|
'''Peloponnesolaissota''' käytiin pääasiassa [[Ateena]]n ja [[Sparta]]n johtamien liittojen välillä vuosina [[431 eaa.|431]]–[[404 eaa.]] [[Persialaissodat|Persialaissotien]] jälkeen Ateenan valta oli kasvanut valtavasti, ja muut kaupunkivaltiot pelkäsivät Ateenasta tulevan liian voimakkaan. Lopulta sota syttyi Spartan ja Ateenan välillä. Peloponnesolaissota oli yksi antiikin Kreikan historian käännekohdista. Sota veti mukaansa miltei kaikki kreikkalaiset kaupunkivaltiot, ja sen aikana kuoli ennennäkemätön määrä ihmisiä. Sodan aikana kumpikin osapuoli teki myös julmuuksia, joilta aikaisemmin oli säästytty.
Sodan alkuvaihetta kutsutaan yleensä nimellä Arkhidamoksen sota Spartan kuninkaan [[Arkhidamos II|Arkhidamoksen]] mukaan. Sodan alkuvuosina [[Perikles|Perikleen]] johtama Ateena yritti välttää taisteluja. Perikles kuitenkin kuoli ruttoon, joka iski Ateenaan vuonna [[430 eaa.]] Sodan ensimmäinen vaihe loppui vuonna [[421 eaa.]], kun osapuolet solmivat niin sanotun [[Nikiaan rauha]]n. Rauhavuoteen kesti kuitenkin vain kuusi vuotta. Vuonna [[415 eaa.]], jolloin ateenalaiset lähettivät [[Nikias|Nikiaan]] johdolla retkikunnan [[Sisilia]]an avustamaan liittolaisiaan [[Syrakusa]]a vastaan. Ateenalaisten [[Sisilian sotaretki]] epäonnistui, kun spartalaiset lähettivätoma oman retkikuntansa, jokaretkikunta kukisti ateenalaiset joukot täydellisesti. Sisilian sotaretken kukistuttua Ateenan vallassa olleet [[Joonia]]n kaupungit kapinoivat spartalaisten innoittamina. Myös [[Persian valtakunta]] alkoi tämän jälkeen avustaa Spartaa. [[Alkibiades|Alkibiadeen]] johdolla Ateenan laivasto kukisti kuitenkin Spartan laivaston, ja vuoteen [[406 eaa.]] mennessä Ateena oli vallannut takaisin suurimman osan entisestä valtakunnastaan. Sodan lopullinen käännekohta oli, kun spartalainen [[Lysandros]] sai vallattua [[Hellespontos|Hellespontoksen]], jonka läpi suurin osa Ateenaan tulevasta viljasta kuljetettiin. Spartalainen laivasto tuhosi täydellisesti ateenalaisten laivaston vuonna [[405 eaa.]], ja Ateena antautui vuonna 404 eaa. spartalaisten piirityksen jälkeen.
Peloponnesolaissodan kulun dokumentoi historioitsija [[Thukydides]] kirjassaan ''[[Peloponnesolaissota (Thukydides)|Peloponnesolaissota]]''. Thukydides toimi sodan aikana [[strategos|strategina]] eli sotapäällikkönä, mutta hänet erotettiin virastaan sen jälkeen, kun hän ei ollut pystynyt estämään spartalaisia valtaamasta [[Amfipolis|Amfipolia]]. Thukydides oli itse paikalla useamman sodan alkuvaiheen tapahtuman aikana, ja muilta osin hänen kirjansa perustuu silminnäkijöiden kertomuksiin. Thukydides aloittaa kirjansa seuraavasti:
{{sitaatti|Ateenalainen Thukydides on kirjoittanut tämän kertomuksen sodasta, jota peloponnesolaiset ja ateenalaiset kävivät toisiaan vastaan. Hän ryhtyi tehtävään heti sodan puhjettua otaksuen että sota olisi suuri ja merkittävämpi kuin mitkään aikaisemmat; hän päätteli tämän siitä että kumpikin puoli oli silloin varustautunut kaikin tavoin mitä parhaimmin taisteluun, ja havaitsi muunkin Hellaan asettuvan jommallekummalle puolelle joko heti tai jonkin ajan epäröityään. Tämä sota oli todella suuri järkytys, jonka ovat kokeneet helleenit ja osa barbaareja, voisipa jopa sanoa miltei koko ihmiskuntakin.|(Thukydides 1.1, kääntänyt J. A. Hollo)}}
Ateenan ja Spartan vihanpito oli alkanut jo niin sanotun ''[[ensimmäinen peloponnesolaissota|ensimmäisen peloponnesolaissodan]]'' aikana [[460 eaa.|460]]–[[445 eaa.]]
