Ero sivun ”Marie Antoinette” versioiden välillä

| seuraaja =

'''Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen''' ({{k-fr|Marie-Antoinette Josèphe Johana de Habsbourg-Lorraine}}, [[2. marraskuuta]] [[1755]] – [[16. lokakuuta]] [[1793]]) oli [[Unkari]]n ja [[Böömi]]n prinsessa, [[Itävalta|Itävallan]] [[arkkiherttuatar]], [[Ranska]]n [[dauphine]] ja lopulta kuningatar. Hän oli Itävallan kuningattaren [[Maria Teresia]]n tytär ja keisari [[Joosef II|Joosef II:n]] sisar. Hän oli myös Ranskan kuninkaan [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] puoliso ja [[Ludvig XVII|Ludvig XVII:n]] äiti.

PolittiikkansaPolitiikkansa, käytöksensä ja syntyperänsä vuoksi Marie Antoinette oli vihan kohteena [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] aikana, ja hänet mestattiin lokakuussa 1793.<ref name="Nenonen 972">Nenonen s. 972.</ref>

Nuori arkkiherttuatar sai puutteellisen kasvatuksen, ja osoitti kiinnostusta vain tanssia ja musiikkia kohtaan. Vielä kymmenvuotiaana hänen lukutaitonsa oli heikko, eikä hän siksi juuri harrastanut lukemista. Hän oppi latinan alkeet, ei saanut minkäänlaista opetusta valtiollisissa asioissa ja puhui erittäin huonosti ranskaa, koska hän piti saksaa tärkeämpänä kielenä.<ref name="Haslip 16">Haslip s. 16.</ref>

Kuninkaallinen avioliitto toteutui fyysisellä tasolla vasta elokuussa 1777. Marie-Antoinetten ensimmäinen lapsi syntyi [[Versailles]]in linnassa 19. joulukuuta 1778. Hänen oli synnytettävä kuningattaren makuuhuoneessa satojen hovilaisten läsnäollessaläsnä ollessa.<ref name="Haslik 164">Haslik s. 164.</ref> Lapsi oli tyttö, ja hänet kastettiin Marie Thérèse Charlotteksi. Hänestä tuli "Kuninkaallinen Prinsessa" koska kyseessä oli Ranskan kuninkaan vanhin tytär. Vaikka koko maa oli toivonut poikaa, Marie-Antoinette iloitsi tytöstä. "Poika olisi kuulunut valtiolle", hän sanoi, "mutta tämä lapsi on minun ja se saa kaiken hellyyteni; se saa iloita onnestani ja pehmentää surujani".<ref name="Haslik 165">Haslik s. 165.</ref>

Marie-Antoinette yritti vaikuttaa kuninkaan poliittisiin päätöksiin sekä ministerinimityksiin ja erottamisiin, mutta pääasiassa hän puuttui kuninkaan ystävien asioihin. Näin hän sekaantui myös skandaaliin, jonka yhteydessä [[Lontoo]]n suurlähettilästä kreivi Guinesia syytettiin kavalluksesta. Hän erotti myös kuninkaan tärkeimpiin ja keskeisimpiin avustajiin kuuluvan valtionvarain yleistarkastajan [[Anne Robert Jacques Turgot]]’n.<ref name="Haslip 129">Haslip s. 129.</ref>

Vaikka vastaava rakentaminen oli Ranskan aristokratian naisten keskuudessa tavallista, Marie Antoinette sai runsaasti kritiikkiä maalaiskylästään. Monien mielestä hän oli tuhlari, joka halusi leikkiä paimentyttöä samaan aikaan kun oikeat maalaiset elivät vaikeissa oloissa.<ref name="Haslip 195">Haslip s. 195.</ref> Lisäksi Marie Antoinettea moitittiin "sisäkkömäisestä" pukeutumisestaan, ja siitä, että hän mainosti Itävallan [[Alankomaat|alankomaitten]] [[Puuvilla|puuvillateollisuuttapuuvilla]]teollisuutta [[Lyon]]in [[Silkki|silkin]]valmistajien kustannuksella.<ref name="Haslip 201">Haslip s. 201.</ref>

