Ero sivun ”August Bebel” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
jäsentelyä, viitteistystä
Rivi 1:
[[FileTiedosto:Bundesarchiv Bild 183-14077-0005, August Bebel.jpg|thumb|August Bebel (1898)]]
[[FileTiedosto:Nainen ja sosialismi 2 .pain..jpg|thumb|Nainen ja sosialismi -teoksen käänsi suomeksi Yrjö Sirola (2. painos 1907).]]
'''Ferdinand August Bebel''' ([[22. helmikuuta]] [[1840]], [[Köln]], [[Saksa]] – [[13. elokuuta]] [[1913]], Passugg, [[Sveitsi]]) oli saksalainen sosialistinen poliitikko, valtiopäivämies ja yksi Saksan sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen perustajista. Sorvaajaksi kouluttautunut Bebel aloitti poliittisen toimintansa liberaalidemokraattisissa työväen ja käsityöläisten yhdistyksissä ennen kuin omaksui 1860-luvulla [[marxilaisuus|marxilaisen]] maailmankatsomuksen. Hän toimi vuosikymmeniä läheisessä yhteistyössä [[Wilhelm Liebknecht]]in kanssa. Yhdessä he perustivat vuonna 1869 ''Sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen'' (Sozialdemokratische Arbeiterpartei, SDAP).
'''Ferdinand August Bebel''' ([[22. helmikuuta]] [[1840]] [[Deutz]], [[Saksa]] – [[13. elokuuta]] [[1913]] [[Passugg]], [[Sveitsi]])<ref name=britannica>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/biography/August-Bebel | Nimeke = August Bebel | Julkaisu = Britannica.com | Tekijä = Matthias, Erich | Viitattu = 9.1.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref> oli saksalainen sosialistinen poliitikko, valtiopäivämies ja yksi [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen]] perustajista.
 
==Elämä ja ura==
Vuonna 1875 pidetyssä [[Gotha]]n kongressissa puolue yhdistyi [[Ferdinand Lassalle]]n perustaman ''Yleissaksalaisen työväenyhdistyksen'' kanssa ''Saksan sosialistiseksi työväenpuolueeksi'' (Sozialistische Arbeiterpartei Deutschlands, SAPD). August Bebelistä tuli puolueen keskeinen vaikuttaja. Varsinkin niin sanotun [[Sosialistilaki|Sosialistilain]] voimassaoloaikana hän organisoi taitavasti illegaalia puoluetyötä ja keräsi rahaa vainoamisen kohteiksi joutuneille puoluetovereilleen. Saksan valtakunnankanslerin [[Otto von Bismarck]]in aloitteesta 1878 säädetty laki, jonka tarkoituksena oli estää kaikki sosiaalidemokraattinen järjestö- ja julkaisutoiminta, kumottiin kuitenkin vuonna 1890. Tämän jälkeen puolue muutti nimensä [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksan sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi]] (Sozialdemokratische Partei Deutschlands, SPD). August Bebel valittiin toiseksi puolueen kahdesta puheenjohtajasta, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti, vuoteen 1913.
'''Ferdinand August Bebel''' ([[22. helmikuuta]]varttui [[1840Wetzlar]],issa. [[Köln]],Hän [[Saksa]]kouluttautui sorvaajaksi [[13.ja elokuuta]]asettui [[1913]],vuonna Passugg,1860 [[SveitsiLeipzig]]) oli saksalainen sosialistinen poliitikko, valtiopäivämies ja yksi Saksan sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen perustajistaiin. Sorvaajaksi kouluttautunutSiellä Bebel aloitti poliittisen toimintansa ja vaikutti liberaalidemokraattisissa työväen ja käsityöläisten yhdistyksissä ennen kuin omaksui 1860-luvulla [[marxilaisuus|marxilaisen]] maailmankatsomuksen. Hän toimi vuosikymmeniä läheisessä yhteistyössä [[Wilhelm Liebknecht]]in kanssa. Yhdessä he perustivat vuonna 1869 ''Sosiaalidemokraattisensosiaalidemokraattisen työväenpuolueen'' (Sozialdemokratische Arbeiterpartei, SDAP).<ref name=britannica/>
 
