Ero sivun ”Konnotaatio” versioiden välillä

6 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
p
typo, typos fixed: nimen omaan → nimenomaan using AWB
p (Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit)
p (typo, typos fixed: nimen omaan → nimenomaan using AWB)
'''Konnotaatio''' ([[Latinan kieli|latinan]] ''con-'' 'kanssa, myötä' ja ''notatio'' 'merkintä') on sanan [[Denotaatio|perusmerkitykseen]] liittyvä [[Mielleyhtymä|assosiatiivinen]], tavallisesti [[Normi (sosiologia)|konventionaalistunut]] sivumerkitys. [[Semantiikka|Kielitieteellisen merkitysopin]] ja [[Semiotiikka|yleisen merkkitieteen]] lisäksi tätä termiä käytetään myös [[Logiikka|logiikassa]], jossa se tarkoittaa käsitesisältöä.
 
== Konnotaatio ja (sana)semantiikka ==
[[Tiedosto:Pig USDA01c0116.jpg|thumb|left|100px|Porsaan ei-verbaalinen representaatio]]
Suomen sanan ''porsas'' perusmerkitys eli [[denotaatio]] on 'porsas'; samoin sanan ''sika'' perusmerkitys on 'sika'. Nämä merkitykset ovat suomen kieltä taitavan henkilön mielessä olevia [[Käsite|käsitteitä]], joiden kautta sanat esittävät eli representoivat konkreettisia porsaita tai sikoja. Näiden denotatiivisten tarkoitteiden ohella esimerkiksi 'porsas' herättää erinäisiä enemmän tai vähemmän sovinnaisia mielleyhtymiä, jotka liittyvät sotkemiseen ja soveliaisuuden rajan ylittävään käytökseen. Nämä ovat perusmerkityksestä 'porsas' kumpuavia, kulttuurisesti jaettuja sivumerkityksiä. Verbi ''porsastella'' onkin johdettu ''porsas''-sanan konnotatiivisesta merkityksestä, kun taas ''porsia''-verbi liittyy ''porsas''-sanan denotatiiviseen merkitykseen. Vastaavasti ''sikailla'' ja ''sikamainen'' rakentuvat perusmerkityksen 'sika' konnotaatioihin.
 
Olisi epätarkkaa sanoa, että konnotaatiot ovat sanan merkityksen laajennuksia, sillä nekin kuuluvat sanan merkitysrakenteeseen. Konnotaatiot ovat tarkasti sanoen denotaatioon liittyviä assosiaatioita, jotka mielletään toissijaisiksi tai johdetuiksi. Joskus konnotaatioiksi nimitetään myös haukkumanimiä (esim. ''senkin sika!'') ja hellittelysanoja (''äidin pikku porsas!''). Tällaiset spontaanit, puhujan omia hetkellisiä tuntemuksia kuvaavat ilmaisut eivät kuulu sanojen merkitysrakenteeseen, koska periaatteessa miltei mitä tahansa sanoja voidaan käyttää hellittelemiseen tai haukkumiseen (''senkin rypsiporsas!''). Tällaisissa tapauksissa ei siis oikeastaan ole kysymys konnotaatioista.
 
[[Kiertoilmaus|Kiertoilmaukset]] eli eufemismit nousevat negatiivisista konnotaatioista ja sosiaalisista [[tabu]]ista. Tällöin kiertoilmauksella haetaan positiivisia tai ainakin loukkaamattomia konnotaatioita: kuolemisen sijasta voidaan puhua ''pois nukkumisesta'' ja [[alkoholismi]]n sijasta ''henkilökohtaisesta ongelmasta''. Myös neutraali näkökulma edellyttää voimakkaiden konnotaatioiden välttämistä. Esimerkiksi [[Naistutkimus|naistutkimuksessa]] on selvitetty konnotaatioihin kätkeytyvää piiloviestintää.
 