Sodan syiksi lasketaan yleensä Ateenan mielivaltainen käyttäytyminen Spartan liittolaisia vastaan. [[Thukydides|Thukydideen]] mukaan sodan tärkein syy oli se, että Sparta pelkäsi Ateenan kasvavaa valtaa. Sotaan johtaneita tapahtumia oli monia. Korintti valitti liittolaiselleen Spartalle siitä, että Ateena oli sekaantunut sen ja [[Kerkyra]]n (nykyinen [[Korfu]]) väliseen kiistaan. Kerkyra oli Korintin entinen kolonia, ja sillä oli vuonna [[435 eaa.]] alkanut kiista oman koloniansa [[Epidamnos|Epidamnoksen]] (nykyinen [[Durrës]] [[Albania]]ssa) kanssa. Korinttilaiset puuttuivat kiistaan epidamnoslaisia avustaen. Ateena antoi vuorostaan tukensa Kerkyralle. Koska Kerkyralla oli tuolloin eräs kreikkalaisen maailman suurimmista laivastoista, oli Korintti huolissaan siitä, että Ateenan ja Kerkyran laivastot olisivat yhdessä liian vaikea vastus voitettavaksi.<ref>Kagan 2003, s. 25–29</ref>
Vuonna [[433 eaa.]] ateenalaisten ja kerkyralaisten laivastot kukistivat korinttilaiset [[Sybotan taistelu]]ssa ja estivät Korinttia hyökkäämästä Kerkyraa vastaan. Samoihin aikoihin Ateena alkoi piirittää [[Khalkidike]]n niemimaalla sijaitsevaa [[Potidaia]]n koloniaa. Potidaia oli aikoinaan Korintin perustama, vaikka se tuolloin oli osa Ateenan liittoa. Ateenalaiset pelkäsivät, että Potidaia kapinoisi ja vetäisi mukaansa muitakin kaupunkeja, ja vaativat muun muassa, että potidaialaiset hajottaisivat kaupunkinsa muurit. Tähän potidaialaiset eivät kuitenkaan voineet suostua. Ateenalaiset päättivät, että Potidaia oli pakko pakottaa suostumaan Ateenan vaatimuksiin. Vuonna [[432 eaa.]] ateenalaiset aloittivat [[Potidaian piiritys|Potidaian piirityksen]]. Sybotan taistelun ja Potidaian kiistan jälkeen Korintti yritti saada liittolaisiaan ja erityisesti Spartaa julistamaan sodan Ateenalle. Spartalaiset olivat kuitenkin haluttomia aloittamaan sodan näiden tapahtumien vuoksi.<ref>Kagan 2003, s. 30–35</ref>
Vuoden 433 eaa. lopulla Ateena asetti myös Spartan liittolaisen [[Megara]]n kauppasaartoon, koska megaralaiset olivat viljelleet [[Demeter]]ille pyhitettyä maata. Todellisuudessa kauppasaarto oli varmaankin kosto siitä, että Megara oli lähettänyt laivoja Korintin avuksi Kerkyraa vastaan. Ateena olisi myös halunnut Megaran eroavan liitostaan Spartan kanssa. Megara sijaitsi nimittäin [[Attika]]n länsiosassa, ja peloponnesolainen armeija saattoi helposti hyökätä Ateenan kimppuun sen kautta. Megaralaiset valittivat tietysti Ateenan käytöksestä Spartalle. Myös Ateenan lähellä oleva Aiginan saaren asukkaat valittivat Spartalle, että ateenalaiset olivat riistäneet saarelta itsemääräämisoikeuden asettamalla saarelle oman varuskuntansa.<ref name="x1"/>
Kuultuaan megaralaisten valitukset spartalaiset lähettivät lähettiläitä Ateenaan vaatimaan, että Ateena lopettaisi Megaran kauppasaarron. Perikles vastusti tätä, koska Ateena ja Sparta olivat aikaisemmin sopineet, että kaikki kiistat ratkaistaisiin välityksen avulla. Spartalaiset taas eivät voineet suostua tähän ja aloittivat sodan Ateenaa ja sen liittolaisia vastaan. Thukydides väittää että Megaran kauppasaarto oli vain sopiva tekosyy aloittaa sota, ja että todellisuudessa syynä oli Spartan pelko Ateenan kasvavasta mahdista.<ref>Kagan 2003, s. 39–40</ref>
Sodan alkuhetkenä pidetään maaliskuuta [[431 eaa.]], kun 300 thebalaista yritti vallata [[Plataia]]n yllätyshyökkäyksellä. Plataian hallitsema alue sijaitsi Theban ja Megaran välissä, ja se esti thebalaisia pääsemästä liittolaistensa luokse. Theba ja Plataia olivat tietysti vanhoja vihollisia, ja thebalaiset olivat kauan haaveilleet Plataian valloituksesta. Eräs plataialainen petturi päästi thebalaiset sotilaat kaupunkiinsa, mutta yllättyneet platailaiset saivat vangittua kaikki hyökkääjät ja raivoissaan tappoivat heidät kaikki. Thebalaisten kavala yllätyshyökkäys ja plataialaisten raaka sotavankien teloittaminen oli vastaan sitä käsitystä, mikä kreikkalaisilla tuolloin oli sodankäynnistä.<ref>Kagan 2003, s. 64–65</ref>
== Sodan kulku ==
'''Peloponnesolaissota voidaan jakaa eri vaiheisiin:'''
* Arkhidamoksen sota ([[431431–421 eaa.|431]]–[[421 eaa.]])
* Nikiaan rauha ([[421421–414 eaa.|421]]–[[414 eaa.]])
** Argoksen ja Ateenan liitto ([[419419–418 eaa.|419]]–[[418 eaa.]])
** Sisilian sotaretki ([[415415–413 eaa.|415]]–[[413 eaa.]])
* Dekeleian tai Joonian sota ([[413 eaa.|413]]–[[404413–404 eaa.]])
{{Peloponnesolaissodan aikajana}}
=== Ateenan ja Spartan suunnitelmat ===
Sodan alkuvaiheessa Ateenan vaikutusvaltaisen poliitikon Perikleen suunnitelma oli evakuoida Attikan maaseudun asukkaat Ateenan ja sen satamakaupungin [[Peiraieus|Peiraieuksen]] ympäröimien muurien suojaan. Karja taas lähetettäisiin Euboian saarelle. Perikleen suunnitelman mukaan Sparta ei pystyisi millään kukistamaan Ateenaa. Spartan strategia oli hyökätä kuningas [[Arkhidamos II]]|Arkhidamos II:n]] johdolla Ateenaa ympäröivään [[Attika]]an ja pakottaa ateenalaiset ratkaisevaan taisteluun. Vaikka spartalaiset hävittivät Ateenan ympäristöä sodan ensimmäisenä vuonna, ei itse kaupungille koitunut suurempaa kärsimystä, koska sitä pystyttiin huoltamaan meriteitse. Spartan sotajoukot pystyisivät pitämään hallussaan Attikaa vain lyhyen ajan, ennen kuin heidän ruokavaransa loppuisivat.<ref name="Livius2">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Archidamian War|Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/archidamian_war.html |Julkaisija=Livius.org }} {{en}}</ref>
Perikleen suunnitelma ei kuitenkaan ollut kaikkien ateenalaisten mieleen. Kun spartalaiset ryöstivät Attikan maaseutua, alkoivat eräät ateenalaiset, joista muuan [[Kleon]] oli äänekkäin, syyttää Periklestä pelkuruudesta. Spartalaiset eivät kuitenkaan pystyneet tekemään mitään pysyvää vahinkoa. Arkhidamos oli myös ollut alkujaan sotaa vastaan ja toivoi, että koko kiista saataisiin vielä selvitettyä neuvotteluilla. Perikleen strategian mukaan Ateena voittaisi, jos se välttelisi suurempia taisteluja.<ref name="Livius2"/>
Ateena oli ennen sotaa saanut haltuunsa [[Naupaktos|Naupaktoksen]], joka sijaitsi Korintin lahden pohjoispuolella. Ateenalaiset olivat asuttaneet sinne Spartalle vihamielisiä [[messenia]]laisia ja saattoivat sieltä estää Korintin yhteydet länteen päin. Ateenalaiset päättivät tehdä juuri näin ja lähettivät [[Formion]]in kahdenkymmenen laivan kanssa Naupaktokseen. Korintti ja Sparta lähettivät liittolaistensa kanssa [[Brasidas|Brasidaan]] ja [[Knemos|Knemoksen]] johtaman laivaston kukistamaan Formionia, mutta tämä kukisti peloponnesolaisten paljon suuremman laivaston [[Naupaktoksen taistelu]]ssa vuonna [[429 eaa.]]<ref>Kagan 2003, s. 66–75</ref>
=== Rutto iskee Ateenaan ===
Seuraavana vuonna spartalaiset alkoivat piirittää [[Plataia]]a, Theban painostuksesta ja ehkä siksi, että he eivät halunneet hyökätä ruton riivaamaan Attikaan. Plataialaiset lähettivät naisensa ja lapsensa evakkoon Ateenaan ja jättivät itse kaupunkiin vain 400 sotilasta, jotka pystyivät helposti puolustamaan kaupunkia ylivoimaisia vihollisjoukkoja vastaan.