Vuonna 1875 pidetyssä [[Gotha]]n kongressissa puolue yhdistyi [[Ferdinand Lassalle]]n perustaman ''Yleissaksalaisenyleissaksalaisen työväenyhdistyksen'' kanssa ''Saksan sosialistiseksi työväenpuolueeksi'' (Sozialistische Arbeiterpartei Deutschlands, SAPD). August Bebelistä tuli puolueen keskeinen vaikuttaja. Varsinkin niin sanotun [[Sosialistilaki|Sosialistilainsosialistilain]] voimassaoloaikana hän organisoi taitavasti illegaalia puoluetyötä ja keräsi rahaa vainoamisen kohteiksi joutuneille puoluetovereilleen. Saksan valtakunnankanslerin [[Otto von Bismarck]]in aloitteesta vuonna 1878 säädetty laki, jonka tarkoituksena oli estää kaikki sosiaalidemokraattinen järjestö- ja julkaisutoiminta, kumottiin kuitenkin vuonna 1890. Tämän jälkeen puolue muutti nimensä [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksan sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi]] (Sozialdemokratische Partei Deutschlands, SPD). August Bebel valittiin toiseksi puolueen kahdesta puheenjohtajasta, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti, vuoteen 1913.
Vuosina 1872–75 Bebel kärsi vankeusrangaistuksen saatuaan Wilhelm Liebknechtin kanssa [[Pariisin kommuuni]]a tukevien lausuntojen vuoksi syytteen valtiopetoksesta, Bebel lisäksi syytteen [[majesteettirikos|majesteettirikoksesta]]. Bebel oli tullut tunnetuksi myös voimakkaasta kritiikistään bismarckilaista sotapolitiikkaa kohtaan. Vankeusaikansa hän hyödynsi opiskeluun ja tutkimukseen aloittaen teoksensa [[''Nainen ja sosialismi'']] (Die Frau und Sozialismus) kirjoittamisen. Vuonna 1879 ilmestyneessa pamfletissa hän vaati naisen ja miehen täydellistä, niin taloudellis-ammatillista kuin poliittista tasa-arvoisuutta, mutta uskoi sen toteutumisen olevan mahdollista vain tulevassa sosialistisessa yhteiskunnassa. Teos saavutti valtavan suosion kymmenine painoksineen ja se käännettiin useille kielille (julkaistu suomeksi vuonna 1904 nimellä ''Nainen ja yhteiskunnallinen kysymys''). Monissa näkemyksissään Bebel osoittautui aikaansa edellä olevaksi visionääriksi.
 
Vuosina 1872–751872–1875 Bebel kärsi vankeusrangaistuksen saatuaan Wilhelm Liebknechtin kanssa [[Pariisin kommuuni]]a tukevien lausuntojen vuoksi syytteen valtiopetoksesta, Bebel lisäksi syytteen [[majesteettirikos|majesteettirikoksesta]]. Bebel oli tullut tunnetuksi myös voimakkaasta kritiikistäänkritiikistä bismarckilaista sotapolitiikkaa kohtaan. VankeusaikansaVankeusajan hän hyödynsi opiskeluun ja tutkimukseen aloittaen teoksensa [[''Nainen ja sosialismi'']] (Die Frau und Sozialismus) kirjoittamisen. Vuonna 1879 ilmestyneessa pamfletissa hän vaati naisen ja miehen täydellistä, niin taloudellis-ammatillista kuin poliittista tasa-arvoisuutta, mutta uskoi sen toteutumisen olevan mahdollista vain tulevassa sosialistisessa yhteiskunnassa. Teos saavutti valtavan suosion kymmenine painoksineen ja se käännettiin useille kielille (julkaistu suomeksi vuonna 1904 nimellä ''Nainen ja yhteiskunnallinen kysymys''). Monissa näkemyksissään Bebel osoittautui aikaansa edellä olevaksi visionääriksi.
1870-luvulta elämänsä loppuvuosiin asti Bebel oli puolueensa edustaja Saksan keisarikunnan valtiopäivillä (Reichstag). Sosiaalidemokraattinen parlamentaarikkoryhmä kasvoi vaali vaalilta ja oli vuoden 1912 vaalien jälkeen valtiopäivien suurin (34,8 prosenttia äänistä ja 110 edustajaa). Bebel oli ryhmän kiistaton johtohahmo, joka loistavana puhujana hyökkäsi muun muassa keisarikunnan Lounais-Afrikassa toteuttamaa brutaalia siirtomaapolitiikkaa vastaan, kritisoi jatkuvasti maansa asevarustelua, keräsi todistusaineistoa sotilaiden epäinhimillisestä simputuksesta armeijassa sekä vastusti valtakunnan itäosissa toteutettua saksalaistamispolitiikkaa. Viimeisessä valtiopäiväpuheessaan [[Toinen Marokon kriisi|toisen Marokon kriisin]] aikana vuonna 1911 hän ennusti, että Eurooppa olisi ajautumassa miljoonia ihmisuhreja vaativaan verilöylyyn.
 
