Ero sivun ”Nikolai Bobrikov” versioiden välillä

Pitkin maata kierteli noin 1000–2000 laukkuryssiksi sanottua [[Vienan Karjala|vienankarjalaista]] kulkukauppiasta, jotka levittivät huhuja siitä, miten erinomaisesti Venäjällä oli järjestetty maattomien ja maanviljelijöiden asiat. He lupasivat, että pian alkaa ilmainen maan jakaminen. Helmikuusta 1899 alkaen maanjakopuheita alkoi kuulua yhä vain enemmän. Tätä toimintaa vastaan [[työväenliike]], [[nuorisoseuraliike|nuorisoseurat]] ja ylioppilaat, kuten myös Eugen Schauman, aloittivat valistustyön, joka osoitti millaiset olosuhteet olivat todellisuudessa Venäjällä.<ref>Suuri adressi, s. 246–252;Zetterberg, s. 182–187;>Kaarlo Blomstedt, s. 276;Kansakunnan historia 2, s. 464</ref>

 

 

Ruotsalainen lehtimies Valfrid Spångberg kertoi, että venäläiset olivat lähettäneet tilattomien keskuuteen asiamiehiä, samalla tavalla kuin aiemmin Itämeren valtioihin, kun siellä houkuteltiin väestöä kääntymään ortodoksiseen uskoon. Juristiprofessori [[Wilhelm Chydenius]] kirjoitti, että Bobrikov oli vastuussa huhujen levittämisestä.<ref>Suuri adressi, s. 254</ref><ref>Spångberg, s. 126–131</ref>