Vuonna [[428 eaa.]] Ateenan liittolainen [[Mytilene]] [[Lesbos|Lesboksen]] saarella alkoi kapinoida, ja pian koko saari Methymnaa lukuun ottamatta oli asettunut Mytilenen taakse. Ateenalaiset lähettivät heti 40 laivaa kukistamaan kapinalliset. Samalla mytileneläiset pyysivät apua Spartalta, joka päätti lähettää omista ja liittolaistensa laivoista koostuvan laivaston Mytilenen avuksi. Samalla spartalaiset päättivät tehdä uuden hyökkäyksen Attikaan. Laivastoa ei kuitenkaan saatu valmiiksi samana vuonna. Ateenalaiset eivät myöskään saaneet Lesbosta kukistettua, mutta saivat Mytilenen saarrettua maalta ja mereltä. Mytileneläiset pitivät pintansa koska uskoivat spartalaisten pian tulevan heidän avukseen.<ref>Kagan 2003, s. 100–104</ref>
Vuoden [[427 eaa.]] kesällä Spartan laivasto [[Alkidas|Alkidaan]] johdolla lähti matkaan Lesbosta kohti. Alkidas sai kuitenkin pian kuulla, että Mytilene oli antautunut ateenalaisille. Samana kesänä antautuivat myös Plataian kaupunkia puolustaneet plataialaiset. Spartalaiset tuomitsivat heidät kaikki kuolemaan. Ateenalaiset päättivät myös tuomita Mytilenen asukkaat kuolemaan, mutta he katuivat päätöstään jo seuraavana päivänä. Pikavauhtia Mytileneen lähetetty laiva pääsi perille juuri ennen kun tuomio ehdittiin panna käytäntöön.<ref>Kagan 2003, s. 105–109</ref>
Perikleen kuoleman myötä Ateena oli menettänyt selvän johtohahmonsa. Uutta sotaisampaa linjaa alkoi ajaa Perikleen suurin vastustaja Kleon. Ateenan strategia muuttui tämän jälkeen paljon aggressiivisemmaksi, ja vuonna 427 eaa. ateenalainen strategi [[Nikias]] valtasi Minoan saaren, jolta saattoi saartaa Megaran sataman.<ref>Kagan 2003, s. 103–109</ref>
[[Tiedosto:Khalkidike.png|350px|right|thumb|Khalkidiken niemimaa.]]
Ateenalaiset tekivät sodan aikana useita hyökkäyksiä Peloponnesokselle mereltä, mutta nämä eivät olleet tähän asti tuottaneet Spartalle suurempaa vahinkoa. [[Demosthenes (sotilas)|Demostheneen]] suunnitelman mukaan ateenalaiset linnoittivat pienen [[Pylos|Pyloksen]] niemen Peloponnesoksella vuonna [[425 eaa.]] Tarkoituksena oli tehdä Pyloksesta tukikohta, josta tehtäisiin sotaretkiä Spartaa vastaan ja jonne spartalaisten valtaan kyllästyneet [[helootit]] saattaisivat paeta. Spartalaiset linnoittivat vuorostaan viereisen Sfakterian saaren, mutta he jäivät saarelle loukkuun sen jälkeen, kun paikalle saapunut ateenalainen laivasto kukisti spartalaisten laivaston [[Pyloksen taistelu]]ssa. Demosthenes ja Kleon kukistivat jäljelle jääneet spartalaiset [[Sfakterian taistelu]]ssa ja ottivat vangiksi 292 spartalaista sotilasta. Sotavangit kuljetettiin Ateenaan, jossa heidät uhattiin teloittaa, jos Sparta vielä hyökkäisi Attikaan.<ref>Kagan 2003, s. 137–150</ref>
Pyloksen ja Sfakterian voittojen jälkeen ateenalaisten into kasvoi, ja he päättivät hyökätä Spartan liittolaisia vastaan. Ensimmäiseksi kohteeksi otettiin [[Megara]], jossa demokraatit olivat valmiita syöksemään vallasta kaupungin oligarkkisen johdon. Ateenalaisten hyökkäys epäonnistui, kun spartalainen sotapäällikkö [[Brasidas]] saapui yllättäen paikalle armeijan kanssa. Vuonna [[424 eaa.]] ateenalaiset tekivät hyökkäyksen [[Boiotia]]an, jossa he aikoivat linnoittaa Delionin temppelin. Ateenalaisten tarkoitus oli katkaista Spartan ja sen boiotialaisten liittolaisten välinen maayhteys. Ateenan joukot ja Theban johtamat boiotialaiset ottivat yhteen [[Delionin taistelu]]ssa. Ateenalaiset hävisivät tämän taistelun, joka on tunnettu siitä että filosofi [[Sokrates]] otti osaa siihen.<ref>Kagan 2003, s. 157–167</ref>
Samaan aikaan Delionin taistelun kanssa Brasidas johti liittolaisista ja helooteista koostuvan armeijan Thessalian läpi Khalkidikeen. Brasidas sai tukea [[Makedonian kuningas|Makedonian kuninkaalta]] [[Perdikkas II]]:lta. Khalkidikessä hän valtasi Ateenan kolonian [[Amfipolis|Amfipoliin]], jolle kuului monta hopeakaivosta. Muutama muu lähiseudun kaupunki kapinoi myös ja asettui Spartan puolelle. Lähistöllä ollut ateenalaisen laivaston komentaja [[Thukydides]] lähetettiin estämään Amfipoliin valtaus, mutta hän ei ehtinyt pelastamaan kaupunkia. Tästä hyvästä hänet karkotettiin Ateenasta, ja hän kierteli Kreikkaa ennen kuin alkoi kirjoittaa peloponnesolaissotaa käsittelevää kirjaa. Pian Amfipoliin valtauksen jälkeen sodan rasittamat Ateena ja Sparta solmivat rauhan vuodeksi. Heti rauhansopimuksen päätyttyä ateenalaiset lähettivät Kleonin johdolla armeijan valtaamaan takaisin Amfipoliin. Brasidas sai kuitenkin ateenalaiset yllätettyä ja kukisti heidät [[Amfipoliin taistelu]]ssa. Kleon ja Brasidas kuolivat kummatkin taistelussa. Sodan jatkamista kannattaneet ateenalaiset menettivät Kleonin myötä johtohahmonsa, ja rauhaa haluavien oli helppo taivutella muut hyväksymään rauhansopimus Spartan kanssa. Spartalaiset olivat jo Sfakterian tappion jälkeen olleet valmiita jonkinlaiseen rauhaan.<ref>Kagan 2003, s. 171–187</ref>
