Ero sivun ”Kerrostalot Suomessa” versioiden välillä

[[File:Urban housing Helsinki 1960s.webm|thumb|250px|1960-luvulla kuvattu video Helsingin liitosalueen lähiöistä.]]

{{Katso myös|[[Lähiö]]}}

 

1960-luvun alussa lähiötalot sijoitettiin avoimen periaatteen mukaisesti, maastonmuotojen mukaan edullisiin ilmansuuntiin. Tällaista veistoksellista asemakaavasommittelua edustavat muun muassa Helsingin [[Pihlajamäki]] ja Jyväskylän [[Viitaniemi]]. 1960-luvun aikana lähiörakennuksia alettiin sijoitella systemaattisemmin suorakaiteen muotoisiin ryhmiin ruutukaavan pohjalle, jolloin rakennustehokkuus nousi. Joissakin tapauksissa ruutukaava suunniteltiin [[Torninosturi|torninosturien]] liikeratojen perusteella. Ihanteeksi muodostui tiiviisti ja tehokkaasta rakennettu ”[[kompaktikaupunki]]”. Myös autoilun ja kävelyn eriyttäminen oli tavoitteena. Esimerkkejä tällaisesta rakentamisesta ovat muun muassa Helsingin [[Merihaka]] ja [[Itä-Pasila]] sekä Tampereen [[Hervanta]] ja Vantaan [[Koivukylä]]. Parhaiten tavoitteet toteutuivat Espoon [[Olari|Olarissa]].<ref name="N142"/>

Kerrostalorakentamisen määrä alkoi laskea 1970-luvun lopulla, ja painopiste siirtyi kohti omakoti-, pari- ja rivitaloja. Rakentamisen seuraavana huippuvuonna 1990 kerrostaloasuntoja valmistui vain alle puolet vuoden 1974 huipusta. 1980-luvun lopun korkeasuhdanteen jälkeen tuli pitkä lama. Painopiste siirtyi arava-tuotantoon. 1990-luvulla alkoi uusi muuttoliike kaupunkeihin ja vuosikymmenen lopulla kerrostalotuotannon osuus nousi taas lähes puoleen kaikesta asuntotuotannosta.<ref name="N219">Neuvonen 2006, s. 219</ref>

 

 

 

==Rakennustekniikka==

===Runkotyypit===

[[File:Building apartment house Meritullikatu 1904.jpg|thumb|250px|Tiilimuurirungon muurausta Helsingin Meritullikadulla vuonna 1904.]]

[[File:Building eastern Pasila 1974.jpg|thumb|250px|Itä-Pasilan rakennustyömaa vuonna 1974.]]

Ennen vuonna 1920 valmistuneissa taloissa runkona käytettiin pääsääntöisesti [[Tiilimuurirunko|tiilimuurirunkoa]], jossa [[Kantava seinä|kantava]]<nowiki/>t [[Ulkoseinä|ulkoseinät]] ja talonsisäiset kantavat pitkittäiset [[Sydänmuuri|sydänmuurit]] muurattiin tiilestä. Ulkoseinä oli yleensä kaksi tiiltä paksu ja sen alaosaa suojasi [[kivijalka]]. Alempien kerrosten muurit olivat yläkerroksia paksumpia rakennusjärjestyksen mukaisesti. Julkisivu jätettiin joko tiilipintaiseksi tai se [[Rappaus|rapattiin]] ja maalattiin [[Kalkkimaalaus|kalkkimaalilla]]. Vuosina 1900−1915 pohjakerros oli usein verhoiltu [[Puupaneeli|puupaneelein]].<ref>Neuvonen 2006. s. 16</ref>

1920-luvulla tiilimuurirunko säilyi, mutta alimmassa kerroksessa se saatettiin korvata betonipilareilla liiketilan muunneltavuuden mahdollistamiseksi. Sydänmuureja ei aina rakennettu, ja paljon pienasuntoja sisältävissä taloissa ne saattoivat sijaita myös runkoon nähden poikittain. Sydänmuurit voitiin myös korvata teräsbetonipilareilla, jolloin talossa käytettiin sekarunkoa; se yleistyi Helsingissä 1930-luvulla. Porrashuoneet olivat yleensä kuitenkin tiilimuurattuja. Paremmin lämpöä eristävä monireikätiili mahdollisti kapeamman tiilimuurin, mikä kasvatti vuokrattavan tai myytävän kerrospinta-alan määrää.<ref>Neuvonen 2006. s. 54–55</ref>

 

 

1960-luvulla betoni syrjäytti tiilen kantavissa rakenteissa. Yleisimmäksi runkotyypiksi tuli [[kirjahyllyrunko]], jonka kantavan pystyrakenteen muodostivat betoniseinät. Puhdaspiirteisimmillään runkotyyppi oli lamellitaloissa, jossa runkoon nähden poikittaiset seinät ja umpinaiset päädyt olivat kantavia rakenteita; pistetalossa kantavien seinien suhteellinen osuus oli suurempi. Kirjahyllyrungosta esiintyi poikkeavia toteutustapoja välipohja- ja ulkoseinäratkaisuiltaan.<ref name="N148">Neuvonen 2006. s. 148</ref> 1960-luvun puoliväliin asti kirjahyllyrunko toteutettiin suurilta osin paikalla rakentaen: kantavat väliseinät ja välipohjat valettiin paikan päällä. Portaat, parvekkeet ja kevyet väliseinät saattoivat olla valmisrakenteisia.<ref name="n150">Neuvonen 2006. s. 150</ref> 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun yleisin rakennustapa oli osaelementtirakenteinen kirjahyllyrunko, joka toteutettiin osin paikalla rakentaen ja osin valmiselementein.<ref name="N148"/> Paikan päällä valettiin suurmuoteilla väliseinät ja välipohjat, mutta julkisivut olivat pääosin elementein toteutettuja. Ulkoseinän toteutuksessa yleinen ratkaisu oli käyttää betonisandwich-elementtiä. Ensimmäiset täyselementtirakenteisen kerrostalot valmistuivat jo vuosina 1961–1962 Helsinkiin, Turkuun ja Kuopioon. Väliseinä- ja välipohjaelementit olivat massiivisia betonielementtejä. Viimeisiä tiilimuurirunkoisena tehtyjä kohteita oli Helsingissä Strömsin alue 1963–1965.<ref name="n150"/>

Vuonna 1970 julkistettiin suomalainen [[Betonielementtistandardi|BES-järjestelemä]] (betonielementtistandardi). BES-täyselementtitalossa välipohjat olivat esijännitettyjä ontelo- tai U-laattoja, jotka mahdollistivat yli 10 metrin jännevälin. Tämän takia kantavia väliseiniä oli lähinnä huoneistojen välillä. Ensimmäinen BES.-talo valmistui Tampereelle vuonna 1971. BES:n rinnalla kehitettiin betonipilarirunkoista PLS 80 -järjestelmää, joka ei kuitenkaan saanut suosiota. (150) BES-tekniikka säilyi vuosisadan loppuun asti rungon yleisimpänä toteutustapana, mutta sen rinnalla alettiin myös valaa kantavia seiniä ja välipohjia paikan päällä. Ulkoseinät olivat aikavälillä 1975-2000 yleensä betonisandwich-elementtejä tai paikalla muurattuja tiiliseiniä, joiden takana oli betonielementti tai rankaseinä.<ref>Neuvonen 2006. s. 214</ref>

 

 

===Väli- ja yläpohjat===