Ero sivun ”Kataja” versioiden välillä

Katajan puuaines on sitkeää: se taipuu muttei katkea. Tästä juontuu [[suomalaiset|suomalaisten]] kutsuminen "katajaiseksi kansaksi".<ref>[http://www.gutenberg.org/files/13768/13768-8.txt Juhani Aho - Katajainen kansani (1891)]: ''"Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata niinkuin kataja kivisellä mäellä. Yläilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siitä ylitse, ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa, ja oksa risahtaa oksalle: »Kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä kauan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei hän enää niitä löydä. Tie on kasvanut umpeen, ja katajikko näyttää koskemattomalta. [...] Se Mooses, joka meidät tänne luvattuun maahamme johti, hän ymmärsi sen sitkeyden voiman, joka piili hänen kansansa katajuudessa."''</ref>

 

[[Tiedosto:Juniperus communis pollencones1.jpg|thumb|vasen|Katajan hedekukkia.]]

[[Tiedosto:Lüneburger Heide 006.jpg|thumb|vasen|Pylväskatajia Saksassa.]]

Lapinkataja jää huomattavasti matalammaksi, sillä se kasvaa vain 0,2–1 metriä korkeaksi pensaaksi. Sen haarat ovat tavallisesti kohenevia tai rentoja, mutta vain harvoin pystyjä. Tiheässä olevat lehdet ovat 5–15 mm pitkiä, haaranmyötäisiä, käyriä ja niiden ilmarakojuova on sinertävä. Lapinkataja kukkii Suomessa kesäkuussa.<ref name="SUOMEN2"/>

 

Kataja ja sen alalajit ovat levinneet hyvin laajalle alueelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Sitä kasvaa koko Euroopassa aivan arktisimpia alueita lukuun ottamatta, paikoitellen Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa Turkista Kaukasuksen alueelle ja Pohjois-Iraniin, Keski-Aasiassa, Pohjois- ja Keski-Japanissa sekä koko Siperiassa. Pohjois-Amerikassa kataja on levinnyt mantereen keski- ja pohjoisosiin lukuun ottamatta tundra-alueita.<ref name="DVF">[http://linnaeus.nrm.se/flora/barr/cupressa/junip/junicom.html Den virtuella floran: En (myös levinneisyyskartat)] {{sv}} Viitattu 30.4.2012.</ref>

Suomessa kataja on erittäin yleinen läpi maan. Metsäkatajaa esiintyy koko maassa, mutta on harvinainen Lapissa, missä lapinkataja puolestaan on vallitseva alalaji. Etelämpänä lapinkataja on harvinaisempi, eikä sitä esiinny lainkaan Kainuun eteläpuolella.<ref name="SUOMEN2"/>

 

Metsäkataja suosii niukka- ja keskiravinteisia metsiä, jotka voivat olla kuivia tai tuoreita. Sitä tavataan myös kallioilla, laidunmailla, metsien hakkuuaukoissa, teiden ja viljelyaukeiden laitamilla ja letoilla. Lapinkataja puolestaan viihtyy tunturikankailla, joki- ja puronvarsilehdoissa, kausikosteissa painanteissa, lettorämeillä sekä runsasravinteisissa metsissä, harvoin myös niukka- ja keskiravinteisissa metsissä.<ref name="SUOMEN2"/> Ihmisen toiminta hyödyttää usein katajaa, sillä metsänhakkuut luovat sille suotuisia, valoisia kasvupaikkoja. Laji viihtyy myös voimalinja-aukeilla, jonne se sopiikin hyvin matalakasvuisuutensa vuoksi.<ref name="OULUN">Oulun kasvit 2005, s. 127.</ref>