Ero sivun ”Pakkoyrittäjä” versioiden välillä

Näennäisyrittäjyys liittyy työnantajien haluun ulkoistaa palkkatyötä yrittäjätyöksi. Työnantajat tavoittelevat kilpailukykyä keskittymällä omaan ydinosaamiseensa. Tämän saavuttamiseksi työnantajat ovat mm. ulkoistaneet ydintoimintoihinsa kuulumattomia työntekijöitään yrittäjiksi, joilta ne sitten ostavat palveluita. Jos ostava yritys määrittelee palvelun hinnan ja estää yrittäjää tarjoamasta palveluita myös muille asiakkaille, yrittäjällä ei ole todellisia mahdollisuuksia kilpailla markkinoilla ja valita asiakkaitaan. Toisin kuin palkansaajana, yrittäjä ei saa tuloja ajalta, jolloin hän on sairaana, lomalla tai työtä ei ole. Toisin sanoen näennäisyrittäjä kantaa yrittäjäriskiä, mutta hänellä ei ole riittäviä mahdollisuuksia voiton tavoitteluun tai toiminnan kehittämiseen. On esitetty, että tällaista näennäisyrittäjyyttä ei tulisi kutsua pakkoyrittäjyydeksi tai ylipäätään yrittäjyydeksi, sillä siinä eivät täyty yrittäjyyden edellytykset ja määritykset.<ref name=pakkoyrittajyysei>[http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1305552283974 Hytti, Ulla – Heinonen, Jarna: Pakkoyrittäjyys ei aina edes ole yrittäjyyttä] 29.12.2011</ref>

 

 

==Viitteet==