Ero sivun ”Salamasota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit
Rivi 19:
[[Natsi-Saksa|Saksan]] menestys toisessa maailmansodassa perustui osaksi sen ylivoimaiseen sodanjohtoon. [[Länsi-Eurooppa|Länsi-Euroopan]] maat saivat huomata Saksan muuttaneen koko sodankäyntiä yhtä paljon kuin tuliaseet aikanaan. Euroopan läntiset osat taipuivat nopeasti perättäin Saksan panssareiden edessä. 1. syyskuuta 1939 [[puola]]laiset joutuivat ensimmäisinä kohtaamaan silloisen maailman tehokkaimman sotakoneen ja Puolan armeijan vastarinta taittui muutamassa viikossa.
 
Saksa [[taistelu Ranskasta|hyökkäsi]] kesällä 1940 [[Ranska]]an [[Belgia]]n ja [[Alankomaat|Alankomaiden]] kautta vallaten laskuvarjojoukoilla strategiset pisteet, joiden kautta panssarijoukot pystyivät kiertämään ranskalaisten vahvat puolustuslinjat kiertäen. Ranskan ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] siirtoarmeijoilla oli panssareita, mutta niitä ei keskitetty niin kuin Saksassa, vaan ne sijoitettiin jalkaväkidivisiooniin. Hyökkäyksen arkkitehteina toimineet [[Ewald von Kleist]] ja Heinz Guderian saivat huomata olevansa lähes huviajelulla Ranskan maaseudulla. Jalkaväki seurasi jopa viikon jäljessä miehittämään vallattuja alueita. Ranska antautui 22. kesäkuuta.
 
Euroopan läntisten osien jäätyä Saksan alaisuuteen ja [[operaatio Seelöwe|Englannin miehittämisen]] epäonnistuttua [[Adolf Hitler]] käänsi katseensa itään; alkoi [[operaatio Barbarossa]]n valmistelu. Tällä kertaa vastassa oli Neuvostoliitto, maailman suurimpia teollisuusmahteja, maa mittaamattomine luonnonvaroineen ja ihmisreserveineen. Tämä kertoo uhkapelistä, jota Hitler ja Saksan sodanjohto kävi, mutta se myös kertoo saaduista kokemuksista ja siitä mahdollisuudesta, että alivoimainenkin armeija voi taidolla murtaa ylivoimaisen vastustajan taistelutahdon. [[Itärintama (toinen maailmansota)|Itärintamalta]] historiaan jäivät maailmanhistorian suurimmat voitot (ja tappiot) sekä [[motti]]taistelut. Pian sodan alettua Neuvostoliitossa kesällä 1941, salamasodankäynnin ekspertit Kleist ja Guderian motittivat nopeilla panssariarmeijoillaan miltei koko [[Ukraina]]n ja siellä olleet [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|venäläiset]] armeijat. Lopputuloksena satojatuhansia miehiä kuoli ja noin miljoona miestä jäi vangiksi. Taistelukentälle jäi mittaamattomat määrät materiaalia, Neuvostoliitto oli polvillaan, ja maailma haukkoi henkeä tämän käsittämättömän voiton edessä.
Rivi 25:
Toimintaa itärintamalla kuvasi hyvin se, että saksalaiset Guderian etunenässä vaatimalla vaativat, ettei panssarijoukkoja hajoteta pienemmiksi yksiköiksi, ja että niillä on liikuttava niin pitkään kuin polttoainetta ja ammuksia riittää. [[Puna-armeija]] puolestaan hajotti määrältään ja laadultaan ylivoimaiset panssarinsa pienempiin ja tehottomampiin osastoihin jalkaväen rinnalle. Tällainen taktiikka tietysti vaatii suunnatonta organisointikykyä ja huollolta uskomatonta suoritusta. Saksa epäonnistui huollossa tunnetuin seurauksin.
 
Myös [[liittoutuneet|länsiliittoutuneet]] oppivat salamasodan doktriinin ja ne lisäsivät mukaan laskuvarjojoukkojen käytön. Ylivoimaisen logistiikkansa ansiosta länsiliittoutuneet kykenivät valtaamaan Ranskan hyvin nopeasti 1944.
 
Salamasodan onnistumisen ehdoton edellytys on [[ilmaherruus]]. Mikäli vihollisella on ilmaherruus, se kykenee maataistelulennoilla tuhoamaan hyökkääjän etenevät panssarikiilat ilmasta ja katkaisemaan hyökkääjän huoltoreitit. Tällöin hyökkäys tyrehtyy nopeasti ja on lyötävissä takaisin.