{{pääartikkeli|[[Nikiaan rauha]]}}
Ateenan ja Spartan välille vuonna [[421 eaa.]] solmittua rauhaa kutsutaan Nikiaan rauhaksi Ateenan silloisen johtohahmon ja rauhansopimuksen suurimman puolestapuhujan [[Nikias|Nikiaan]] mukaan. Rauhansopimuksen mukaan Spartan tuli luovuttaa takaisin Amfipolis Ateenalle. Spartan kannalta tärkeintä oli se, että Ateenan hallussa olleet spartalaiset sotavangit luovutettiin takaisin. Ateenan tuli vuorostaan luovuttaa takaisin Sfakteria ja Pylos. Plataian ateenalaiset luovuttivat Theballe. Thebalaiset pelkäsivät kuitenkin, että ilman Spartan uhkaa tulisi Ateena pian hyökkäämään heidän kimppuunsa. Ateena sai vuorostaan pitää Megaran satamakaupungin Nisaian. Rauhansopimus raivostutti Spartan liittolaisia, jotka tunsivat itsensä petetyiksi. Boiotia, Megara, Korintti ja Elis eivät suostuneet hyväksymään sopimusta ollenkaan.<ref name="Kagan191">Kagan 2003, s. 191</ref><ref name="Livius3">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=The Peace of Nicias|Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/war_t04.html |Julkaisija=Livius.org }} {{en}}</ref>
Koska spartalaiset eivät pystyneet saamaan liittolaisiaan hyväksymään Nikiaan rauhaa, päättivät he yrittää solmia liiton Ateenan kanssa. Pian rauhansopimuksen hyväksymisen jälkeen Ateena ja Sparta sopivat vielä yhteisestä puolustusliitosta viideksikymmeneksi vuodeksi. Ateenan tuli myös avustaa Spartaa, jos helootit kapinoisivat.<ref name="Livius3"/><ref name="Kagan191"/>
Spartasta riippumaton [[Argos (kaupunki)|Argos]], yksi [[Peloponnesos|Peloponnesoksen]] suurimmista kaupungeista, liittoutui [[Mantineia]]n kanssa ja yritti saada Spartan liittolaiset nousemaan kapinaan Spartaa vastaan. Argos oli demokratia kuten Ateenakin, ja heidät nähtiin luonnollisina Ateenan liittolaisina. Myös demokraattinen [[Elis]] meni mukaan Argoksen liittoon. Alkibiadeen sai Ateenan liittoutumaan Argoksen kanssa ja sai näin kolme liittolaista Spartan kotikentällä, Peloponnesoksella. Samalla se sai katkaistua maayhteyden Spartan ja sen tärkeimpien liittolaisten Korintin ja Theban välillä. Sparta yritti kaikin keinoin estää Argoksen liiton syntymisen, mutta epäonnistui. Vaikka ateenalaiset olivatkin jo rikkoneet Nikiaan rauhaa, ei kukaan kuitenkaan halunnut palata ennen rauhaa edeltäneeseen tilanteeseen.<ref name="Kagan195"/>
Vuonna [[419 eaa.]] Argos uhkasi vallata pienen [[Epidauros|Epidauroksen]] kaupungin. Spartalaiset joukot olivat kahdesti valmiita hyökkäämään Argosta vastaan, mutta enteet olivat heistä huonot, ja he kääntyivät takaisin kotiin. Sparta sai kuitenkin avustettua Epidaurousta lähettämällä sinne salaa 300 sotilasta. Ateenalaiset puolestaan miehittivät uudelleen Pyloksen. Vuonna [[418 eaa.]] spartalaiset hyökkäsivät liittolaistensa kanssa Argosta vastaan nuoren kuninkaansa [[Agis II]]|Agis II:n]] johdolla. Spartalaiset saivatkin Argoksen joukot täysin yllätettyä. Agis sopi kuitenkin argoslaisten kanssa aselevon, vaikka hänen joukoillaan olikin taktisesti erittäin hyvät asemat. Agiksen päätös olla hyökkäämättä aiheutti kiukkua Spartassa. Agista syytettiin pelkuruudesta, ja hänet oltiin vähällä syrjäyttää.<ref>Kagan 2003, s. 218</ref>
Argoslaisetkaan eivät olleet tyytyväisiä tapahtuneeseen. Liittolaistensa kanssa he valtasivat Orkhomenoksen ja alkoivat pian hyökätä Tegean kaupunkia vastaan. Jos Argos olisi saanut vallattua Tegean, olisi se pystynyt estämään kulkuyhteydet Spartan ja spartalaisille tärkeän Messenian välillä. Agiksen oli taas marssittava Argosta ja sen liittolaisia vastaan. Ateenalaisten päätettäväksi jäi, auttaako uusia liittolaisiaan vai pitääkö kiinni Spartan kanssa tekemästään rauhansopimuksesta. Ateenalaiset valitsivat uudet demokraattiset liittolaisensa. Joukot kohtasivat [[Mantineia]]n kaupungin luona. Agiksen johtamat spartalaiset löivät Argoksen ja Ateenan joukot [[Mantineian taistelu]]ssa, joka oli peloponnesolaissodan suurin taistelu. Spartalaisten kukistettua vastustajansa he saivat taas miltei koko Peloponnesoksen valtaansa. Spartalaiset antoivat Ateenan joukkojen vetäytyä pois taistelun jälkeen ilman suurempia tappioita. Argoksen kanssa Sparta solmi viisikymmenvuotisen rauhan. Spartan tukemat oligarkit yrittivät kaapata vallan Argoksessa, mutta vuoteen [[417 eaa.]] mennessä demokraatit saivat kaupungin takaisin valtaansa.<ref>Kagan 2003, s. 228–241</ref><ref name="Livius3">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Thucydides on the Battle of Mantinea |Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/war_t13.html |Julkaisija=Livius.org }} {{en}}</ref>
