Ero sivun ”Lantalaiset” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p asettelua
Rivi 1:
'''Lantalaiset''' on vanha nimitys lähinnä [[suomalaiset|pohjoissuomalaisille]] talonpojille, vastakohtana pyyntikulttuurin (ja myöhemmin poronhoidon) harjoittajille eli [[lappalaiset|lappalaisille]]. Lantalaisten asuinalue on '''Lanta''', vastakohtana lappalaisten alue '''[[Lappi]]'''.
 
Sanat "Lanta" ja "lantalainen" perustuvat lappalaisten antamaan nimitykseen, joka taas perustuu skandinaavisten kielten sanaan "land", maa. Sanan on kuitenkin suomen kielessä ymmärretty usein liittyvän [[lanta]]an, jota karjankasvattajat tuottivat ja maanviljelijät tarvitsivat.
Rivi 5:
==Lapin ja Lannan raja==
[[Kuva:Västerbottens_län_och_svenska_lappmarken_1796.svg|thumb|right|300px|Ruotsin Lapinmaat ({{k-sv|lappmarken}}) vuonna 1796.]]
'''Lapinraja''' eli '''Lapin ja Lannan raja''' on ollut historiallisesti, kansanperinteellisesti ja juridisesti merkittävä rajavyöhyke suomalaisen ja ruotsalaisen talonpoikaisasutuksen ja saamelaisasutuksen välillä. Lapinrajalta alkoivat saamelaisten käyttämät alueet; talonpojat eivät saaneet asettua sen taakse asumaan eivätkä edes metsästää tai kalastaa alueella ilman saamelaisten lupaa. Rajantakaiset alueet eivät myöskään kuuluneet [[linnalääni|linnalääneihin]]. Rajaa ei ollut merkitty karttaan tai maastoon, vaan sen sijainti säilyi paikallisena perimätietona. Lapinrajan tarkka sijainti oli usein riitelyn kohteena ja aiheesta käytiin paljon käräjiä. Esimerkiksi 1672 Kemin kesäkäräjillä alkoi oikeudenkäyntien sarja kemijärveläisten talonpoikien sekä Sodankylän ja Keminkylän lappalaisten välillä rajan sijainnista, joka päättyi lopullisesti lappalaisten eduksi vasta 1724. <ref>Suur-Sodankylän historia 1, s.87-92, Jyväskylä 1995, ISBN 951-96796-1-8</ref>
 
Saamelaisten ahkerasta käräjöinnistä huolimatta raja siirtyi kuitenkin pikkuhiljaa pohjoisemmaksi talonpoikaisen asutuksen levitessä. Esimerkiksi Tornionjokilaaksossa lapinraja sijaitsi 1400-luvulla Pellon yläpuolella, mutta vuonna 1584 kuningas Juhana III vahvisti lapinrajan Muoniojoen Sonkamuotkan kohdalle,<ref>Tornionlaakson historia I, s. 258. Malung: , 1991. ISBN 91-630-0263-9</ref> nykyisen Enontekiön kunnan etelärajalle.
 
Uuden ajan alussa suurvaltapolitiikka johti rajalinjan merkityksen vähenemiseen. Lanta kuului Ruotsille, joka laajensi valtapiiriään levittämällä talonpoikaista suomalaisasutusta, tavoitteena vahventaa otettaan Lapinmaasta venäläisten (jotka myös verottivat lappalaisia) vaikutusvaltaa vastaan. Uusia alueita raivanneet kaskiviljelijät saivat sekä virallisia että tosiasiallisia helpotuksia ja vapautuksia raskaina pidetyistä veroista, sotaväenotoista ja muista yhteiskunnan rasitteista. Usein vapautuksia luvattiin tietyksi aikaa, toisinaan taas virkamies ei edes tavoittanut uudisasukkaita vuosikausiin. Nämä helpotukset myötävaikuttivat maanviljelyn levittäytymiseen ilmaston kannalta entistä epäsuotuisemmille seuduille. Raja määriteltiin viimeksi juridisesti vuonna 1795, mutta silloin se oli jo pitkälti menettänyt merkityksensä saamelaisen ja suomalaisen asutuksen ja elinkeinojen yhtenäistyessä. Vuodesta 1809 sekä (Suomen) Lappi että (Suomen) Lanta kuuluivat samaan hallintoon; osaksi Venäjään kuuluvaa Suomen suuriruhtinaskuntaa.
 
Raja ei ole yhtenevä nykyisen Lapin läänin, saamelaisalueen tai poronhoitoalueen etelärajojen kanssa; sen sijaan Lapin [[Suomen_historialliset_maakunnat|historiallisen maakunnan]] rajan voi joiltain osin sanoa perustuvan vanhaan lapinrajaan.
Rivi 18:
==Aiheesta muualla==
*[http://www.lappi.fi/lappi/lapin_lumo/lapin_historiaa Lappi.fi: Lapin historiaa]
 
{{tynkä/Historia}}
[[Luokka:Suomen asutus- ja yhteiskuntahistoria]]