Ero sivun ”Sijoittaminen” versioiden välillä

Pankeilla on tarjolla myös yhdistelmätuotteita. Näissä määräaikaistalletus yhdistetään esimerkiksi [[rahastosijoitus|rahastosijoitukseen]] tai [[indeksilaina|indeksilainaan]]an. Näissä osa talletuksen ohella asiakas sijoittaa myös korkeampituottoisiin ja -riskisiin [[sijoitustuote|sijoitustuotteisiin]].<ref name=":0" />

* [[Vaihtovelkakirjalaina|Vaihtovelkakirjalainat]]t: Rahan lainaamista suoraan tarvitsijalle [[Vaihtovelkakirjalaina|vaihtovelkakirjalainallavaihtovelkakirjalaina]]lla, joita laskee yleensä liikkeelle suuryritykset, liikepankit, valtiot ja muut suuret instituutiot. Riskittömämpi vaihtoehto kuin yrityksen osakkeen ostaminen, koska jos vaihtovelkakirjalainalla lainaava yritys joutuu vaikeuksiin, on velkoja aina omistajan edellä saamassa omansa [[Konkurssi|konkurssissakonkurssi]]ssa. Myöskään [[Osinko|osinkojaosinko]]ja ei saa jakaa omistajille, jos yritys ei suoriudu veloistaan. Huonoimpien yritysten vaihtovelkakirjalainoja kutsutaan [[Roskalaina|roskalainoiksi]], joissa riskit ja tuotot ovat korkeammat.

* Vaatii hieman kiinteistötuntemusta ja paljon [[pääoma|pääomaa]]a sekä [[luotonantaja|luotottajia]].

Sijoitustoiminnassa maksettavien [[vero|verojen]]jen määrä vaikuttaa suoraan sijoitustoiminnan [[Tuottavuus|tuottavuuteen]]. Tästä syystä verotus tulee aina huomioida ennalta sijoituksesta aiheutuvien [[kustannus|kustannusten]]ten osana. <ref name=":0" />

[[Verosuunnittelu|Verosuunnittelulla]]lla voidaan valita verotuksen kannalta järkevin vaihtoehto. Tällainen vaihtoehto on aina se, jossa maksetaan vähiten veroja. Verosuunnittelua ei kannata kuitenkaan viedä niin pitkälle, että se olisi ainut päätöksenteon vaikutin. Verotuksellisesti halvin vaihtoehto saattaa esimerkiksi haitata omaisuuden käytettävyyttä.<ref name=":0" />

Joukkovelkakirjojen luovutusvoittoja koskevia säännöksiä on tuloverolaissa vain kaksi. Niistä molemmat koskevat optiolainan ja vaihtovelkakirjalainan verotusta. Nämä kohdat ovat TVL 45.2 § ja TVL 47.3 §. Laintasoisia säännöksiä, jotka käsittelisivät velkakirjan arvonmuutosta ei ole. Joukkovelkakirjojen luovutuksiin sovelletaan useimmiten luovutusvoittoa tai -tappiota koskevia säännöksiä sekä [[oikeuskäytäntö|oikeuskäytäntöä]]ä. Veronalaista luovutusta on esimerkiksi myynti jälkimarkkinoilla tai lunastus (joukkovelkakirjalainan takaisinmaksu). Hankintatapahtumina pidetään esimerkiksi merkintää emissiossa tai ostoa jälkimarkkinoilla. Joukkovelkakirjalaina voidaan myös [[perintö|periä]] tai saada [[Lahja|lahjanalahja]]na.<ref name=":0" />

Verotuksessa keskeistä on erottaa velkapääoma ja korkosuoritus toisistaan. Velkapääomasta saatu voitto tai tappio on luovutusvoittojen ja -tappioiden säännöksien alaista. Korko-osa on joko korkotulon lähdeverosta annetun lain (KLähdeVL) eli [[Lähdeverolaki|lähdeverolain]] mukaan tai [[Tuloverolaki|tuloverolain]] (TVL:n) mukaisena pääomatulona. Lähdeverolakia voi soveltaa vain Suomessa yleisesti verovelvollisten [[Luonnollinen henkilö|luonnollisten henkilöiden]] ja [[Kuolinpesä|kuolinpesien]] osalta kotimaasta saatuihin korkotuloihin. Edellytyksenä on myös että joukkovelkakirjalaina on tarkoitettu yleisön merkittäväksi. Lähdeveroa ei peritä, jos lainasta ei ole laadittava esitettä arvopaperilainsäädännön mukaan. Tämä on tilanne yleensä instituutiosijoittajiin kohdistetuissa tarjouksissa, joissa arvopapereita tarjotaan yksinomaan kokeneille sijoittajille tai alle 150 sijoittajalle kutakin ETA-valtiota kohden. Myös tilanteessa jossa [[arvopaperi|arvopaperia]]a hankitaan vähintään 100 000 eurolla sijoittajaa kohden, ei lähdeveroa peritä. [[Lähdeverotus]] ei tule sovellettavaksi, vaikka edellä mainituissa tilanteissa tarjottaisiin lainaa Finanssivalvonnan tai muun vastaavan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän esitteen alla.<ref name=":0" />

