Ero sivun ”Robert Montgomery” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Envy (keskustelu | muokkaukset)
p poistettu päällekkäinen luokka
GEbot (keskustelu | muokkaukset)
p linkki täsmennyssivuun Rikoslaki using AWB
Rivi 13:
Montgomery oli opiskeluajoistaan alkaen "[[Helsingfors Dagblad|dagbladisteina]]" tunnettujen ruotsinkielisten liberaalien tunnetuimpia edustajia ja 1880 yksi [[Liberaalinen puolue|Liberaalisen puolueen]] ohjelman allekirjoittajista. Hän oli myös kielikysymyksessä vahvasti [[Svekomania|ruotsinmielinen]]. Montgomery osallistui 1863–1897 kaikille [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|säätyvaltiopäiville]] aatelissäädyssä sukunsa edustajana. Hän oli 1868–1882 [[Suomen pankki|Suomen pankin]] pankkivaltuuston, vuosien [[Säätyvaltiopäivät 1877|1877–1878]] valtiopäivillä rahavaliokunnan sekä [[Säätyvaltiopäivät 1882|1882]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]] ja [[Säätyvaltiopäivät 1894|1894]] lakivaliokunnan puheenjohtajana. Vuoden 1882 valtiopäivillä hän oli vara[[maamarsalkka]]. Hän oli myös 1875–1878 ensimmäisen [[Helsingin kaupunginvaltuusto]]n jäsen. Montgomery oli [[Leo Mechelin]]in ystävä ja tuki merkittävästi tämän pyrkimyksiä Suomen oikeudellisen erillisaseman korostamisessa ja puolustamisessa. Montgomerylle oli tyypillistä poliittisten mielipiteittensä perustelu juridisilla argumenteilla. Varsinkin [[Fennomania|fennomaanien]] oli vaikea hyväksyä hänen näkemyksiään ja monet hänen valtiopäivillä tekemänsä esitykset eivät siksi saavuttaneet riittävää kannatusta.<ref name="KB" /> Vuonna 1876 hän teki aloitteen [[Suomen markka|markan]] siirtämisestä [[kultakanta]]an, mikä pian toteutuikin.
 
Montgomeryllä oli myös muita luottamustehtäviä: hän oli 1885–1886 [[Vankilayhdistys|vankilayhdistyksen]], 1886–1889 [[ritarihuone]]johtokunnan, 1894–1895 [[Suomen Talousseura]]n ja 1895–1898 [[Siviilivirkakunnan leski- ja orpokassa]]n johtokunnan puheenjohtaja.<ref name="KBYm" /><ref name="YmKB" />
 
===Korkea virkamies===
[[Suomen kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Logginovitš Heiden]] päätti 1882 sitoa Suomen keskeisten puolueiden johtajat maan hallitukseen: liberaalien Mechelin ja [[Suomalainen puolue|Suomalaisen puolueen]] [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen|Y. S. Yrjö-Koskinen]] nimitettiin senaatin talousosastoon, ja liberaaleja niin ikään edustaneesta Montgomerystä tehtiin uusi prokuraattori eli ylin lainvalvoja. Yksi hänen aikaansaannoksistaan oli senaatin oikeustoimituskunnan (myöhemmin oikeusministeriön) alaisen [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnan]] perustaminen, mitä hän ehdotti ratkaisuksi vuoden 1882 keisarillisessa käskykirjeessä esitettyyn vaatimukseen Suomen lakien [[kodifiointi|kodifioinnista]]. Hän ehdotti samassa yhteydessä myös Suomen perustuslakien kodifiointia. Sitä toteuttamaan asetettiin myöhemmin niin sanottu [[Weissenbergin komitea]], jonka työ johti suomalaisten ja venäläisten väliseen ristiriitaan. Montgomery ja muut ruotsinkieliset liberaalit pyrkivät politiikassa torjumaan epämieluisia esityksiä varsinkin vetoamalla juuri Suomen perustuslakeihin. Näin saatiin torjuttua muun muassa 1882 Yrjö-Koskisen esittämä [[Suomen kieli|suomen]] julistaminen maan viralliseksi kieleksi; Montgomery vetosi kyseenalaiseen laintulkintaan, jonka mukaan suomi oli [[Oikeudenkäymiskaari|oikeudenkäymiskaaressa]] mainittu tuomioistuimissa kielletty vieras kieli. Montgomery erosi prokuraattorin virasta vuonna 1886 keisarin annettua käskykirjeen suomen ja ruotsin kielen käytöstä virastoissa.<ref name="KB" />
 
Tämän jälkeen Montgomery toimi vuoden 1886–1887 [[Vaasan hovioikeus|Vaasan hovioikeuden]] presidenttinä ja 1887–1888 oikeusosaston senaattorina. Vuonna 1888 hänet nimettiin oikeusosaston edustajaksi [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] toimineeseen [[Suomen asiain komitea]]an. Tässä vaiheessa suomalaisten ja venäläisten näkemyserot Suomen oikeudellisesta asemasta olivat jo kriisiytymässä ja Venäjällä arvosteltiin voimakkaasti Suomen vuonna 1889 säädettyyn [[Suomen rikoslaki|rikoslakiin]]in sisältyneitä tulkintoja Suomen ja Venäjän suhteesta. Montgomery puolusti julkisuudessa suomalaista kantaa ja kirjoitti vastineen venäläisen [[N. S. Tagantsev]]in Suomen rikoslakia kritisoineeseen artikkeliin. Keisari [[Aleksanteri III|Aleksanteri III:n]] annettua manifestin lain voimaantulon lykkäyksestä hän pyysi jälleen eroa. Montgomery sai eron senaatista ja Suomen asiain komiteasta joulukuussa 1890, mikä enteili pian tapahtunutta koko komitean lakkauttamista. Rikoslakikriisi saatiin vielä soviteltua, kun Suomen säädyt hyväksyivät 1894 vapaaehtoisesti lakiin keisarin toivomat muutokset.<ref name="KB" />
 
Suomen ja Venäjän suhteiden tilapäinen asettuminen 1890-luvun puolivälissä mahdollisti Montgomeryn paluun vielä kerran virkauralle. Hän sai toukokuussa 1896 keisarillisen hovin hovimestarin arvonimen ja lokakuussa hänet nimitettiin kuolleen J. Ph. Palménin seuraajaksi senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi, mikä vastasi nykyistä [[Korkein oikeus (Suomi)|korkeimman oikeuden]] presidenttiä. Montgomery toimi tässä virassa kuolemaansa asti. Hän kuoli [[leukemia]]an vain muutamaa viikkoa ennen [[Nikolai Bobrikov]]in nimitystä Suomen kenraalikuvernööriksi, mistä sitten käynnistyi uusi, aiempia pahempi yhteentörmäys Suomen ja Venäjän suhteissa.<ref name="KB" />
Rivi 31:
 
{{DEFAULTSORT:Montgomery, Robert August}}
 
[[Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut]]
[[Luokka:Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston professorit]]