Ero sivun ”Rudolf I Habsburgilainen” versioiden välillä

'''Rudolf I Habsburgilainen''' ([[1. toukokuuta]] [[1218]] – [[15. heinäkuuta]] [[1291]] [[Speyer]]) oli [[Saksan kuningas]], Habsburgin kreivi, Kyburgin kreivi, Thurgaun maakreivi ja Löwensteinin kreivi. Hänellä oli tärkeä osa [[Habsburg]]ien nousussa yhdeksi Euroopan mahtisuvuista.

Rudolf oli [[Fredrik II (keisari)|Fredrik II:n]] kummipoika.

Tällä ruhtinaalla oli Sveitsissä suuret maa-alueet, ja hänellä oli myös laajaa kannatusta. Kruunaus keisariksi tapahtui Aachenissa[[Aachen]]issa. Kerrotaan, että kun ruhtinaat olivat kirkossa alttarin ympärillä ottamassa vastaan läänejänsä, huomattiinkin valtakunnan valtikan hävinneen. Hurskaalla ja maltillisella mielellä otti Rudolf silloin alttarilta ristin, sanoen: "Tämän ristin, jonka kautta koko maailma on lunastettu, pitänee toki käydä valtikasta."

Kohta sen jälkeen Rudolf luopui enimmistä oikeuksista Italian maihin ja tunnusti siellä paavin maallisen vallan. Hän ei myöskään kruunauttanut itseään Roomassa keisariksi. Huolellisesti hän karttoi kaikkea sekaantumista Italian asioihin ja kaikkia sotaretkiä sinne.<ref name="Sjogren">{{Kirjaviite | Tekijä = Sjögren, Otto | Nimeke = Historiallinen lukukirja| Suomentaja = | Vuosi = 1888 | Luku = Vanha ja Keski-aika | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = http://www.gutenberg.org/files/27653/27653-h/27653-h.htm | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

Vaatetuksessaan ja elintavassaan oli Rudolfilla maine yksinkertaisena, luonteeltaan leikillisenä ja lempeänä ihmisenä. Kerrotaan, että eräänä päivänä, kun hän piti hovileiriä Mainzin edustalla, tuli hän tavallisessa harmaassa puvussaan kaupunkiin. Koska aamu oli kylmä ja hänen käsiänsä paleli, astui hän leivintupaan, jonka uunista näki tulen välkkyvän. Leipurin vaimo, luullen häntä tavalliseksi sotamieheksi, käski häntä tylysti pois. "Mene tiehesi," sanoi hän, "kerjäläiskuninkaasi luo, joka hevosillaan ja sotamiehillään imee koko maan köyhäksi. Jos et mene tiehesi, kaadan sangon vettä päällesi." Rudolf kuitenkin seisoi lämpiävän uunin edessä; vaimo häntä ensin haukkui ja, kun Rudolf levollisesti tuota kuunteli, hän viimein todellakin kaatoi vettä sangon täyden hänen päällensä. Väristen palasi Rudolf leiriin, muutti vaatteet ja lämmitteli.