Vuosi 1785 oli Marie Antoinettelle huono vuosi, jonka aikana monet tapahtumat pudottivat hänen suosiotaan. Kuninkaan vaimolleen ostama [[Orléansin herttua]]n käytössä ollut Saint-Cloudin palatsi oli ajattelematon teko, joka sai kansalta perinpohjaisen tuomion.<ref name="Haslip 211">Haslip s. 211.</ref> Heinäkuussa 1785 paljastunut [[kaulakoruskandaali]] toi Marie Antoinettelle lisää huonoa julkisuutta. Tuolloin eräs kultasepänliike vaati kuningattarelta 1,5 miljoonaa [[livre]]ä timanttisesta kaulakorusta, jonka tilaajana oli toiminut kuningattaren nimissä esiintynyt [[kardinaali]] [[Louis de Rohan]]. Kuningatar ei myöntänyt tilanneensa korua, vaan antoi pidätyttää kardinaalin. Tämä osoittautui syyttömäksi, sillä korutilauksen oli tehnyt "kreivi ja kreivitär de la Mottena" tunnettu huijaripariskunta, joiden mukana kaulanauha kulkeutui [[Englanti]]in.<ref name="Liisberg 52">Liisberg s. 52.</ref> Siellä jalokivet myytiin yksitellen pimeillä markkinoilla.<ref name="Octave 1. 36">Octace 1. s. 36.</ref>

Vuonna 1789 Marie Antoinetten tilanne vaikeutui, sillä kansan väittämän mukaan kuninkaan omat veljet esittivät valtakunnan aatelisten kokoukselle asiakirjat, jotka todistivat kuninkaallisten lasten syntyneen ei-aviollisesta suhteesta. Liikkeellä olleet perättömät huhut kertoivat kuningattaren vetäytymisestä Val-de-Grâceen luostariin. Säätyvaltiopäivien avajaisissa 4. toukokuuta 1789 kuninkaalle ja Orleansin herttualle hurrattiin, mutta Marie Antoinette jäi ilman suosionosoituksia.<ref name="Haslip 257">Haslip s. 257.</ref>

Vain kuukautta myöhemmin kuningasperheen vanhin poika ja kruununperillinen Louis-Joseph menehtyi pitkän sairastelun jälkeen. Hänen hautajaisensa Saint-Denisin luostarissa pidettiin ilman juhlallisuuksia ylimääräisten kulujen välttämiseksi. Ajankohdan poliittiset tapahtumat eivät sallineet kuninkaalliselle perheelle kunnon suruaikaa.<ref name="Haslip 260">Haslip s. 260.</ref>

Järkyttyneenä prinssin kuolemasta ja hämmentyneenä valtiopäivien saamasta käänteestä kuningaspari antoi ajatuksissaan mahdollisuuden vastavallankumoukselle. Yritykset kukistaa kapina epäonnistuivat ja mellakoinnit laajenivat. Valtionvarainministeri Necker pyysi heinäkuussa vapautusta tehtävästään, ja kansa tulkitsi eron kuninkaalliseksi määräykseksi. Kansalliskokouksen päätöksellä etuoikeutensa menettäneet aateliset aloittivat maastamuuton ja majoittuivat rajan taa [[Bryssel]]iin tai [[Koblenz]]iin. Kuningatar poltti tärkeitä papereitaan, ja vakuutti kuninkaan siitä, että pakeneminen Versaillesista maaseudulle tai ulkomaille oli paras ratkaisu. Tuntemattomasta syystä kuningaspari ei toteuttanut aietta vaan jäi Versailles'iin.<ref name="Barth 221">Barth s. 221.</ref>

Lokakuun alussa Pariisiin majoitetun flanderilaisen rykmentin illanvietossa osoitettiin suosiota kuningattarelle. Kuningasvallan valkoiset kokardit olivat juhlavasti esillä, ja vallankumouksellisen lehdistön mukaan vallankumouksen trikolorikokardit tallattiin maahan. Pariisissa kuohahti, ja syynä olivat nämä vastavallankumoukselliset tapahtumat ja eritoten juhlien järjestäminen, vaikka kansa näki nälkää.<ref name="Haslip 283">Haslip s. 283.</ref>

Lokakuun 5. päivänä nälänhätään kyllästyneet Pariisin naiset järjestivät mielenosoitusmarssin Versaillesiin ja vaativat leipää perheilleen. Mielenosoituskulkueeseen liittyi myös useita aseistautuneita ranskalaiskaartien miehiä, jotka halusivat kostaa trikolorin häpäisemisen. Huhujen mukaan kuningatar aiottiin murhata mielenosoituksen aikana.<ref name="Haslip 285">Haslip s. 285.</ref>