=== Meloksen valtaus ===
Vuonna [[416 eaa.]] ateenalaiset aloittivat [[Melos|Meloksen]] piirityksen. Melos oli ainut Aigeianmeren saarista, joka ei ollut Ateenan liittolainen. Se olikin alkujaan doorialaisten asuttama, ja se oli ehkä tukenut Spartaa sodan alkuvuosina. Melos vallattiin, ja se koki saman kohtelun kun Skione, kaikki miespuoliset asukkaat tapettiin. Naiset ja lapset myytiin orjuuteen.<ref>Kagan 2003, s. 247</ref>
== Sisilian sotaretki ==
=== Ateenalaiset päättävät lähettää laivaston Sisiliaan ===
Vuonna [[415 eaa.]] ateenalaiset saivat avunpyynnön [[sisilia]]laiselta liittolaiseltaan [[Egesta]]lta. Egestalaiset halusivat Ateenalta apua naapurikaupunkiaan [[Selinus]]ta vastaan. He lähettivät myös rahaa, jolla saattoi varustaa 60 laivaa kuukauden ajaksi. Ateena oli jo aikaisemmin sodan aikana lähettänyt pienempiä laivastoja Sisiliaan avustamaan siellä olevia liittolaisiaan. Päävastustajana Sisiliassa Ateenalla oli [[Syrakusa]], joka oli Korintin vanha kolonia. Nikias vastusti koko laivaston lähettämistä ja yritti kaikin keinon estää laivaston lähtemisen. Nikiaan mielestä Ateenan ei pitäisi sekaantua uuteen kaukaiseen sotaan samalla, kun todellista vihollista, Spartaa, ei ollut vielä kukistettu. Nikias huomasi kuitenkin pian, etteivät hänen sanansa purreet ateenalaisiin. Lopulta hän päätti vaihtaa taktiikkaa ja alkoi väittää, että lähetettävän retkikunnan pitäisi olla paljon isompi, jos haluttiin, että se saavuttaisi jotain. Nikias esitti, että lähetettäisiin 100 laivaa ja yli 5 000 sotilasta. Hän uskoi, että ateenalaiset eivät uskaltaisi lähettää näin suurta laivastoa vaan peruisivat koko suunnitelman. Nikiaan kauhistukseksi ateenalaiset suostuivat hänen ehdotukseensa ja päättivät myös, että Alkibiades, Nikias ja eräs [[Lamakhos]] lähetettäisiin johtamaan laivastoa.<ref>Kagan 2003, s. 251–262</ref>
Vähän ennen kun laivasto oli valmis lähtemään, tapahtui Ateenassa ihmisiä järkyttänyt teko. Joku häpäisi kaupungissa olleet [[Hermes]]-jumalan patsaat. Hermes oli matkamiesten jumala, ja häpäisijät halusivat ilmeisesti aiheuttaa vahinkoa tulevalle Sisilian retkelle. Samalla esitettiin myös syytöksiä siitä, että Alkibiades olisi ottanut osaa [[Eleusiin mysteerit|Eleusiin mysteereitä]] parodioiviin menoihin. Alkibiadeen poliittiset viholliset syyttivät häntä myös Hermeen häpäisemisestä. Alkibiades vastasi syytöksiin sanomalla olevansa heti valmis oikeudenkäyntiin. Hänen vastustajansa halusivat kuitenkin aloittaa oikeudenkäynnin vasta sen jälkeen kun laivasto oli lähtenyt, koska tiesivät Alkibiadeen olevan suosittu sotilaiden keskuudessa. Lopulta laivasto lähti Sisiliaan, mutta Ateenassa jatkettiin syyllisten etsimistä. Pian päätettiin muuttaa lakia niin, että Ateenan kansalaisia saataisiin kiduttaa todisteiden hankkimisen jouduttamiseksi. Eräät syytetyistä valitsivat maanpaon, joitain myös teloitettiin.<ref>Kagan 2003, s. 262–264</ref>
Hermokrateksen johdolla Syrakusa uudisti armeijaansa, jonka johtoon tuli nyt kolme sotapäällikköä: Hermokrates itse, Herakleides ja Sikanos. Syrakusa lähetti myös avunpyynnön Korinttiin ja Spartaan. Spartassa Alkibiades neuvoi spartalaisia lähettämään oman retkikuntansa Sisiliaan ja myös linnoittamaan Ateenan lähellä sijaitsevan Dekeleian. Spartalaiset päättivät lähettää [[Gylippos|Gylippoksen]] Sisiliaan, tosin vain neljän laivan kanssa.<ref>Kagan 2003, s. 275–279</ref>
Vuoden [[414 eaa.]] keväällä ateenalaiset kävivät taas toimeen: he alkoivat rakentaa muuria Syrakusan ympärille. Heidän laivastonsa taas esti pääsyn kaupunkiin mereltä käsin. Syrakusalaiset rakensivat vuorostaan omia "vastamuureja", joiden tarkoitus oli estää ateenalaisten aikeet. Lamakhos, joka oli yksi ateenalaisten päälliköistä, kuoli eräässä kahakassa, jossa syrakusalaiset yrittivät vallata erään ateenalaisen muurinpätkän. Ateenalaisten johtoon jäi nyt ainoastaan Nikias, joka ei alkujaankaan ollut uskonut sotaretken onnistumiseen.<ref name="Kagan298">Kagan 2003, s. 298–321</ref><ref name="Livius5">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Sicilian expedition |Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite=http://www.livius.org/su-sz/syracuse/siege.html |Julkaisija=Livius.org }}</ref>
