jalkaväki oli lukumäärältään pienempi. Sillä oli myös huono taktinen asema ja sen selustan takana olivat Lundin kaupunginmuurit. Kaarle, jonka siiven Tanskan pääarmeija oli työntänyt yli Kävlinge-joenKävlingejoen, oli yhä hyvin huolissaan jalkaväestään Lundin ulkopuolella.
 
'''Kello 14.00'''
Taistelun loputtua oli jo pimeää, ja useat haavoittuneet paleltuivat kuoliaaksi seuraavan yön aikana. Seuraavana päivänä laskettiin kaatuneiden määrä hyvin tarkasti. Ruotsalaisten virallisen raportin mukaan kaatuneita löydettiin taistelukentältä 8&nbsp;993. Heistä noin 6&nbsp;000 oli tanskalaista (mukaan lukien muutama Hollannin merijalkaväkeen kuulunut). Kuolleista 3&nbsp;000 oli ruotsalaista. Uhrien suhteellinen lukumäärä vahvuuksiin nähden merkitsee, että Lundin taistelu oli Euroopan siihenastisen historian verisin taistelu. Joukoista enemmän kuin 40&nbsp;% (Tanskan joukkojen tappiot jopa lähemmäs 50&nbsp;%), tapettiin taistelukentällä.<ref name=tkh /> Tuon ajan armeijat useinkin menettivät kaatuneina vain 10&nbsp;% joukoistaan suoraan taistelukentälle ratkaisevissakin taisteluissa. Luvut ylitettiin vasta ensimmäisen maailmansodan aikana, erityisesti länsirintamalla Belgiassa ja Ranskassa.{{lähde|28.1.2016}} Hollantilaisten merisotilaiden kohtalona oli jäädä saarroksiin keskelle taistelukenttää. Heidän kolme matruusipataljoonaansa eivät olleet maasotaan varustautuneita, ja ruotsalaiset surmasivat helposti heistä lähes kaikki, noin 1&nbsp;300 miestä.<ref name=tkh />
 
Ruotsalaiset menettivät taistelussa surmattuina vain noin 35&nbsp;% siitä, mitä [[Poltavan taistelussataistelu]]ssa vuonna 1709 menetettiin. OloOlot olivat ankarat: talven aikana 1676–1677 ruumiita ei useinkaan kyetty hautaamaan ennen kuin kuukausia myöhemmin. Ei tiedetä, mihin kaikki ruumiit on haudattu. Massahautojen sijaintia ei ole aikanaan paikallistettu. Yhden joukkohaudan sijainti löydettiin sattumalta 1995 Norra Nöbbelövin uuden kirkon sisäänkäynnin rakentamisen yhteydessä.{{lähde|28.1.2016}}
 
==Lopputulos==
70 406

muokkausta