Varennesin jälkeen kuningaspari joutui perustuslakia säätävän kokouksen delegaation kuulusteluun. Ludvig XVI:n vastaukset vuosivat julkisuuteen ja hänet vaadittiin pantavaksi viralta. Marie-Antoinette tapasi salaa [[Antoine Barnave]]n, joka oli hallituksen ja parlamentin jäsen ja joka halusi kuninkaan suostuvan perustuslaillisen monarkin rooliin. Syyskuun 13. päivänä Ludvig XVI hyväksyi perustuslain. Sen jälkeen 30. syyskuuta perustuslain luonut kokous hajaantui, ja tilalle tuli lakia säätävä kokous. Samaan aikaan huhut monarkistien vastatoimista lähtivät liikkeelle, ja ensimmäiselle sijalle oli huhuissa päässyt Itävalta. Marie Antoinette ei nähnyt syytä pysyä uskollisena Ranskalle koska oli ollut pitkään parjattu itävaltalaisuudestaan. Hän paljasti Ranskan vihollisille Alankomaita vastaan suunnatun hyökkäyksen suunnitelmat.<ref name="Barth 223">Barth s. 223.</ref>

Huhtikuussa 1792 Ranska julisti sodan [[Preussi]]lle. Sota alkoi Ranskan kannalta huonosti ja liittoutuneet Itävallan ja Preussin joukot ylittivät rajan kesän aikana. [[Braunschweig]]in herttua antoi samana kesänä Itävalta-Preussin valtioliiton nimissä julistuksen, että hänen armeijansa laittaa kuriin koko Pariisin mikäli kuningasperhettä uhataan. Julistus sai aikaan suuren mielenosoituksen monarkiaa vastaan ja vasemmistojohtaja [[Robespierre]] yllytti kansaa avoimeen kapinaan.<ref name="Aubry 1. 440">Aubry 1. s. 440.</ref>

Aamuyöllä kuningasperhe kuljetettiin [[Feuillants]]in luostariin, jossa he viettivät kolme yötä. Parlamentin päättäessä monarkian lakkauttamisesta ja tasavallan julistamisesta kuningasperhe siirrettiin koillis-Pariisissa sijaitsevaan [[Temple]]en, joka oli keskiaikaisen temppeliherrojen ritarikunnan vanha keskuspaikka.<ref name="Liisberg 304">Liisberg s. 304.</ref> Siellä valtaistuimeltaan syösty Ludvig XVI asui perheensä kanssa tiukan vartioinnin alla. Marie Antoinette otti vallanpidon omiin käsiinsä ja piti salaisten lähettien kanssa yhteyksiä ulkomaailmaan.<ref name="Barth 224">Barth s. 224.</ref>

[[syyskuun murhat|Syyskuun murhien]] aikana [[Marie-Louise de Savoie-Carignan|Lamballen ruhtinatar]], joka oli kuningattaren hyvä ystävätär ja siten myös vertauskuvallinen uhri, murhattiin raa’asti ja hänen päätään kannettiin seipään nenässä Marie-Antoinetten ikkunoiden ohi.<ref name="Aubry 1. 484">Aubry 1. s. 484.</ref>

Samaan aikaan, kun Ranskan ulkoinen uhka kasvoi, lisääntyi radikalisoituminen valtion sisällä. Teloitettaviksi kuljetettiin tuhansia vallankumouksen vastustajia, myöhemmin myös vallankumouksellisia, jotka eivät toimineet riittävän radikaalisti.<ref name="Barth 224">Barth s. 224.</ref> Myös Ludvig XVI pidätettiin selvänä turvallisuusuhkana; kuninkaan salainen kirjeenvaihto eri henkilöiden kanssa paljasti hänen kaikki juonittelunsa vuodesta 1789 eteenpäin.<ref name="Haslip 373">Haslip s. 373.</ref>

Kuningatar Marie-Antoinette tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta [[16. lokakuuta]] noin kello 4 aamulla. Hän kirjoitti Ludvig XVI:n sisarelle Madame Elisabethille:

{{Sitaatti|''Minut on tuomittu kuolemaan. En pidä sitä häpeällisenä, sillä sitä se on vain rikollisille; minä puolestani saan pian liittyä veljenne seuraan. Olen syytön kuten hänkin ja toivon, että pystyn osoittamaan viimeisellä hetkelläni samanlaista rohkeutta kuin hän. Olen tyyni, koska omatuntoni on puhdas. Suren vain sitä, että joudun jättämään lapsiparkani. Tiedätte, että he ovat minulle kaikki kaikessa.''}}<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 18/2013, s.66-73</ref>

Samana päivänä Marie Antoinette kuljetettiin teloituspaikalle kärryillä, kädet selän taakse sidottuina. Hän käyttäytyi arvokkaasti ja osoitti kansanjoukoille rohkeutensa viime hetkeen saakka. Hän myös kieltäytyi ripittäytymästä hänelle määrätylle perustuslailliselle papille. Viimeiset sanansa kuningatar lausui mestaajalleen astuttuaan tämän varpaille giljotiinilavalle noustessa: "Anteeksi, ''monsieur'', se ei ollut tarkoitukseni."<ref name="Haslip 398">Haslip s. 398.</ref>