Pian tämän jälkeen Gylippos nousi maihin [[Himera]]ssa ja keräsi kokoon armeijan, joka koostui etupäässä Ateenaa vastustavista sisilialaisista. Gylippos marssi Syrakusaan, jossa hän löi ateenalaiset ja rakennutti oman vastamuurin, joka katkaisi ateenalaisten saartorenkaan.<ref name="Kagan298"/><ref name="Livius5"/>
Nikias luuli, että tapahtuneen jälkeen Syrakusan valtaaminen olisi mahdotonta. Hän lähetti Ateenaan viestin, jossa hän pyysi että ateenalaiset joko kutsuisivat takaisin koko retkikunnan tai lähettäisivät lisäjoukkoja. Ateenalaiset päättivät lähettää lisäjoukkoja Pyloksen sankarin Demostheneksen ja [[Eurymedon]]in johdolla. Uuteen laivastoon kuului 5 000 sotilasta ja 73 laivaa. Heti päästyään perille Demosthenes päätti hyökätä vihollisen kimppuun ja vallata tämän rakentamat muurit. Demostheneen johtama yöllinen hyökkäys epäonnistui, ja ateenalaiset kärsivät suuria tappioita. Demosthenes ja Eurymedon päättivät, että ateenalaisten tilanne oli nyt toivoton ja heidän olisi pakko perääntyä. He saivat taivuteltua Nikiaan antamaan käskyn, että retkikunta palaisi Ateenaan. Lähtöä edeltäneenä yönä tapahtui kuitenkin [[kuunpimennys]], joka pelästytti ateenalaiset niin pahasti että Nikias perui päätöksensä. Syrakusalaiset näkivät nyt tilaisuutensa ja hyökkäsivät ateenalaisten laivaston kimppuun. Laivastoa johtanut Eurymedon kuoli Syrakusan suuressa satamassa käydyssä taistelussa.<ref name="Kagan298"/><ref name="Livius5"/>
Taistelun jälkeen syrakusalaiset alkoivat piirittää ateenalaisia mereltä käsin sitomalla yhteen laivoja. [[9. syyskuuta]] ateenalaiset päättivät hyökätä vihollisen piiritysrengasta vastaan, mutta tämäkin hyökkäys epäonnistui. Tämän jälkeen ateenalaisten moraali romahti täydellisesti. Ainoaksi mahdollisuudeksi nähtiin perääntyminen maitse johonkin ateenalaisille ystävälliseen kaupunkiin. Ateenalaisten armeija marssi kahdeksan päivää syrakusalaisen ratsuväen koko ajan seuratessa heidän kintereillään. Syrakusalaiset hyökkäsivät aina pienenkin tilaisuuden tullessa ateenalaisia vastaan. Lopulta Demostheneen ja Nikiaan johtamat joukot joutuivat erilleen. Kun Demostheneen joukot joutuivat saarretuksi, päätti hän antautua. Nikiaan johtamat joukot jäivät pian loukkuun erään joen rannalle, kun he janoisina ryntäsivät sinne juomaan. Syrakusalaiset teloittivat Demostheneen ja Nikiaan, vaikka Gylippos olisikin halunnut viedä heidät vankeina Spartaan. Vangeiksi jääneet ateenalaiset ja heidän liittolaisensa, joita oli noin 7 000, sullottiin hylätylle kivilouhokselle, jossa suurin osa myös menehtyi.<ref name="Kagan298"/><ref name="Livius5"/>
== Joonian sota ==
=== Sota jatkuu ===
Vuonna [[413 eaa.]] Sparta ilmoitti aloittavansa sodan uudelleen. Ateenalaisen luopion Alikibiadeen neuvoa noudattaen spartalaiset linnoittivat Ateenan lähellä olevan [[Dekeleia]]n kaupungin, joka sijaintinsa ansiosta esti ateenalaisia kuljettamasta elintarvikkeita maateitse. Ateenaa oli huollettava tämän jälkeen kokonaan meritse. Aikaisemmat spartalaiset hyökkäykset Attikaan olivat kestäneet vain lyhyen ajan, mutta nyt spartalaiset saattoivat estää ateenalaisia maanviljelijöitä palaamasta tiloilleen vuoden ympäri. Lisäksi Ateena kärsi rahapulasta ja se oli menettänyt suurimman osan parhaista merimiehistään Sisiliassa. Sparta pystyi myös estämään Ateenalle elintärkeät viljakuljetukset Sisiliasta ja Egyptistä. Viljaa tuli nyt Ateenaan vain Hellespontoksen kautta Krimiltä. Samalla Sparta sai avunpyyntöjä Ateenan alamaisilta Jooniasta. [[Euboia]]ssa, [[Khios|Khioksella]] ja [[Lesbos|Lesboksella]] Ateenan valtaan tyytymättömät ryhmät alkoivat myös kapinoida.<ref>Kagan 2003, s. 325–333</ref>
=== Persian uhka ===
Suurempi isku ateenalaisille oli se, kun spartalainen laivasto hyökkäsi Euboiaan. Spartalaiset hyökkäsivät apuun lähetetyn ateenalaisen laivaston kimppuun sen rantauduttua, ja he saivat vallattua 22 laivaa.<ref name="Kagan415">Kagan 2003, s. 415–424</ref>
