Ero sivun ”Paavo Haavikko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Yksityiselämä: kh |
|||
Rivi 52:
== Rooli kansallisena näkijänä ==
Haavikosta muodostui vuosikymmenien myötä julkisuudessa kuva eräänlaisena kansallisena näkijänä. Siitä asemasta, johon hän oli 1990-luvulle tultua kohonnut, kirjoitti Kristina Rotkirch 1995: ”Nykyään Haavikko on keisari tasavallassa, kansallinen oraakkeli, jonka ankaraa selvänäköisyyttä arvostavat myös ne, joiden on vaikea sietää sitä.”<ref>Haavikko 1995, s. 269.</ref> Jo vuonna 1978 [[Erno Paasilinna]] oli kirjoittanut: ”Haavikon asema kirjallisuuden kentässä ei ole kaukana erään toisen henkilön asemasta valtiossa”, viitaten [[Urho Kekkonen|presidentti Kekkoseen]].<ref>Haavikko 1995, s. 73.</ref> Vuotta ennen Paasilinnan lausuntoa ilmestynyt Haavikon uudelleentulkinta Suomen lähihistoriasta, ''Kansakunnan linja'', herätti laajaa keskustelua.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pentikäinen J | Nimeke = Myytit ja myyttisyys Paavo Haavikon teoksissa | Vuosi = 2002 | Luku = | Sivu = 15-17 | Selite = väitöskirja | Julkaisupaikka = Helsingin yliopisto | Julkaisija = | Tunniste = ISBN 952-91-5001-6 (nid.) | www = http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/taite/vk/pentikainen/myytitja.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 17.1.2016 | Kieli = }}</ref>
Haavikko kuvaa asemaansa näkijänä muistelmiensa jälkimmäisessä osassa ''Prospero'' (1995) seuraavasti:<ref>Haavikko 1995, s. 249.</ref>
{{Sitaatti|Kun yhteisön ajattelu pirstaloituu ja koulutus johtaa yhä kapeneviin tietosektoreihin, on äkkiä tarvetta kokonaisuuden näkijälle jos hänellä on näkijän kyky. Siksi, samalla kun vastus on ehkäpä kasvanut, on Haavikolle myönnetty kansakunnan elämässä itseoikeutettu asema menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden näkijänä. Sen ylläpitäminen vaatii itsenäistä, spekuloimatonta mutta myös perustavasti tervettä luontoa.
Julkisuuskuvaansa Haavikko erittelee samassa teoksessaan:<ref>Haavikko 1995, s. 243.</ref>
{{Sitaatti|Haavikosta rakentui myytti, pila- ja vihakuva, jollainen kasvaa yleensä vain poliittisen henkilön karikatyyriksi. – – Mutta 1980-luvulla alkaa käsityksiin kirjautua ilkeyttä ja kuonaa itsepäistä oikeudentuntoa ja ilmeisen oikeata näkemistä kohtaan. Kateus hänen itsenäistä asemaansa, julkisuutta ja uskomattomaksi kuviteltua ja kerrottua varallisuuttaan kohtaan kasvattaa tehokasta vastapainoa, alas repimistä. – – Se henkilö joksi Haavikko-niminen henkilö kuvataan ylittää kaikki ihmisen mahdollisuuksien rajoissa olevan toiminnan rajat.
Ajan kuluessa julkisuudessa korostui Haavikon rooli [[polemiikki|poleemikkona]]. Sen sijaan esimerkiksi monia aforistisia kiteytyksiä, jotka ovat kohonneet [[lentävä lause|lentäviksi lauseiksi]], ei välttämättä osata yhdistää Haavikkoon. Esimerkiksi säe ”Kun kansa saa vallan niin kuka sen saa?” on peräisin [[libretto|oopperalibretosta]] ''Ratsumies''. Monet presidentti Kekkosen käyttämät Haavikko-lainaukset ovat jääneet elämään: ”Sillat voitetaan kulkemalla niiden ylitse.” Erityisen tunnettu on Haavikon lausahdus [[parodia]]n tarpeettomaksi käymisestä: ”Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse.”<ref>Haavikko 1995, s. 48.</ref><ref>Nummi, Jyrki: Poiminta: On oltava ehdottoman moderni. ''Helsingin Sanomat'' 4.2.2011, s. C 3.</ref>
| |||