Myös [[poliittinen korrektius]] on negatiivisten konnotaatioiden välttämisen politiikkaa. Sanat kuten ''[[neekeri]]'', ''[[kuurous|kuuro]]'', ''[[vammaisuus|rampa]]'' katsotaan [[Syrjintä|syrjiviksi]] ja loukkaaviksi nimen omaannimenomaan siksi, että niihin nähdään liittyvän negatiivisia konnotaatioita. Ongelmasta katsotaan selvittävän erilaisilla sanojen vaihtamisilla: esimerkiksi sana ''rampa'' on suunnitelmallisesti vanhennettu korvaamalla se sanalla ''liikuntarajoitteinen''. Tällaisilla [[Sosiaalinen konstruktionismi|konstruktivistisilla]] ratkaisuilla on kuitenkin omat riskinsä, ja ne ovat usein joutuneet pilkan kohteiksi. Näin on käynyt etenkin johdostyypin ''-rajoitteinen'' suhteen: ''kalju'' → ''hiusrajoitteinen'', ''myöhästyväinen'' → ''täsmällisyysrajoitteinen'', jne. Niin kauan kuin syrjivät asenteet ja rakenteet ovat läsnä sosiaalisessa todellisuudessa ja arjen käytänteissä, "uuskieliset" ilmaisut varautuvat ennen pitkää entisillä konnotaatioilla.<ref>Semanttisista konnotaatioista ks. esim. Löbner (2002: 35-36).</ref>
 
== Konnotaatio ja semiologia/semiotiikka ==
[[Tiedosto:Saussure-ei.svg|thumb|70px|Saussurelainen merkki]]
[[Ferdinand de Saussure]]n mukaan kielellinen merkki on kuulokuvan (''image acoustique'') ja käsitteen (''concept'') erottamaton ykseys. Tämä merkin kuulijalähtöinen määrittely sopii kyllä luonnollisen (verbaalisen) kielen synkronisen rakenteen (''langue'') luonnehdintaan, mutta kun Saussure pyrki viime kädessä hahmottelemaan yleistä merkkitiedettä (''sémiologie'') yleisen kielitieteen laajennukseksi, hän valitsi kattavamman määrittelyn, jonka mukaan mikä tahansa merkki on '''merkitsijän''' (''signifiant'') ja '''merkityn''' (''signifié'') ykseys.<ref>Saussure (1922/1969: 99, 158).</ref> Saussuren henkiset jälkeläiset [[Louis Hjelmslev]] ja [[Roland Barthes]] kutsuivat tätä "ensimmäisen tason" suhdetta denotaatioksi. Barthes kuitenkin totesi, että tällainen deskriptiivisesti suljettu merkki on pelkkää rakennetta, eikä se tavoita sitä, mitä kielenkäyttäjä merkeillä tekee kulttuurisessa kontekstissa.<ref>Esim. Barthes (1964). Lehtonen (1996: 109-110) antaa tiivistetyn yleiskuvan barthesilaisesta merkkikäsityksestä.</ref> Niinpä Barthes postuloi "toisen tason", jota hän kutsui konnotaatioksi, kuvaamaan merkin denotaation lukijoissa<ref>Barthesin tarkastelun painopisteenä olivat tekstit ja lukijakokemukset.</ref> herättämiä elämyksellisiä prosesseja.
 
[[Tiedosto:Cross ab.gif|thumb|60px|left|Tyhjä risti]]
Semiologian eli semiotiikan alaan kuuluvat kaikenlaiset merkit, joiden joukossa kielelliset merkit ovat sikäli erikoistapaus, että niiden denotaatiot ovat keskeisiltä osiltaan selväpiirteiset: esimerkiksi suomen kielen sanan ''sika'' denotatiivinen merkitys 'sika' tiedetään varmasti (samoin sen nykyiset konnotaatiot). Myös useat kuvasymbolit ovat denotatiivisesti yksiselitteisiä. Esimerkiksi ristin kuvan † denotaatio on 'risti', mutta sen konnotaatiot, tietystä konventionaalisuudesta huolimatta, eivät ole vättämättä yhtä jaettuja; tyhjän ristin teologinen konnotaatio on 'ylösnousemus (ja siitä seuraava tie pelastukseen)', kun taas vulgaaritulkinnassa (joka on näkyvillä esimerkiksi eläinten hautausmailla ja ilmeisesti useimmiten myös sanomalehtien kuolinilmoituksissa) ristin konnotaatio on 'kuolema(ntapaus)'. Yleisessä merkkitieteessä on kuitenkin kyse mitä moninaisimmista merkeistä — tai voidaan puhua myös [[Meemi|meemeistä]] — joiden konnotaatiot eivät välttämättä ole kovin vakaita; päinvastoin, ne saattavat liittyä päiväkohtaisiin uutisiin, ja siten ne saattavat olla hyvinkin ohimeneviä. Sitä paitsi visuaalisiin ja auditiivisiin merkkeihin liittyy usein henkilökohtaista elämyksellisyyttä.
 
== Konnotaatio ja logiikka ==
13 002

muokkausta