Vuoden [[410 eaa.]] keväällä spartalaisilla oli ateenalaisia suurempi laivasto Hellespontoksella. Ateenalaiset joutuivat rahapulan takia pienentämään laivastoaan, ja laivoja tarvittiin myös muualla pitämässä kapinamielisiä kurissa. Spartalaisen laivaston päällikkö [[Mindaros]] päätti yhteistyössä Farnabazoksen kanssa hyökätä Kyzikosta vastaan. Ateenalaiset lähettivät laivaston Alkibiadeksen, Therameneksen ja Thrasybuloksen johdolla hyökkäämään Kyzikosta vastaan. [[Kyzikoksen taistelu]]ssa ateenalaiset saivat tuhottua spartalaisen laivaston perusteellisesti. Tämän jälkeen ateenalaiset valtasivat Bysantin ja pakottivat Khalkedonin maksamaan veroa. Vuonna [[409 eaa.]] ainoastaan Abydos oli enää spartalaisten käsissä. Samana vuonna [[Karthago]] teki hyökkäyksen Sisiliaan, minkä takia spartalaisten liittolaisina sotineet sisilialaiset laivat palasivat kotiin.<ref name="Kagan415"/>
Spartalaiset olivat Kyzikoksen jälkeen valmiita rauhantekoon. Ateenalaisille rauhanehdot eivät kuitenkaan olleet mieluisia, ja he torjuivat Spartan ehdotuksen. Ateenalaiset lähettivät myös lähettiläitä Persian kuninkaalle, mutta pian he saivat tietää, että kuningas oli jo päättänyt jatkaa spartalaisten tukemista.<ref name="Kagan415"/>
=== Alkibiadeen paluu ===
Vuoden [[407 eaa.]] kesällä Alkibiades pääsi jälleen palaamaan Ateenaan. Hänet otettiin vastaan sankarina ja hänet valittiin johtamaan laivastoa, jonka tehtäväksi tuli kukistaa Vähässä-Aasiassa vielä olleet spartalaisjoukot. Spartalaisen laivastoa johtamaan oli lähetetty ''navarkki'' [[Lysandros]], jolla oli vahvat kytkökset Spartan kuninkaallisiin. Lysandros löysi myös yhteistyökumppanin Tissaferneen tilalle lähetetystä uudesta satraapista, [[Kyyros nuorempi|Kyyroksesta]], joka oli Persian kuninkaan Dareios II:n nuorempi poika. Kyyros lupasi maksaa spartalaisten soutajien palkat ja Lysandroksen toiveesta jopa korotti palkkoja entisestään. Tämän ansiosta spartalaisten oli helppo löytää kokeneita soutajia laivoihinsa. Soutajia jopa karkasi Ateenan laivastosta liittyäkseen spartalaisiin, ja pian ateenalaisilla oli jopa pula soutajista.<ref>Kagan 2003, s. 427–441</ref>
Alkibiadeen saavuttua Jooniaan hän teki kohtalokkaan virheen. Alkibiades jätti laivaston kokemattoman Antiokhoksen huostaan, samalla kun hän itse lähti toimittamaan erästä tehtävää. Päästyään yksin suuren laivaston johtoon Antiokhos päätti hyökätä spartalaista laivastoa vastaan. Lysandroksen johtamat spartalaiset löivät ateenalaiset [[Notionin taistelu]]ssa. Alkibiadeen oli tämän jälkeen jälleen paettava ateenalaisten parista, tällä kertaa lopullisesti. Alkibiadeen seuraajiksi ateenalaiset lähettivät kahdeksan uutta päällikköä.<ref>Kagan 2003, s. 442</ref>
Vuonna [[406 eaa.]] Lysandroksen seuraajaksi lähetettiin uusi navarkki [[Kallikratidas]]. Spartan lakien mukaan navarkki sai toimia virassaan vain vuoden ajan kerrallaan. Kallikratidas halusi heti näyttää olevansa Lysandroksen veroinen, mutta ateenalaiset kukistivat hänet [[Arginusain taistelu]]ssa, jossa spartalaiset menettivät 70 laivaa. Voiton jälkeen ateenalaisia johtaneet kahdeksan päällikköä jättivät kuolleet ja haaksirikkoutuneet ateenalaiset meren armoille. Kun Ateenassa saatiin kuulla tapahtuneesta, nostettiin heti syyte kaikkia kahdeksaan vastaan. Päälliköt puolustivat itseään sillä, että taistelun jälkeen oli alkanut myrsky joka oli estänyt heitä pelastamasta kaikkia meren armoille joutuneita. Kuusi päällikköä teloitettiin, mukaan lukien Perikleen poika. Kaksi pääsi pakenemaan, mutta heidät tuomittiin maanpakoon poissa olleina. Ateenalaiset katuivat pian teloituksia, mutta tehty oli tehty. Ateena oli yhdellä iskulla menettänyt suurimman osan kokeneimmista laivaston komentajistaan.<ref>Kagan 2003, s. 443–446</ref>
== Sodan loppu ==
=== Ateenan piiritys ===
Vuonna [[405 eaa.]] Lysandros nimitettiin Spartan laivaston varajohtajaksi, todellisuudessa hän oli kuitenkin laivaston todellinen päällikkö. Kyyroksen avustuksella hän varusti uudelleen spartalaisen laivaston ja suuntasi sen kanssa Hellespontokselle. [[Aigospotamoin taistelu]]ssa Lysandros tuhosi ateenalaisten laivaston.<ref> Kagan 2003, s. 467–471</ref>
Aigospotamoin voiton jälkeen spartalaiset alkoivat piirittää Ateenaa. Toinen Spartan kuninkaista, [[Pausanias (Sparta)|Pausanias]], saapui Peloponnesokselta armeijan kanssa, samalla kun Agis hyökkäsi Dekeleiasta. Lysandros puolestaan saartoi Ateenan satamakaupungin Peiraieuksen. Vuoden [[404 eaa.]] keväällä Ateena antautui.<ref>Kagan 2003, s. 476</ref><ref name="Livius6">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Xenophon on the fall of Athens |Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite=http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/war_t01.html |Julkaisija=Livius.org }}</ref>
=== Sodan seuraukset ===
=== Ateenan demokratian paluu ===
