Ero sivun ”Ammattikuntalaitos” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 14424999, jonka teki 84.248.15.18 (keskustelu) |
p Korjattu virheellinen muoto 'mihin kesti' muodolla 'mikä kesti'. |
||
Rivi 3:
Ammattikuntia oli jo [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] aikana, mutta keskiajan alussa ne lakkasivat toimimasta muualla paitsi [[Bysantti|Bysantissa]]. Länsi-Euroopassa ammattikuntia alettiin uudelleen perustaa [[ristiretki|ristiretkien]] aikoihin 1100-luvulta lähtien.<REF name="Fokus"/> Sitä ennen oli kaupungeissa kuitenkin jo toiminut ''kauppias[[kilta|kiltoja]]'', joiden esimerkki vaikutti osaltaan myös ammattikuntien perustamiseen.<REF name="HistSuur"/> Ammattikuntien suurin kukoistusaika kesti [[Englanti|Englannissa]], [[Ranska]]ssa ja [[Italia]]ssa 1300-luvulta 1500-luvulle, [[Saksa]]ssa se alkoi hieman myöhemmin.
Ammattikuntajärjestelmään kuului, että itsenäisinä [[yrittäjä|yrittäjinä]] käsityöammateissa saivat toimia vain [[mestari]]t, joille mestarin arvo oli myönnetty heidän suoritettuaan hyväksytyn ''mestarinäytteen''. Mestarin alaisuudessa toimivat [[kisälli]]t ja [[oppipoika|oppipojat]]. Ennen kuin käsityöläinen saattoi päästä mestariksi, hänen oli ensin pestauduttava oppipoikana jonkun mestarin palvelukseen ja harjoiteltava ammattitaitoa. Kun hän oli riittävästi oppinut,
Ammattikuntien tehtäviin kuului myös jäsentensä toimeentulon turvaaminen heidän sairastuttuaan tai tultuaan työkyvyttömiksi. Mutta niiden tarkoituksena oli myös alan suojaaminen ulkopuoliselta [[kilpailu]]lta, minkä vuoksi ne toimivat samalla [[kartelli|kartelleina]]. Mestarien lukumäärä kussakin kaupungissa ja kussakin ammatissa oli yleensä rajoitettu tiettyyn määrään, ja tavallista oli sekin, että mestariksi oli mahdoton päästä muiden kuin vanhempien mestarien sukulaisten.<ref name="Fokus" /> Muut joutuivat useinkin jäämään kisälleiksi koko iäkseen, vaikka heidän ammattitaitonsa olisi ollut useita mestareita parempikin. Täten ne toimivat vastoin alkuperäistä tarkoitustaan laadun takaajana. Usein ne vastustivat myös uusien, entistä tehokkaampien tuotantomenetelmien käyttöönottoa, mistä aiheutuneet haitat kärjistyivät [[teollistuminen|teollistumisen]] alkuvaiheessa.
| |||