Ero sivun ”Haapakosken ruukki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
poistettu Luokka:Ruukit; lisätty Luokka:Suomen ruukit HotCat-työkalulla; w |
Typon korjaus using AWB |
||
Rivi 7:
Raudan sulatus ruukilla alkoi [[30. joulukuuta]] [[1844]], kun masuuni käynnistyi ensimmäisen kerran. Vuonna 1849 valmistui ruukille paja ja valimo. Ruukin masuuni ja kankirautapaja olivat kuitenkin vain ajoittain käytössä ja kankirautapaja oli jopa käyttämättömänä kuuden vuoden ajan. Ruukin käyttämä järvimalmi oli hyvälaatuista, mutta sitä oli niukalti. Erämaassa sijainneen ruukin kulkuyhteydet olivat huonot eikä sinne aluksi johtanut edes kunnollista tietä. Ruukin tuotteiden vienti päämarkkinoille [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] vei myös aikaa, koska [[Saimaan kanava]] ei ollut vielä valmistunut. Ruukki rakensi myöhemmin sulkukanavan, jossa korkeusero oli 2,7 metriä, Haapajärven ja Pieni-Uhijärven väliin saadakseen paremman kulkuyhteyden [[Saimaa]]lle.
Vuonna 1856 ruukin pääosakkaaana ollut Holmberg teki [[konkurssi]]n. Tämän johdosta myös Boije oli pakotettu myymään osuutensa ruukista, ja helmikuussa 1857 sen osti pietarilainen kauppias Josef D. Thompson. Thompson myi omistamansa Haapakosken ja [[Huutokosken ruukki|Huutokosken ruukit]] edelleen jo syyskuussa 1857 pietarilaiselle kollegineuvos [[Nikolai Putilov]]ille.
Haapakosken ruukin masuuni rikkoutui [[13. elokuuta]] [[1859]], jolloin masuunista ulosvalunut sula rauta sytytti tuleen myös masuunirakennuksen, konepajan ja valimon. Ruukin toiminta ei kuitenkaan loppunut tähän, sillä jo saman syksyllä sinne valmistui uusi harmaakivestä rakennettu ranskalaistyyppinen masuuni. Uuden masuunin ansiosta takkiraudan tuotanto kasvoi nopeasti.
Rivi 13:
Vuonna 1869 ruukilla otettiin käyttöön [[putlaus]]menetelmä. Ruukki tuotti nyt sulaimia, joista valssattiin Putilovin Pietarin tehtailla ratakiskoja. Takkiraudan tuotanto nousi 1870-luvulla yli 1000 tonniin vuodessa ja sitä vietiin Putilovin toiselle ruukille jatkojalostusta varten. Putilovin yritys teki kuitenkin konkurssin ja se joutui 1876 [[Venäjä]]n valtionpankin haltuun. Seuraavana vuonna Haapakosken ruukin toiminta pysähtyi ja masuuni oli sitten käyttämättömänä pitkiä aikoja. Putilovin omistamat Haapakosken ja [[Oravin ruukki|Oravin ruukit]] myytiin pakkohuutokaupalla syyskuussa [[1879]], ostajana oli Suomen valtio. Haapakosken ruukki oli vuodesta 1881 [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] Pietarin konttorin johtajan Aleksander Neiglichin omistuksessa, mutta hän ei saanut ruukkia toimintaan.
Vuonna 1886 perustettiin ''Oravin Tehdas Osakeyhtiö'' (myöh. ''Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö''), jonka omistuksessa olivat Haapakosken, Huutokosken ja Oravin ruukit. Haapakosken ruukin omisti vuosina 1889–1906 ja 1930-luvulta 1960-luvulle Degermanin suku. Ruukin kuljetusyhteydet paranivat huomattavasti, kun vuonna 1889 avattiin liikenteelle Haapakosken kautta kulkeva [[Savon rata]] ja Haapakoski sai myös oman aseman. Ruukille valmistui 1896 kupoliuunilla varustettu putkivalimo ja myöhemmin rakennettiin myös konepaja, levyosasto ja puusepäntehdas. Raudan valmistui päättyi lopullisesti 1904, kun masuuni suljettiin ja muutettiin vesitorniksi. Tästä lähtien Haapakoskelle keskityttiin valimo- ja konepajatuotteisiin.
Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiö teki konkurssin 1905. Konkurssi merkitsi Oravin ruukin toiminnan loppumista, mutta Haapakosken laitoksista muodostettiin samana vuonna uusi yhtiö nimeltä ''Haapakosken Tehdas Osakeyhtiö''. Tämä yhtiö on toiminnassa vielä nykyäänkin. Haapakoskella valmistettiin nyt päätuotteina raudasta valettuja paine- ja viemäriputkia sekä pystyvaluina muhvi- ja laippaputkia. Lisäksi valmistettiin erilaisia koneita ja laitteita selluloosa-, tekstiili- ja metalliteollisuuden käyttöön. Sotavuosina 1939–1944 Haapakosken Tehdas Oy valmisti sotatarvikkeita puolustusvoimille.
Vuoden 1945 jälkeen raudasta valettujen viemäriputkien valmistus siirtyi [[Korso]]on 1942 perustetulle ''Valu Oy'':lle, joka oli Haapakosken Tehtaan ja [[Primo|Primon Osakeyhtiön]] tytäryhtiö.
Haapakosken Tehdas Oy oli 1960-luvulla [[Kymmene|Kymmene Oy]]:n omistuksessa ja sitä uhkasi jo lakkauttaminen. Tehtaan osti 1966 Juhani Luhtinen, joka johti sitä vuoteen 1998 saakka. Nykyisin tehdasta johtaa hänen poikansa Timo Luhtinen. Haapakosken Tehdas Oy valmistaa nykyisin erilaisia valimo- ja konepajatuotteita muun muassa venttiileitä, paineputkia, sulkuluukkuja, arinarautoja ja paloposteja. Valimon vuosituotanto on noin 600–800 tonnia vuodessa ja vakituisia työntekijöitä on 12. Valimo valmistaa kahdella induktiouunilla ja kahdella kupoliuunilla harmaa- ja pallografiitti[[valurauta]]a sekä hieman valu[[teräs]]tä.
== Ruukin rakennukset ja niiden suojelu ==
Haapakosken ruukkimiljöö on varsin hyvin säilynyt, vaikka monet alueen rakennukset ovatkin rapistuneet. Ruukinkartanon ulkoasu on vuodelta 1872, vaikkakin sen vanhimmat osat ovat jo vuodelta 1843. Vanha masuuni sortui osittain 1983 mutta sitä on restauroitu 1990-luvun lopulla. Masuunin ympärillä olevat tiiliset tehdasrakennukset ovat pääosin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Tiilinen ruukin konttorirakennus on peräisin 1920-luvulta ja myös vanhempi 1800-luvun puolivälissä rakennettu konttorirakennus on säilynyt. Haapakosken yhdistetty koulu ja seuratalo on 1900-
[[Museovirasto]] on määritellyt Savon järvimalmiruukit, joihin kuuluvat Haapakosken ohella ohella myös [[Jyrkkäkosken ruukki|Jyrkkäkosken]] ja [[Salahmin ruukki|Salahmin]]
== Lähteet ==
| |||