Ero sivun ”Längelmäki” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p wl |
|||
Rivi 49:
Längelmäeltä kaatui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodissa]] eniten miehiä suhteessa väkilukuun. Kunnasta lähti sotaan hieman yli 600 miestä, joista joka kolmas kaatui.<ref>Helsingin Sanomat 5.5.2012, Anu Nousiainen, "Tuhannet naimattomat naiset olivat sotien vaiettu uhri", http://www.hs.fi/kotimaa/Tuhannet+naimattomat+naiset+olivat+sotien+vaiettu+uhri/a1305561332804</ref> Längelmäelle asutettiin jatkosodan jälkeen [[Kivennapa|Kivennavan]] siirtoväkeä.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951,'' s. 127. Helsinki: Otava, 1950. </ref>
Junaliikenne Längelmäellä alkoi vuonna [[1948]], jolloin Oriveden ja [[Jämsänkoski|Jämsänkosken]] välinen rataosa saatiin valmiiksi Orivedeltä Länkipohjaan saakka. Rautatien ansiosta, ja toisaalta kirkonkylän hankalan sijainnin vuoksi, Länkipohjasta tuli kunnan keskustaajama. Rataosalla sijaitsivat Längelmäen alueella Länkipohjan asema sekä Torkkelin, Talviaisten ja Hallin (alkujaan Eväjärven) seisakkeet. Rautatien merkitys
Längelmäellä toimi aikanaan [[UPM|Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n]] omistama [[Haukilahden metsäopisto]]. Längelmäki oli 1960-luvulle saakka yksi [[Häme]]en ja Pirkanmaan alkutuotantovaltaisimmista kunnista, vaikka peltojen osuus maa-alasta oli alle kymmenen prosenttia. Vuoden 1970 [[väestönlaskenta|väestönlaskennan]] mukaan 53 prosenttia Längelmäen asukkaista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, 19 prosenttia teollisuudesta ja rakennustoiminnasta sekä 28 prosenttia palveluammateista. [[Pellava]]n viljely oli Längelmäellä aikoinaan varsin huomattavaa, mistä muistuttavat Längelmäen kunnanvaakunan kolme sinistä kukkaa.<ref> Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 125–126. </ref>
|