Avaa päävalikko

Muutokset

Korjattu virhe
Pohjoisboreaalisen vyöhykkeen kasvukausi on 100–140 vrk, haihtuminen PE 320–420 mm. Tyypillinen metsänkorkeus 5−12 m riippuen alueen pohjoisuudesta. Metsä kasvaa hitaasti tai erittäin hitaasti valtalajeina mänty ja koivu; Siperiassa mänty ja lehtikuusi. Suomessa pohjoisboreaalin eteläosissa kasvaa myös kuusta, mutta jo Rovaniemen pohjoispuolella se on harvinaisempi. Toisaalta kuusimetsiä on runsaasti erityisesti Kittilän, Sodankylän, Savukosken ja Sallan alueilla. Pohjoisimmat pohjoisboreaaliset metsät ovat Skandinaviassa männyn ja tunturikoivun matalia sekametsiä. Pohjoisimmissa osissa vyöhykettä havupuut saattavat tuottaa itävää siementä vain muutaman kerran vuosisadassa. Vain poikkeuksellisen leutoina vuosina, aivan pohjoisimmilla rajoilla havupuut eivät välttämättä edes siemennä itse koko elämänsä aikana, ja ovat itsekin levinneet alueelle mahdollisesti siemenenä tuulen mukana eteläisemmistä puista ja selvinneet aikuisiksi kuin sattuman kaupalla. Moni puulaji kasvaa siellä äärimmillään, puusto on matalampaa ja harvempaa kuin etelämpänä. Kenttäkerros on rikas ja vaihtelee metsätyypin mukaan. Siellä missä Etelä-Suomen eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvaa kuusivaltaisia mustikkakankaita, kasvaa pohjoisboreaalin eteläosissa paksusammalkuusikoita, joissa suokasvit, kuten suopursu ja mustikka ovat tyypillisiä kenttäkerroksen kasveja. Pohjoisempana paksusammalkuusikon korvaavat erilaiset mäntyvaltaiset suometsät. Karummilla paikoilla mäntyvaltaisilla seuduilla kasvaa laajoja jäkäläkankaita, joilla tyypillisiä aluskasveja ovat riekonmarja, juolukka ja puolukka. Pohjoisboreaalinen vyöhyke on hyvin erilainen sen etelä- ja pohjoisosissa, ja se voidaan jakaa Suomessa kahteen alavyöhykkeeseen: eteläiseen tiheämmän havumetsän vyöhykkeeseen ja [[suojametsä]]vyöhykkeeseen. Suojametsien pohjoispuolella sijaitsee hemiarktinen tunturikoivuvyöhyke, joka on tundra- ja havumetsäbiomien vaihettumisaluetta. Myös suojametsissä kasvaa tunturikoivua matalien havupuiden seassa. Pohjoisboreaali on pohjoisosistaan maa- ja metsätaloudelle hyödytön vyöhyke, mutta alueella harjoitetaan paljon porotaloutta. Suojametsien eteläpuolella harjoitetaan metsätaloutta, mutta se ei ole yhtä kannattavaa kuin etelämpänä. Alueen kesät ovat melko leutoja ja vähähelteisiä, halloja esiintyy pitkin kesää. Soita on lähes kaikkialla, paitsi korkeilla paikoilla. Alueen pohjoisosissa maa on syvältä kauttaaltaan ikiroudassa, eteläosissa ikirouta on laikuttaista. Pohjoisboreaalisia metsiä on Suomessa lähes koko Lapissa (Pello−Rovaniemi−Ranua -linjan pohjoispuolella) sekä [[Koillismaa]]lla ja Kainuun pohjoisimmissa osissa. Uhanalaistarkastelussa Pohjoisboreaalinen vyöhyke on jaettu neljään osaan: [[Koillismaa]]han, [[Peräpohjola]]an, [[Metsä-Lappi]]in ja [[Tunturi-Lappi]]in.
 
a ylempänä ovat alppiniityt, joilla kasvaa myös pihlajaa.
==Alppimetsät==
Alppimetsissä on tietyillä korkeuksilla havaittavissa havumetsävyöhyke, jonka puuston muodostavat kuusi, [[saksanpihta]], lehtikuusi, [[alppisembra]] ja mänty. Alempana kasvaa myös [[pyökki]]ä ja ylempänä ovat alppiniityt, joilla kasvaa myös pihlajaa.
 
==Kaledonian havumetsät==
Rekisteröitymätön käyttäjä