Ero sivun ”Kustaa IV Aadolf” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Envy (keskustelu | muokkaukset)
p rivitys ja kuvat oikealle puolelle
p kh
Rivi 17:
| allekirjoitus =
}}
'''Kustaa IV Aadolf''' ([[1. marraskuuta]] [[1778]] [[Tukholma]], [[Ruotsi]] – [[7. helmikuuta]] [[1837]] [[Sankt Gallen]], [[Sveitsi]]) oli [[Ruotsin kuningas]] [[1792]] [[1809]]1792–1809. Hän oli viimeinen [[Suomi|Suomea]] hallinnut Ruotsin kuningas.
 
==Nuori ja vakavamielinen kuningas==
Rivi 33:
Kustaa IV Aadolf alkoi vuoden 1803 paikkeilla siirtyä selkeästi Ison-Britannian puolelle Ranskaa vastaan. Liittoutuminen Ison-Britannian kanssa olisi ollut perusteltavissa järkevästi, sillä Iso-Britannia oli Ruotsin tärkein kauppakumppani. Kuninkaan ulkopoliittinen suunnanmuutos perustui kuitenkin lähinnä tunteisiin. Kustaa IV Aadolfin oikeustajua nimittäin loukkasi se, että [[Napoleon I]] oli röyhkeästi kaapannut vallan Ranskassa ja oli alkanut vaatia itselleen kuninkaille kuuluvaa kunnioitusta. Vähitellen hänen Napoleon-vihansa kasvoi niin suureksi, että hän alkoi pitää tätä Raamatun ennustamana [[Antikristus|Antikristuksena]].
 
Ruotsi liittyi Napoleonin vastaiseen sotaan vuonna [[1805]] ja siirsi joukkoja [[Pommeri]]in. Kustaa IV Aadolf johti henkilökohtaisesti sotatoimia, mutta hän ei ollut Napoleonin kaltainen strateginen nero, vaan antoi sodanjohtajana itsestään melko naurettavan vaikutelman. Myös Ruotsin armeija oli heikosti varautunut sodankäyntiin. Napoleonin joukot ajoivat ruotsalaiset nopeasti täydellisen tappion partaalle, ja Ruotsin oli pakko vetäytyä vähin äänin sodasta. Kustaa IV Aadolf ei kuitenkaan ottanut tästä opikseen, vaan uskoi yhä jääräpäisesti siihen, että Ruotsin kannattaa jatkaa jyrkkää Napoleonin vastaista politiikkaansa.
 
==Suomen sota ja kuninkaan syrjäyttäminen vallasta==
[[Kuva:Gustav IV Adolf Sweden.jpg|thumb|200px|Kustaa IV Aadolf jalkakylvyssä ollessaan vangittuna Gripsholmin linnassa 1809.]]
Vuonna [[1807]] [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisari]] [[Aleksanteri I]] ja lähes koko Euroopan valloittanut [[Ranska]]n keisari Napoleon Bonaparte sopivat [[Tilsit]]issä heinäkuussa 1807, että Venäjä yrittäisi taivuttaa Ruotsin mukaan Ison-Britannian vastaiseen kauppasaartoon eli [[Mannermaasulkemus|mannermaasulkemukseen]] ensin diplomaattisin keinoin ja mikäli se ei auta, niin tarvittaessa vaikka voimatoimin hyökätä Ruotsiin sen epäviisaasta liittoutumisesta [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] kanssa. Kustaa IV Aadolf ei taipunut Venäjän keisarin vaatimuksiin. Kuningasta varoitettiin useasti Venäjän hyökkäysaikeista idässä, mutta hän ei jostain syystä uskonut varoituksiin. Suomen puolustus laiminlyötiin, kuningas odotti kevättä ja Englannista meritse saapuvia apujoukkoja. Kun Venäjä talvella [[1808]] hyökkäsi ilman sodanjulistusta, oli Ruotsin armeijan pääjoukko toisella puolella valtakuntaa [[Skåne]]ssa, varautuneena [[Tanska]]n suunnalta tulevaan hyökkäykseen, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.
[[Kuva:“Colonel Gustafsson”, former Gustav IV Adolf, King of Sweden 1792-1809 - Google Art Project.jpg|thumb|160px|left|Kustaa IV Adolf maanpaossa noin vuonna 1830.]]
[[Suomen sota]] 1808–1809 oli Ruotsille sotilaallinen katastrofi, sillä lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan kolmasosan alueestaan Venäjälle. Kustaa IV Aadolfin sodanjohtokyvyt osoittautuivat jälleen vähäisiksi, ja kun hänen johtamansa vastahyökkäys epäonnistui, sai hän raivokohtauksen ja syytti upseereitaan petoksesta. Vastoinkäymiset johtivat vähitellen siihen, että kuninkaan mielenterveys alkoi horjua. Yleinen mieliala alkoi kääntyä kuningasta vastaan, ja varsinkin armeijassa oltiin katkeria kärsityistä tappioista. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, ja 13. maaliskuuta vuonna 1809 seitsemän sotilasta [[Carl Johan Adlercreutz]]in johdolla ryntäsivät [[Tukholman kuninkaallinen linna|kuninkaan linnaan]] ja [[Ruotsin vallankaappaus 1809|pidättivät ja vangitsivat]] kuninkaan ja tämän perheen. Häntä pidettiin kotiarestissa [[Gripsholmin linna]]ssa.