1870-luvulta elämänsä loppuvuosiin asti Bebel oli puolueensa edustaja Saksan keisarikunnan valtiopäivillä (Reichstag). Sosiaalidemokraattinen parlamentaarikkoryhmä kasvoi vaali vaalilta ja oli vuoden 1912 vaalien jälkeen valtiopäivien suurin (34,8 prosenttia äänistä ja 110 edustajaa). Bebel oli ryhmän kiistaton johtohahmo, joka loistavanataitavana puhujana hyökkäsi muun muassa keisarikunnan Lounais-Afrikassa toteuttamaa brutaalia siirtomaapolitiikkaa vastaan, kritisoi jatkuvasti maansa asevarustelua, keräsi todistusaineistoa sotilaiden epäinhimillisestä simputuksesta armeijassa sekäja vastusti valtakunnan itäosissa toteutettua saksalaistamispolitiikkaa. Viimeisessä valtiopäiväpuheessaan [[Toinen Marokon kriisi|toisen Marokon kriisin]] aikana vuonna 1911 hän ennusti, ettäEuroopan Eurooppa olisi ajautumassaajautuvan miljoonia ihmisuhreja vaativaan verilöylyyn.{{lähde|9.1.2016}}
Elämänsä loppuvuosina Bebel joutui sovittelemaan puolueen kahden suuntauksen, reformistisen ja vallankumoukseen tähtäävän siiven, välisiä kiistoja. Arvovaltansa ansiosta hän onnistui pitämään puolueen koossa. August Bebel kuoli sveitsiläisessä parantolassa vuonna 1913.
 
Elämänsä loppuvuosina Bebel joutui sovittelemaan puolueen kahden suuntauksen, reformistisen ja vallankumoukseen tähtäävän siiven, välisiä kiistoja. Arvovaltansa ansiosta hän onnistui pitämään puolueen koossa. August Bebel kuoli sveitsiläisessä parantolassa vuonna 1913. Berliinissä on hänen mukaansa nimetty [[Bebelplatz]].
[[File:Nainen ja sosialismi 2 .pain..jpg|thumb|Nainen ja sosialismi -teoksen käänsi suomeksi Yrjö Sirola (2. painos 1907).]]
 
== Lähteet ==
Rivi 17 ⟶ 19:
*{{Kirjaviite | Tekijä = Voionmaa, Väinö (toim.) | Nimeke = Sosialidemokratian vuosisata, II osa | Vuosi = 1909 | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Tunniste = }}
 
==Katso myös=Viitteet===
{{Viitteet}}
*[[Bebelplatz]]
 
==Aiheesta muualla==
{{commonscat-rivi}}
{{commons|August Bebel|August Bebel}}
*[http://www.feministezine.com/feminist/modern/August-Bebel.html Biography of August Bebel] {{en}}
*[http://www.marxists.org/archive/bebel/index.htm August Bebel Internet Archive] {{en}}