Ero sivun ”Demaratos Korinttilainen” versioiden välillä

'''Demaratos''' ({{k-grc|Δημάρατος}}) oli [[Rooman valtakunta|Rooman]] viidennen [[Rooman kuningas|kuninkaan]] [[Lucius Tarquinius Priscus|Tarquinius Priscuksen]] isä<ref>[[Polybios]], ''Historiae'' 6.11^a.7. Tämä on vanhin säilynyt tieto, joka taas on peräisin [[Fabius Pictor]]ilta.</ref> ja Rooman viimeisen kuninkaan [[Lucius Tarquinius Superbus|Tarquinius Superbuksen]] isoisä.

Demaratos kuului [[Korintti]]a hallinneeseen [[Bakkhiadit|bakkhiadien]] aatelissukuun. Demaratos itse harjoitti menestyksekästä vienti- ja tuontikauppaa [[etruski]]en kanssa ja sai näin kootuksi mahtavan omaisuuden. [[Kypselos Petralainen|Kypseloksen]] tultua Korintin tyranniksi 657 eaa. bakkhiadien sukukunta oli pakotettu lähtemään kotikaupungistaan. Demaratoksen luonnollinen sijoittumispaikka oli vauras [[Tarquinia]], jossa hänellä liiketoimiensa ansiosta oli ennestään ystäviä.<ref>[[Dionysios Halikarnassolainen]], ''Antiquitates Romanae'' 3.46.2; [[Cicero]], ''De re publica'' 2.19.34.</ref><ref>Ampolo (1976/1977); Martínez-Pinna (2009: 22-24).</ref> Demaratoksen lähdön uskotaan tapahtuneen heti Apollonin temppelin valmistumisen jälkeen. Etruriassa nimittäin on havaittavissa samanlaisia monumentaalirakentamisen jälkiä kuin Korintin Apollonin temppelissä.<ref>Williams (1978); Winter (2002: 229-230). Apollonin temppeli (ns. vanha temppeli) valmistui n. 655 eaa.</ref> [[Plinius vanhempi]] kertookin Demaratoksella olleen mukanaan kolme muotoilijaa (''fictor''), joiden kautta savenkäsittelytaito (''plastice'') levisi Italiaan.<ref>Plinius, ''Naturalis historia'' 35.152. Plinius käyttää nimimuotoa ''Damaratus'', joka heijastelee Demaratoksen oikeaa, korinttilaista nimeä Damaratos.</ref>

Demaratoksen ansioksi on luettu paljon. Häntä pidetään Rooman myyttisten etruskikuninkaiden kantaisänä, eivätkä [[Fabius Pictor]] tai [[Polybios]] hänestä tunnu muuta väittävänkään.<ref>Ridgway & Ridgway (1994: 13).</ref> Myöhempi traditio (varsinkin Dionysios Halikarnassolainen) antaa seikkaperäisemmän kuvan, jota on sekä kyseenalaistettu että monella tavoin tulkittu.<ref>Esimerkiksi Zevi (1995) tulkitsee Demaratoksen alkupisteeksi Tarquinius-saagalle, jonka tarkoituksena on vakiinnuttaa käsitys Roomasta ja [[Cumae]]sta (johon Rooman viimeinen kuningas Tarquinius Superbus karkoitettiin) "korinttilaisina" kaupunkeina.</ref> Antiikin traditio esittää nimen omaannimenomaan Demaratoksen hellenisoineen Etrurian opettamalla etruskeille kreikkalaisten kirjainten käytön<ref>[[Tacitus]], ''Keisarillisen Rooman historia'' (= ''Annales'') 11.14.</ref> ja tuomalla mukanaan kreikkalaisia savityötaidon osaajia.<ref>Plinius (''Naturalis historia'' 35.152) mainitsee kolmen nimet: Eukheir ('Kätevä'), Diopos ('Päällysmies') ja Eugrammos ('Piirturi'). Nämä eivät välttämättä ole tekaistuja nimiä vaan ammattiyhteisössä syntyneitä lempinimiä. Kirjan aikaisemmassa jaksossa (35.16) Plinius antaa ymmärtää, että mukana oli muitakin.</ref> Tällaisissa kertomuksissa Demaratos saa tietenkin liian keskeisen aseman, mikä nimen omaannimenomaan on myytin luomista, mutta hänen historiallisuuttaan olisi vaikea kiistää.<ref>Blakeway (1935); Bayer (1972: 309-311); Scullard (1980: 23); Ridgway & Ridgway (1994: 13); Brendel (1995: 95, 134-135); Winter (2002).</ref> Pliniuksen kertomuksen kannalta mielenkiintoista on myös, että Sisilian etelärannikon [[Ragusan maakunta|Ragusan maakunnan]] alueella sijainneesta [[Kamarina]]n kaupungista, joka nykyään on arkeologinen kohde, on löytynyt piirtokirjoituksia, jotka osoittavat paikalla olleen myös korinttilaisia, joiden yhteydessä mainitaan myös Diopos-niminen taiteilija.<ref>Cordano (1987).</ref> On kuitenkin korostettava, että Demaratos oli vain yksi monista kreikkalaisista liikemiehistä, jotka olivat jo 700-luvulta eaa. lähtien havainneet Etrurian ja myös koko Italian loistavaksi markkina-alueeksi.