Tässä osakkeilla tarkoitetaan vain [[Osakeyhtiö (Suomi)|osakeyhtiön]] [[Osake|osakkeita]] - ei [[Asunto-osakeyhtiö (Suomi)|asunto-osakeyhtiön]] tai [[kiinteistöosakeyhtiö|kiinteistöosakeyhtiön]]n osakkeita. Osakekaupasta aiheutuvat kustannukset muodostuvat arvopaperinvälittäjän perimistä kaupankäyntikuluista ja osakkeiden säilytyskuluista. Kaupankäyntikulut voi vähentää verotuksessa vasta, kun ne luovutetaan eteenpäin ja lasketaan [[Luovutusvoitto|luovutusvoiton]] määrä. Säilytyskulut voidaan vähentää vuotuisina pääomatuloihin kohdistuvina tulonhankkimismenoina siitä riippumatta, onko menon maksuvuonna sijoittajalla ollut pääomatuloja. Tulonhankkimiskulut voi vähentää vain 50 euroa ylittävältä osalta. Jos pääomatuloja ei ole ollut, vähennetään kulut 50 eur ylittävältä osalta [[Alijäämähyvitys|alijäämähyvityksen]] kautta.<ref name=":0" />

Osakeyhtiöt voivat olla joko yksityisiä tai julkisia osakeyhtiöitä. [[Yksityinen osakeyhtiö|Yksityisen osakeyhtiön]] osakkeilla ei voi käydä kauppaa pörssissä, vaan kauppa voidaan suorittaa esimerkiksi [[monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä|monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä]] eli ns. vaihtoehtoisella markkinapaikalla (engl. ''multilateral trading facility, MTF''). Suomen ainut monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä on [[First North|First North Finland]]. [[Julkinen osakeyhtiö]] voi puolestaan hakeutua lain ehdot täyttäessään [[Arvopaperipörssi|arvopaperipörssiinarvopaperipörssi]]in, kuten [[Helsingin pörssi|Helsingin Pörssiin]]. Julkinen osakeyhtiö voi halutessaan käydä kauppaa sekä arvopaperipörssissä että monenkeskisellä kauppapaikalla.<ref name=":0" />

Osakkeista saatavaa tuottoa kutsutaan osingoksi. Osingon verotukseen vaikuttaa se, onko yhtiö listattu vai listaamaton. Sekä julkiset että yksityiset yhtiöt voivat olla listattuja. Listattuja eli julkisesti noteerattuja ovat ovat kaikki yhtiöt, joiden osakkeilla käydään kauppaa Helsingin pörssissä eli OMX Helsingin listoilla, mukaanluettunamukaan luettuna First Northin monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän välitystoiminta. Lisäksi listattuina pidetään muualla maailmassa viranomaisen valvonnassa olevia markkinapaikkoja. Yhtiö on listattu, jos yksikin sen osakesarja on listattuna. Listaamaton yhtiö on täysin julkisen kaupan ulkopuolella.<ref name=":0" />

Listaamattoman yhtiön osakkeiden myynistä laaditaan yleensä kauppakirja. Kauppakirjan sisällöstä ei ole erikseen säädetty osakeyhtiölaissa tai muualla. Käytännössä kauppakirjassa on kuitenkin oltava ainakin myyjä, ostaja, myytävien osakkeiden lukumäärä ja numerot, vastike sekä omistus- ja hallintaoikeuden siirtymispäivä. Listaamattomien osakkeiden ostajan on maksettava [[varainsiirtovero|varainsiirtoveroa]]a 1,6 prosenttia osakkeiden kauppahinnasta (vuonna 2014). Vero tulee maksaa kahden kuukauden kuluessa. Ennen maksua ostajaa ei voida listata osakasluetteloon.<ref name=":0" />

Listatun osakeyhtiön osakkeilla arvopaperipörssissä tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä käytävä kauppa kirjataan osakkeenomistajan [[arvo-osuustili|arvo-osuustilille]]lle. Osakkeiden osto ja myynti hoituu arvopaperivälittäjien kuten [[pankki|pankkien]]en ja [[sijoituspalveluyritys|sijoituspalveluyrityksien]] kautta. Ostajan ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa listatun yhtiön osakkeista, kun kauppa tehdään arvopaperinvälittäjää käyttäen.<ref name=":0" />

Listatun yhtiön osingoista saatu tulo on [[yksityishenkilö|yksityishenkilölle]]lle kokonaan [[pääomatulo|pääomatuloa]]a, mutta vain 85 % tulosta on veronalaista. Loput 15% on verovapaata tuloa.<ref name=":0" />

Listaamattomasta yhtiöstä saatu osinkotulo jaetaan verotuksessa [[Ansiotuloverotus|ansio]]- ja [[pääomatulo|pääomatuloksi]]ksi. Osinkotulon verotus poikkeaa siis huomattavasti listatuista yhtiöistä. Listaamattoman yhtiön osinkoon vaikuttaa yhtiön [[nettovarallisuus]] eli varojen ja velkojen erotus osingonjakoa edeltäneen kalenterivuoden tilikauden päättymishetkellä. Nettovarallisuus jaetaan ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä, jolloin saadaan yhden osakkeen arvo. Tähän arvoon voidaan kuitenkin tehdä tietyin edellytyksin myöhemmin osakaskohtaisia oikaisuja, jotka ovat vähennyksiä osakkeen arvosta, mikä saattaa nostaa ansiotulona verotettavan osuuden määrää.<ref name=":0" />

* [[Pääomatulo#P.C3.A4.C3.A4omatulon_verotus_SuomessaA4omatulon verotus Suomessa|Pääomatulon verotus Suomessa]]