Ero sivun ”Inflaatio” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu palautus, Ei ole mitään salaiittoteorioita - puhdasta faktaa inflaatiosta. Lähteitä muutettu. |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Dmitri 152) ja palautettiin versio 15476983, jonka on tehnyt Msaynevirta: epäselvää ilmaisua, neutraalisuuden puutetta, viitteen ilman sivuunumeroita |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee rahan arvoa. Maailmankaikkeuden laajenemisesta kertoo artikkeli [[Kosminen inflaatio]].}}
{{Talous}}
{{Lähteetön|Olennaiset kohdat lähteettömiä. Taloustieteen peruskäsitteet haettava alan lähteistä, ei kielitoimiston sanakirjasta.}}
[[Kuva:Inflaatio.svg|thumb|Inflaatio Suomessa 1975-2007 (Lähde: Tilastokeskus).|220x220px]]▼
[[Kuva:
▲[[Kuva:
'''Inflaatio''' tarkoittaa [[taloustiede|taloustieteessä]] [[raha]]n ostovoiman heikkenemistä sekä siitä aiheutuvaa hintojen nousua<ref name="sanakirja">{{Kirjaviite | Nimike = Kielitoimiston sanakirja | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi = 2008 | Tunniste = ISBN 978-952-5446-32-6}}</ref> eli “rahan arvon laskua”.
Ostovoiman heikkeneminen ja hintojen nousu eivät kuitenkaan ole inflaation syitä, vaan seurauksia. Inflaatio on aina [[Monetaristinen taloustiede|monetaarinen]] ilmiö eli se liittyy liikkeellä olevan rahan määrään. Inflaation myötä rahan ostovoima alenee, joten samalla rahamäärällä ei saa enää ostettua yhtä paljon tuotteita, palveluja tai työtä kuin aikaisemmin, ja rahamääräiset säästötkin menettävät arvoaan. Toisaalta reaaliomaisuuden eli esimerkiksi kiinteistöjen nimellinen arvo kasvaa. Inflaation vastakohta on [[deflaatio]] eli hintatason lasku. [[Stagflaatio]]ksi kutsutaan sellaista tilannetta, jossa yhdistyvät korkea inflaatio ja taantuma.
==Inflaation syitä==
Rivi 32 ⟶ 15:
1930-luvulla [[John Maynard Keynes]]in ajatusten pohjalta syntynyt keynesiläinen teoria korosti puolestaan hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan vaikutusta inflaatioon. Keynesiläisen koulukunnan mukaan inflaatio voi aiheutua siitä, että kokonaiskysyntä kasvaa kokonaistarjontaa nopeammin. Näin tapahtuu etenkin kun talous on aktiivinen ja rahatulot paisuvat. Tällöin on kyse '''kysyntäinflaatiosta'''. Inflaatiota voi tapahtua myös kustannusten nousun takia, mikä korottaa hintoja, jolloin on kyse '''kustannusinflaatiosta'''.<ref name="sutela">{{Kirjaviite | Tekijä = Pekkarinen,Sutela | Nimike = Kansantaloustiede | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 951-0-27436-4}}</ref> Nykyään kuitenkin taloustieteessä nämä hintojen muutokset kysynnän ja kustannusten muutosten seurauksina käsitetään hintavaihteluina inflaation sijaan. Kysyntäinflaatio ja kustannusinflaatio ovat pudonneet käsitteinä kielenkäytöstä keynesiläistä koulukuntaa lukuun ottamatta, koska inflaatio ryhdyttiin mieltämään monetaristisen koulukunnan, erityisesti [[Milton Friedman]]in, [[rahan kvantiteettiteoria]]n parissa tekemän työn vuoksi monetaarisena, siis rahaan liittyvänä, ilmiönä. Friedman totesi, että "''inflaatio on aina ja kaikkialla monetaarinen ilmiö [inflation is always and everywhere a monetary phenomenon]''" vuonna 1963. Kysyntäinflaatio liittyy markkinoilla esiintyvään tarjontaan nähden liiallisen kysynnän taipumukseen kohottaa hintoja, ja kustannusinflaatio yritysten tuotantokustannusten kasvuun kun tuotannontekijät (tai osa niistä) kallistuvat.
Nykyään suurin osa taloustieteilijöistä on yhtä mieltä siitä, että hyvin korkean inflaation (hyperinflaatio) tyypillisin aiheuttaja on [[Rahavaranto|rahavarannon]] nopea kasvattaminen{{lähde|18.1.2016}}. Kohtuullisen inflaatiovauhdin suuruuteen vaikuttavat sekä muutokset hyödykkeiden kysynnässä ja tarjonnassa että muutokset liikkeellä olevan rahan määrässä. Yleisesti voidaan sanoa taloustieteen nykyvalossa, että ''rahan tarjonnan kasvu on inflaation perimmäinen syy''.<ref name=pohjola/> Rahan tarjonnan kasvu tarkoittaa kansantaloudessa liikkeellä olevan rahamäärän kasvua.
==Inflaation seurauksia==
Rivi 42 ⟶ 25:
==Inflaation mittaaminen==
▲Näkyvyyden peittämisksi ja piiloveron suuruuden pimittämiseksi valtiot, pankit ja unionit (inflaattorit) mittaavat usein ns. "virallista inflaatiota" erilaisilla [[hintaindeksi|hintaindekseillä]] eli todellisen inflaation seurauksista ja sivuvaikutuksista, sen sijaan, että mitattaisiin tarkka inflaation määrä suoraan keinotekoisesti tuotetusta rahayksikkömäärästä ja sen tarkka määrä pidetään salassa julkisuudesta. Paikallinen "virallinen inflaatio" vaikuttaa muun muassa erilaisiin indeksikorotuksiin, esimerkiksi eläkkeiden suuruuteen. Yleisimmät mittauskohteet ovat [[kuluttajahintaindeksi|kuluttajien tuotteiden hintojen nousu]], tuottajien tuotteiden hintojen nousu tai bruttokansantuotteen muutokset. Mittaustavat saattavat vaihdella valtioiden välillä ja hintaindeksejä päivitetään vastaamaan sen hetkistä yhteiskuntaa aina oman [[Agenda|agendan]] mukaisesti, joten esimerkiksi kuluttajahintaindeksit eivät ole täysin vertailukelpoisia tehtyjen muutosten vuoksi eri vuosikymmenillä. Hyvin nopeaa inflaatiota kutsutaan [[hyperinflaatio]]ksi, historiallisesti valtiot tai pankit ovat nojautuneet tähän keinoon vain poikkeustilanteissa, kuten sodan uhassa, taloudellisessta tai polittisessa kriisissä.
Inflaatiota mitataan erilaisilla [[hintaindeksi|hintaindekseillä]], tarkemmin sanottuna indeksien vuosimuutosvauhdilla. Yleisimmin käytetyt mittarit ovat:
Rivi 57 ⟶ 38:
*[[Hyperinflaatio]]
*[[Fiat-raha]]
== Lähteet ==
|