Wikipedia

Ero sivun ”Mihail Saltykov-Štšedrin” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti poisti 30 Wikidatan sivulle d:q211785 siirrettyä kielilinkkiä
linkki ja vähän viilausta
Rivi 37:
Nikolai I:n kuoltua Saltykov-Štšedrin sai vuoden 1855 lopulla luvan palata Pietariin, jossa hän jatkoi lähes kahdeksan vuoden ”Vjatkan vankeuden” keskeyttämää kirjailijan toimintaansa.<ref name="BSE 516" /> [[Aleksanteri II|Aleksanteri II:n]] valtaannousua seurannut vapautuminen sai Saltykov-Štšedrinin uskomaan valtion tekemiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin, joiden toteuttamiseen hän halusi henkilökohtaisesti osallistua. Vuosina 1856–1858 hän työskenteli maaorjien vapauttamista valmistelleen sisäministeriön erityisvirkamiehenä ja vuosina 1858–1862 [[Rjazan]]in ja [[Tver]]in läänien varakuvernöörinä. Virkamiehenä Saltykov-Štšedrin kamppaili [[korruptio]]ta ja kartanonomistajien mielivaltaa vastaan, mutta joutui samalla luopumaan monista [[liberalismi|liberaaleista]] käsityksistään. Vuoden 1862 alussa hänet ilmeisesti pakotettiin eroamaan Tverissä sattuneiden levottomuuksien takia.<ref name="KLE" />
 
Saltykov-Štšedrin liittyi [[Nikolai Nekrasov]]in kutsusta Sovremennikinkirjallisuuslehti ''[[Sovremennik]]in'' toimitukseen, mutta palasi myöhemmin valtion palvelukseen. Vuosina 1865–1868 hän työskenteli virkamiehenä [[Penza]]ssa, [[Tula]]ssa ja Rjazanissa.<ref name="BSE 517">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1975 | Sivu = 517 | Tunniste = }}</ref> Vuonna 1868 hänet erotettiin Aleksanteri II:n määräyksestä.<ref name="Sankt-Peterburg" /> Nekrasov kutsui hänet ''Sovremennikin'' tilalle perustetun ''[[Otetšestvennyje zapiski]]'' -lehden toimittajaksi ja osakkaaksi. Nekrasovin kuoltua Saltykov-Štšedrin toimi lehden vastaavana toimittajana sen lakkauttamiseen saakka vuonna 1884. Tänä aikana hän kirjoitti merkittävimmät teoksensa.<ref name="BSE 517" /> Vuosina 1875–1876 Saltykov-Štšedrin hoiti terveyttään ulkomailla. Myöhemmin hän kävi useaan otteeseen [[Saksa]]ssa, Ranskassa ja [[Sveitsi]]ssä. <ref name="KLE" />
 
Saltykov-Štšedrin on haudattu Pietariin [[Sutelan hautausmaa|Sutelan kirjailijahautausmaalle]].<ref name="Sankt-Peterburg" />
Rivi 46:
[[Sensuuri]]n kieltämässä [[Aleksei Koltsov]]ia käsittelevässä artikkelissa (1856) Saltykov-Šedrin esitti ohjelman, jonka mukaan kirjailijan tehtävänä oli kaunokirjallisuuden yhteiskunnallisen ja käytännön merkityksen lisääminen sekä ajankohtaisten ongelmien tutkiminen. Erityistä huomiota oli kiinnitettävä kansan perustarpeisiin. Tähän ohjelmaan perustuu ”hovineuvos N. Štšedrinin” nimissä julkaistu ''Gubernskije otšerki'' (”Maaseudun kuvauksia”, 1856–1857), joka arvostelee satiirin keinoin maaorjuutta, virkamiehiä ja sivistyneistöä.<ref name="KLE" /> Valtavan suosion saanut teos teki Saltykov-Štšedrinisä tunnetun kirjailijan. Kirjallisuuskriitikot [[Nikolai Tšernyševski]] ja [[Nikolai Dobroljubov]] kiittivät kirjan todenmukaista yhteiskuntakuvausta.<ref name="BSE 516" />
 
Varakuvernöörinä toimiessaan Saltykov-Štšedrin kirjoitti kertomuksia, kuvauksia ja näytelmiä, jotka ilmestyivät aluksi [[''Sovremennik]] ''-lehdessä ja myöhemmin koottuina kirjoiksi ''Nevinnyje rasskazy'' (”Viattomia kertomuksia”) ja ''Satiry v proze'' (”Proosasatiireja”, molemmat 1863). Talonpoikaisreformin jälkeistä aikaa kuvaavat vuonna 1869 ilmestyneet teokset ''Pisma iz provintsii'' (”Kirjeitä maaseudulta”) ja ''Priznaki vremeni'' (”Ajan merkkejä”).<ref name="BSE 517">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1975 | Sivu = 517 | Tunniste = }}</ref>
 
Merkittävimpiä teoksia ovat venäläistä kansanluonnetta kuvaavat ''Istorija odnogo goroda'' (”Erään kaupungin historia”, 1869–1870), jota edelsivät kertomukset Glupovin kaupungista ja sen asukkaista (1861–1862), ''Pompadury i pompadurši'' (1863–1874) ja ''Gospoda taškentsy'' (”Herrat taškentilaiset”, 1869–1872). [[Kapitalismi]]n nousua käsittelevät ''Dnevnik provintsiala v Peterburge'' (”Maalaisen Pietarin-päiväkirja”, 1872), ''Blagonamerennyje retši'' (”Alamaisia puheita”, 1872–1876) ja ''Ubežištše Monrepo'' (”Pakopaikkani Monrepos”, 1878–1879).<ref name="BSE 517" /> Aateliston henkistä ja fyysistä rappiota kuvaava sosiaalipsykologinen romaani<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšoi entsiklopeditšeski slovar | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1991 | Sivu = 302 | Tunniste = ISBN 5-85270-044-4}}</ref> ''Gospoda Golovljovy'' (”Golovljovin herrasväki”, suomennettu nimellä ”Maalaisaatelia”, 1875–1880) on yksi venäläisen kirjallisuuden suurimpia, mutta samalla myös synkimpiä teoksia. Kertomussarjan ''V srede umerennosti i akkuratnosti'' (”Kohtuullisuuden ja tunnollisuuden keskellä”, myös ''Gospoda Moltšaliny'' 1874–1880) aiheena on vaikenemisen perinne venäläisessä yhteiskunnassa.<ref name="BSE 517" />
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Saltykov-Štšedrin”