Ero sivun ”Marcus Junius Brutus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Risukarhi siirsi sivun Marcus Brutus ohjauksen Marcus Junius Brutus päälle: Lienee nimen yleisemmin käytetty muoto kirjallisuudessa ynnä muualla. |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:Brutus.jpg|thumb|Marcus Junius Brutus Caepio.]]
'''Marcus Junius Brutus Caepio''' ([[85 eaa.]] – [[42 eaa.]]), joka tunnetaan paremmin pelkästään nimellä '''Brutus''', oli [[Rooman valtakunta|roomalainen]] [[Rooman senaatti|senaattori]] ja [[Julius Caesar]]in ystävä sekä yksi tämän [[salamurha
== Taustaa ==
Brutus oli [[Marcus Junius Brutus vanhempi|Marcus Junius Brutus vanhemman]], verrattain merkityksettömän poliitikon, poika. Hänen äitinsä oli [[Servilia Caepionis]] joka oli [[Cato nuorempi|Cato nuoremman]] sisarpuoli sekä [[Julius Caesar]]in rakastajatar. Jotkin lähteet mainitsevat Brutuksen olleen Caesarin poika, mutta väitteet tuskin pitävät paikkaansa, koska Caesar oli Brutuksen syntyessä vasta 15 vuoden ikäinen, ja suhde Brutuksen äitiin syttyi vasta muutamia vuosia Brutuksen syntymän jälkeen. Brutuksen eno [[Quintus Servilius Caepio]] adoptoi Brutuksen nuorena miehenä, ja Brutus lisäsi enonsa ''[[Roomalainen nimi|cognomenin]]'' omaan nimeensä.
Brutuksen poliittinen ura alkoi kun hänestä tuli enopuolensa Cato nuoremman avustaja tämän [[Kypros|Kyproksen]] maaherrakauden aikana. [[Rooman senaatti|Senaatissa]] Brutus liittoutui [[optimaatit|optimaattien]] (konservatiivinen ryhmittymä) kanssa ensimmäistä [[triumviraatti]]a vastaan. Triumviraattiin kuuluivat [[Crassus|Marcus Licinius Crassus]], [[Pompeius]] ja Caesar. Brutuksella olikin syytä vihata Pompeiusta, joka oli murhannut hänen isänsä 77 eaa. [[Sulla]]n [[proskriptio]]iden aikana.
Kun kansalaissota puhkesi Caesarin ja Pompeiuksen välillä 49 eaa., Brutus seurasi entistä vihollistaan ja sen hetkistä optimaattien johtajaa Pompeiusta. Katastrofaalisen [[Farsaloksen taistelu]]n jälkeen Brutus kirjoitti Caesarille anteeksipyyntökirjeen, ja Caesar antoi hänelle välittömästi anteeksi. Caesar hyväksyi hänet sisäpiiriinsä, ja teki hänestä [[Gallia]]n kuvernöörin. Seuraavana vuonna (45 eaa.) Caesar teki Brutuksesta [[preettori]]n.
Rivi 14:
Luonnostaan konservatiivina Brutus ei koskaan peitellyt vakaumustaan. Hän nai Porcia Catonesin, joka oli hänen täysserkkunsa ja Caton tytär, ja kirjoitti tekstin kiitellen edesmenneen appi-isänsä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia. Caesar oli hyvin mieltynyt Brutukseen ja kunnioitti hänen mielipiteitään. Joka tapauksessa Brutus, monien muiden senaattorien tapaan, ei ollut tyytyväinen tasavallan senhetkiseen tilaan. Caesar oli elinikäinen diktaattori ja keskitti valtaa omiin käsiinsä. Yhdessä ystäviensä, lankonsa [[Gaius Cassius Longinus|Cassiuksen]] ja muiden miesten kanssa Brutus perusti salaliiton Caesaria vastaan.
Joukko murhasi Caesarin senaatissa maaliskuun [[idus|iduksena]] ([[15. maaliskuuta]]) 44 eaa. Viralliseksi syyksi salamurhaan annettiin valtion olojen kohentaminen. Salaliittolaiset saivat armahduksen [[Marcus Antonius|Marcus Antoniukselta]], josta tuli valtionpäämies. Kuitenkin kaupunki oli heitä vastaan, sillä suurin osa väestöstä oli rakastanut Caesaria. Antonius päättikin käyttää tilannetta hyväkseen ja jo [[20. maaliskuuta]] hän puhui Caesarin hautajaispuheessa ankarasti salamurhaajia vastaan. Roomalaiset eivät enää nähneet salaliittolaisia tasavallan pelastajina. Heitä syytettiin valtiopetoksesta, ja Brutus salaliittolaisineen pakeni itään.
Ateenassa Brutus omistautui [[filosofia]]n opiskelulle ja hankkimaan rahavaroja [[legioona|legioonien]] muodostamiseen. Marcus Antonius ja Caesarin adoptiopoika [[Augustus|Octavianus]] olivat hänen jäljillään ottaakseen hänet kiinni ja kostaakseen. Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen armeijat saapuivat 42 eaa. Brutuksen joukot kukistivat Octavianuksen, mutta Antonius voitti Cassiuksen. Cassius teki itsemurhan tietämättä liittolaisensa voitosta. Molemmat armeijat uudelleenryhmittyivät ja taistelivat [[Filippoin toinen taistelu|Filippoin toisessa taistelussa]] [[23. lokakuuta]]. [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] ja [[Suetonius|Suetoniuksen]] mukaan Brutus kärsi Caesaria koskevista unista ja häviön enteistä. Myös hänen mielialansa oli matala. Octavianus ja Antonius olivat kiistattomia voittajia. Brutus pakeni muttei kauas. Hänen ystävänsä kehottivat häntä pakenemaan uudestaan, mutta hän sanoi yhden kuuluisimmista lauseistaan: "Pakoon, kyllä, mutta tällä kertaa käsin, ei jaloilla." Sanottuaan tämän hän teki itsemurhan.
== Brutuksen jälkimaine ==
Ranskalainen historioitsija [[Octave Aubry]] kertoo, että Ranskan suuren vallankumouksen aikana vallankumousoikeutta koristi kolme suurta rintakuvaa: [[Lepeletier de Saint-Fargeau]], [[Jean Paul Marat]] - ja Brutus.
[[Dante]]n teoksessa [[Jumalainen näytelmä]] Brutus on ihmiskunnan historian pahin rikollinen [[Juudas Iskariot|Juudaksen]] ja [[Gaius Cassius Longinus|Cassiuksen]] ohella ja sijoitettuna Helvetin alimpaan piiriin, [[Lucifer]]in suuhun.
==Kirjallisuutta==
| |||