Ero sivun ”Osmanien valtakunta” versioiden välillä

25 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
tl: fix väkiluku sitova välilyönti. fix viitteet, vuosiluku & suomentaja.
(tl: fix väkiluku sitova välilyönti. fix viitteet, vuosiluku & suomentaja.)
* 35&nbsp;350&nbsp;000 <small>(1856 arvio)</small>
* 20&nbsp;884&nbsp;000 <small>(1906 arvio)</small>
* 24&nbsp;000000000&nbsp;000 <small>(1912 arvio)</small>
}}
| väestötiheys =
 
=== Nousu ===
Turkkilaiset nousivat Vähässä-Aasiassa, kun [[seldžukit]] vuonna 1071 [[Manzikertin taistelu]]ssa [[Bysantin valtakunta|Bysantin]] joukot. Heimon yksi haara perusti tämän jälkeen [[Rūmin sulttaanikunta|Rūmin sulttaanikunnan]].<ref name=st>{{Kirjaviite | Tekijä = Stoneman, Richard | Nimeke = Matkaopas historiaan: Turkki | Suomentaja = Haikara, Tarja | Vuosi = 19931996 | Sivu = 117–122, 148 | Julkaisupaikka = Kuopio | Julkaisija = Kust.oy Puijo | Isbn = 951-57903-3-6 }}</ref> Vuonna 1301 rum-seldžukkien soturiyhteisön johtaja [[Osman I]] (Uthmān) otti sulttaanin arvonimen ja julisti maan itsenäiseksi Ottomaanivaltioksi pääkaupunkinaan [[Konya]].<ref name="omh">{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa| Julkaisija = | Vuosi = 1983 | Tekijä = Anders Røhr| Suomentaja = Kolbe, Laura Kolbe| Sivu = 268 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn =951-110745-074588-X}}</ref><ref>[http://countrystudies.us/turkey/6.htm The Ottoman Empire] Turkey: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. (Lähteessä itsenäistymiselle vuosiluku 1299)</ref> Valtakunta laajentui 1300–1400-luvuilla käsittämään [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnan]] alueet, nykyisen Turkin, Kreikan, Balkanin ja Krimin. 1400-luvun alussa sulttaani [[Bayezid I]]:n viisi poikaa sotivat toisiaan vastaan 11 vuotta kestäneen [[Osmanien interregnum|interregnum]]in aikana, jolloin valtakunnalla ei ollut kiistatonta vallanperijää. 1500-luvulla siihen liitettiin [[Selim I]]:n (1512–1520) alaisuudessa Egypti, Hijaz (Mekan ja Medinan alueet), Palestiina, Algeria ja alueita Punaisen meren rannalta. [[Suleiman I Suuri|Suleiman I Suuren]] (1520–1566) aikana Ottomaanien valtakuntaan liitettiin lisäksi Välimeren rantakaistale Egyptistä Tunisiaan, [[Mesopotamia|Kaksoisvirran maa]], Unkari ja alueita Euroopassa aina [[Wien]]iin asti.<ref name="KAKSI">[http://countrystudies.us/turkey/8.htm Selim I and Süleyman the Magnificent] Turkey: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995.</ref>
 
Osmanien laajeneminen Eurooppaan pysäytettiin [[Wienin piiritys|Wienin piirityksessä]] vuonna 1529 ja [[Lepanton taistelu]]ssa 1571, jolloin paavin, Venetsian ja Espanjan laivastot voittivat osmanit.<ref name="KAKSI"/>
Valtakunnan rappeutumisen perussyy oli, että hovi etääntyi kansasta. Sulttaani saattoi joutua perinpohjaisesti virkamiehistön ([[suurvisiiri|suurvisiirin]]) [[Psykologinen manipulointi|manipuloimaksi]]. Lopulta usea hallitsija keskittyi haareminsa ja virkamiehistön sisäisten juonittelujen sekä huvittelujen maailmaan. Tästä teki havaintoja vuonna 1600 hovissa vieraillut englantilainen diplomaatti Sir Thomas Sherley. Kun myös sulttaanin pojat elivät suljetussa hovissa, he eivät saaneet tulevissa tehtävissään tarpeellisia hallitustaitoja tai tietoja kansan elämästä.<ref name=st />
 
Ottomaanien valtakunta rappeutui ja sen valtapiiri Euroopassa murentui lopullisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Niinpä [[Kreikka]] sai itsenäisyyden 1832 käytyään kolmivuotisen [[Kreikan vapaussota|vapaussodan]] Osmanivaltiota vastaan. Alistettujen kansojen irrottautumisen vuoksi valtakuntaa alettiinkin nimittää [[Euroopan sairas mies|Euroopan sairaaksi mieheksi]].<ref>[http://www.pbs.org/lawrenceofarabia/features/non_flash/ottoman1.html Ottoman Empire 1914 – the sick man of Europe] PBS</ref> Vuoteen 1913 mennessä aiempi suurvalta oli menettänyt lähes kaikki Euroopassa olleet alueensa sekä myös kaikki Pohjois-Afrikan alueensa. Tähän oli syynä toisaalta valtion sisäinen rappeutuminen, toisaalta [[Venäjä]]n apu kapinallisille ja [[panslavismi]]n aatteen leviäminen.
 
Venäjä pyrki 1800-luvun puolesta välistä aktiivisesti laajentamaan alueitaan Balkanilla serbejä tukemalla, koska se halusi pääsyn Välimerelle. Venäjän lopullinen tavoite oli Bosporinsalmen ja Konstantinopolin hallinta.