Ateenan demokraatit löysivät kuitenkin uuden johtajan Thrasybuloksesta. Hän kokosi pienen armeijan, jolla hän valtasi Fylen linnoituksen Attikan ja Boiotian rajalla. Ateenan kolmekymmentä hallitsijaa yrittivät lähettää Thrasybulosta vastaan oman armeijan, joka ei kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Oligarkkien ainoa vaihtoehto oli pyytää spartalainen armeija apuun. Vuoden [[404 eaa.]] lopulla demokraatit valtasivat Peiraieuksen ja pystyivät helposti pitämään sen, koska pitkät muurit oli hajotettu. Demokraattien ja oligarkkien välinen sisällissota jatkui vuoden [[403 eaa.]] syyskuuhun asti. Tuolloin Spartan kuningas Pausanias puuttui asiaan ja palautti demokratian Ateenaan. Oligarkit saivat luvan asettua asumaan Eleusiin ja saivat jonkin ajan päästä palata Ateenaan.<ref name="Kagan485">Kagan 2003, s. 485–490</ref>
=== Sparta ja Persia ===
Ateenan antauduttua Sparta sekaantui Persian sisäisiin kiistoihin. Spartalaisia auttanut [[Kyyros nuorempi]] kapinoi veljeään [[Artakserkses II]]:a vastaan, ja eräs spartalainen [[Klearkhos Spartalainen|Klearkhos]] johti kreikkalaisia palkkasotilaita niin sanotun [[Kyyroksen sotaretki|Kyyroksen sotaretken]] aikana. Kyyroksen kukistuttua Spartan uusi kuningas [[Agesilaos]] valtasi Persialle kuuluvia alueita Vähässä-Aasiassa. Tämän jälkeen persialaiset alkoivat tukea Ateenaa, joka rakennutti uudelleen pitkät muurinsa, ja vuonna [[395 eaa.]] muut kreikkalaiset kaupunkivaltiot aloittivat niin sanotun [[Korintin sota|Korintin sodan]] Spartaa vastaan. Tämä sota loppui [[Antalkidaan rauha]]an, jonka rauhanehdot Persian kuningas oli sanellut. Kreikan sisäiset sodat olivat vain vahvistaneet Persiaa, joka sai vallattua takaisin Joonian kaupungit.<ref name="Kagan485"/>
== Historialliset lähteet ==
[[Tiedosto:Thucydides-bust-cutout ROM.jpg|right|200px|thumb|Thukydidestä esittävä patsas. Hänet tunnetaan parhaiten teoksesta ''[[Peloponnesolaissota (Thukydides)|Peloponnesolaissota]]''.]]
Ateenalaisen historioitsijan Thukydideksen ''[[Peloponnesolaissota (Thukydides)|Peloponnesolaissota]]'' on tärkein lähteemme peloponnesolaissodasta. Thukydides käsittelee tapahtumia aina vuoteen [[411 eaa.]] asti. Sodan lopusta kirjoitti [[Ksenofon]] ''Hellenikassaan''. Komediakirjailija [[Aristofanes]] kirjoitti suurimman osan teoksistaan sodan aikana, ja hän viittaa sotaan useassa niistä. [[Aristoteles|Aristoteleen]] kirjoittamaksi väitetty ''[[Ateenan valtiomuoto]]'' antaa myös lisätietoja sodasta. Roomalaiskaudella eläneiden [[Diodoros Sisilialainen|Diodoros Sisilialaisen]] ja [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] teokset antavat myös lisätietoja peloponnesolaissodasta, koska he käyttivät lähteitä, jotka ovat myöhemmin kadonneet. Diodoroksen maailmanhistorian osat 12 ja 13 käsittelevät sotaa. Plutarkhoksen kirjoitusten joukossa peloponnesolaissotaan liittyvät [[Perikles|Perikleen]], [[Alkibiades|Alkibiadeen]], [[Lysandros|Lysandroksen]] ja [[Nikias|Nikiaan]] elämäkerrat.<ref name="Livius1">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke= Peloponnesian War |Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/peloponnesian_war.html#Sources|Julkaisija=Livius.org | Kieli= {{en}} }}</ref>
Myös monet muut antiikin kirjailijat kirjoittivat peloponnesolaissodasta. Muun muassa [[Eforos]] käsitteli sotaa maailmanhistoriassaan. Tämä teos on hävinnyt, mutta Diodoros käytti sitä lähteenään. Myös [[Theopompos]] kirjoitti oman ''Hellenikan'', joka alkoi vuodesta 411 eaa. Tämäkin teos on hävinnyt, ja tiedämme sen sisällöstä vain Diodoroksen ansiosta.<ref name="Kagan491">Kagan 2003, s. 491–494</ref>
[[Aristofanes]] kirjoitti useita komedioita sodan aikana. Useat niistä ottavat kantaa sotaa vastaan ja vitsailevat ateenalaisten poliitikkojen kustannuksella. ''[[Akharnalaiset (Aristofanes)|Akharnalaiset]]''-komediassa, joka esitettiin vuonna [[425 eaa.]], sotaan väsynyt maanviljelijä Dikaiopolis solmii spartalaisten kanssa oman rauhansopimuksensa. Vuonna [[411 eaa.]] kirjoitetussa ''[[Lysistrate]]ssa'' Ateenan naiset taas menevät seksilakkoon saadakseen miehensä lopettamaan sodan. Vuonna 424 eaa. esitetty ''[[Ritarit (Aristofanes)|Ritarit]]'' on Aristofaneen hyökkäys [[Kleon]]ia vastaan. Ritareissa esiintyy hahmo nimeltä Demos ("kansa"), joka omistaa kaksi orjaa: "[[Nikias|Nikiaan]]" ja "[[Demosthenes (sotilas)|Demostheneen]]". Orjat valittavat Demoksen holhoojan "Paflogonialaisen" ([[Kleon]]) käytöksestä Demosta kohtaan.<ref name="Kagan491"/>
== Lähteet ==
| 