Ero sivun ”Kerrostalot Suomessa” versioiden välillä

1910-luvulle asti asuinkerrosten [[Välipohja|välipohjat]] kannatettiin yleensä puupalkeilla eli vasoilla. Rakennusjärjestykset eivät sallineet puupohjaa tulisijojen alle eikä kellareiden tai porttikäytävien päälle. Tulisijat kannatettiin tiiliholveilla ja ja tiilimuurista ulkonevilla ratakiskoilla. Kellareiden, porttikäytävien ja eteishallien päälle rakennettiin joko tiilestä muurattu tynnyri- tai ristiholvi tai ratakiskojen varaan kappaholvi.<ref>Neuvonen 2006, s. 17</ref> 1900-luvun alussa välipohjia rakennettiin I-terästen tai ratakiskojen varaan; alapinnan muodosti palkkien varaan valettu (teräs)betonilaatta, joskus myös rapattu puurakenne. Teräsbetonipalkkeja käytettiin ensimmäisen kerran 1900-luvun alun ensimmäisillläensimmäisillä vuosikymmenillä, ja lukuisten erilaisten kehitysvaiheiden jälkeen yleisimmäksi välipohjatyypiksi vakiintui [[alalaattapalkisto]]. Teräsbetonilaatassa [[vetojännitys]] kohdistuu palkin raudoitusteräksiin ja [[puristusjännitys]] betoniin.<ref>Neuvonen 2006. s. 17</ref> Välipohjat täytettiin äänen- ja lämmöneristyssyistä rakennusjätteellä, luonnontuotteilla tai sivutuotteilla.<ref name="N23"/>

BES-järjestelmän mukaisten U-laattojen valmistus lopetettinlopetettiin 1983, mutta ontelolaattojen valmistusta jatkettiin, ja ne olivatkin yleisin välipohjarakenne aikavälillä 1975–2000. Joillakin paikkakunnilla, kuten [[Kuopio|Kuopiossa]], paikalla valetut välipohjat olivat yleisempiä. VuodestVuodesta 1979 tuotettiin myös esivalmistetun kuorilaatan ja paikallavalun yhdistäviä välipohjaratkaisuja.<ref>Neuvonen 2006. s. 218</ref>

Rakennuksen kadunpuoleinen [[julkisivu]] on koristeellinen – sileitä pihajulkisivuja ei välttämättä edes esitelty rakennuspiirustuksissa. 1800-luvun lopun rakennuksia on luonnehdittu [[Uusrenessanssi|uusrenessanssityylisiksi]], sillä ne muistuttivat mittasuhteiltaan ja koristeellisuudeltaan [[Renessa|renessanssiajan]] italialaispalatseja. Julkisivuissa haettiin kolmikerroksisuuden vaikutelmaa kerrosmäärästä riippumatta. Jäsentelyssä toistuivat [[Doorilainen pylväsjärjestelmä|doorilainen]], [[Joonialainen pylväsjärjestelmä|joonialainen]] ja [[Korinttilainen pylväsjärjestelmä|korinttilainen]] pylväsjärjestelmä. Alakerrokset koristeltiin [[Rustikointi|rustikoinnilla]], jolla pyrittiin jäljittelemään suuria kiviharkkoja. Se tehtiin tiilestä ja rappauksesta. Mitä ylemmäs mentiin, sitä kevyempää koristelu oli. Ikkunoita koristeltiin pylväillä, kolmiopäädyillä ja listoilla. Räystäät olivat suuria. Rakennuksen kulmia saatettiin koristaa viisteillä tai kulmatorneilla. Erilaiset yksitysikohtaisetyksityiskohtaiset koristeosat tehtiin yleensä [[Kipsi|kipsistäkipsi]]stä.<ref name="N23">Neuvonen 2006. s. 23</ref>

1900-luvun alun [[Jugend]]-taloissa luovuttiin uusrenessanssityylin koristeluista ja symmetriasta. Tilalle tulivat yhtenäiset vaaleasäiyivsetvaaleasävyiset roiskerapatut pinnat. Suomen luonnosta ja historiasta ammennetut koristeelliset yksityiskohdat toteutettiin luonnonkivestä tai rappauksesta kipsikoristeiden sijaan. 1910-luvun [[Jugendklassismi|jugendklassisminjugendklassismi]]n myötä klassiset muotoaiheet ja symmetria palasivat taas valikoimiin. Taloissa saattoi olla puolipyöreitä tai kulmikkaita erkkereitä. Puhtaaksimuuratut tiilijulkisivut alkoivat yleistyä 1910-luvulla.<ref>Neuvonen 2006. s. 25</ref>

1920-luvun [[Uusklassinen arkkitehtuuri|uusklassiset]] julkisivut olivat askeettisia ja sileäpintaisia. Ikkunat olivat aivan julkisivun pinnassa ja koristerappaukset perustuivat muutamiin antiikista periytyviin koristeaiheisiin. Helsingissä talojen julkisivuja ohjattiin suunnittelukaavioilla. Etu-Töölössä vallitseva julkisiviujulkisivu oli puhtaaksimuuratupuhtaaksimuurattu tiili. [[Funktionalismi|Funktionalismin]] myötä julkisivut muuttuivat vieläkin yksinkertaisemmiksi. Uutuuksia olivat parvekkeet ja kulmaikkunat. FunkisjulkisivuilleFunkkisjulkisivuille leimallista oli valkoinen rappaus. Siirtymä oli vaihettainenvaiheittainen, ja klassisia koristeaiheita esiintyi taloissa vielä 1930-luvuiillakinluvuillakin. Vuosikymmenten vaihteessa kukoisti myös lyhyt [[art deco]] -aikakausi koristeaiheissa sekä klassismia että funkistafunkkista edustavissa taloissa<ref>Neuvonen 2006. s. 58–59</ref>

Ruutuelementtien käyttäkäyttö jatkui 1970-luvun BES-elementtitaloissa. Kahden huoneen levyisiä julkisivuelementtejä käytti lähinnä [[Rakennusliike Puolimatka|A. Puolimatka Oy]] vuodesta 1968. Tuotannoltaan edullinen kerrostalo muodostui samanlaisista ruutuelementeistä, ja julkisivua hallitsivat rungon ulkopuolelle sijoitetut parveketornit. Toisinaan ulkokuoreen tehtiin vaaka- tai pystynauhoja ilmeen muuntelemiseksi. Joitakin taloja verhoiltiin puhtaaksimuuratulla punatiilellä.<ref name="n158"/>