|
===Kansanedustajaksi===
Wuolijoki nousi varapaikalta [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:n]] kansanedustajaksi heinäkuussa 1946 [[K. H. Wiik]]in tilalle tämän kuoltua kesäkuussa 1946. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1946–1947 oltuaan sota-ajan [[turvasäilö]]ssä<ref>Sulkanen et al. 2006, s. 136.</ref>. Naisten osallistuminen poliittisiin keskusteluihin yhdessä miesten kanssa tasavertaisina oli tuolloin uutta Suomessa<ref>Sulkanen et al. 2006, s. 244.</ref>.
===Yleisradion pääjohtajaksi===
[[Yrjö Murto|Yrjö Murron]] esityksestä hänetWuolijoki valittiin Yleisradion pääjohtajaksi vuosiksi 1945–1949 edellisen pääjohtajan [[J. V. Vakio]]n jouduttua jättämään paikkansa. Valintaan vaikutti SKDL:n vuoden 1945 vaalivoitto. Toukokuussa 1945 esittelemässään ohjelmapoliittisessa linjauksessa Hella Wuolijoki piti keskeisenä ohjelmiston uudistamista ajankohtaisia aiheita laajasti käsitteleväksi ja kansan eri kerroksia koskettavaksi, mihin liittyi myös kansainvälisten tuulien seuraaminen. Wuolijoen johtama Yleisradio tarjosikin aivan uudenlaisia ohjelmasisältöjä. Kohderyhmille suunnattiin omia erikoisohjelmia; esimerkiksi metsätyömiehille ''[[Metsäradio]]'', teollisuustyöväestölle ''Työmiehen tunti'' ja tasapuolisuuden vuoksi maalaistyöväestölle ''Maamiehen tunti''. Merkittävä uusi avaus oli myös kesällä 1945 alkanut ''Radion keskustelukerho'', joka sai myöhemmin nimen ''Pienoisparlamentti''. Ohjelmassa parlamentaarisen voimasuhteiden mukaan valitut keskustelijat käsittelivät erilaisia teemoja. <ref>Paavo Oinonen: ''Pitkä matka on Tippavaaraan'', s. 71–73. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. </ref> Tunnetuin Wuolijoen pääjohtajakauden ohjelmista oli kuitenkin Wuolijoen itse kirjoittama ja ohjaama kuunnelmasarja ''Työmiehen perhe'', joka alkoi vuoden 1948 joulukuussa ja jatkui vuoden 1951 loppuun asti. Sarjan oli tarkoitus tarjota vaihtoehto Yleisradion toiselle hyvin suositulle perhesarjalle ''[[Suomisen perhe]]''. Työmiehen perhe sekä esitteli työväenluokkaisen perheen elämää että toi esille työväen osuuden historiassa. <ref> Oinonen 2004, s. 47. </ref> Wuolijoki piti tärkeänä myös pesäeron tekemistä sodanaikaiseen radiotoimintaan, joka oli hänen mielestään saanut [[propaganda]]n leiman. <ref> Oinonen 2004, s. 71. </ref>
Tultuaan Yleisradion pääjohtajaksi Wuolijoki kiinnitti radion palvelukseen joukon uutta henkilökuntaa, jonka katsottiin joko avoimesti tai peitetymmin edustavan hänen omaa poliittista suuntaustaan. Näitä olivat mm.muun muassa teatteriosaston päällikkö [[Matti Kurjensaari]] ja häntä vuonna 1947 seurannut [[Olavi Paavolainen]], esitelmä- ja selostusosaston päällikkö [[Erkki Vala]], toimittaja [[Unto Miettinen]] ja avustaja [[Raoul Palmgren]]. Wuolijoen kauden alussa toteutettiin radiossa myös organisaatiouudistus, kun suomenkielisen ohjelmajaoston rinnalle tuli itsenäinen ruotsinkielinen ohjelmajaosto, joiden kummankin päälliköt olivat suoraan pääjohtajan alaisia. Hella Wuolijoen pysyvin, nykypäiviin saakka kantanut aikaansaannos Yleisradiossa oli [[Radioteatteri]]n perustaminen vuonna 1948. <ref> Oinonen 2004, s. 59–60. </ref>
===Erottaminen Yleisradiosta===
[[Eduskuntavaalit 1948|Vuoden 1948 vaaleissa]] SKDL kärsi tappion menettäenja menetti 11 eduskuntapaikkaa. ja pudonneidenPudonneiden joukossa oli myös Hella Wuolijoki. <ref> Pekka Lounela: ''Hella Wuolijoki – legenda jo eläessään'', s. 205. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1979. </ref> Vaalien jälkeen eduskunta hyväksyi [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] kansandustajan, Yleisradion sodanjälkeistä ohjelmapolitiikkaa näkyvästi vastustaneen [[Yrjö Kilpeläinen|Yrjö Kilpeläisen]] tarmokkaasti ajaman ja hänen sodanaikaisen kutsumanimensä mukaan nimetyn "Lex”Lex Jahvetin"Jahvetin”, jonka nojalla Yleisradion hallintoneuvoston jäsenten valinta siirtyi eduskunnalle. <ref> Lounela 1979, s. 210. </ref> Kilpeläinen ja Wuolijoki tunsivat henkilökohtaistakin vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan; Wuolijoen mielestä Kilpeläisessä henkilöityivät kaikki sodanaikaisen radiotoiminnan kielteiset puolet. <ref> Oinonen 2004, s. 143. </ref> Uuden hallintoneuvoston ensimmäisessä kokouksessa kesäkuussa 1949 Hella Wuolijoki vapautettiin hallintoneuvoston [[Maalaisliitto|maalaisliittolaisen]] jäsenen [[Atte Pakkanen|Atte Pakkasen]] ehdotuksesta ja SDP:n [[Väinö Hakkila]]n tukemana Yleisradion pääjohtajan tehtävästä äänin 13–3. Erottamisen perusteena oli yleinen tyytymättömyys Wuolijoen toimintaan pääjohtajana. Erottamista vastustivat hallintoneuvoston kolme kansandemokraattista jäsentä ja lisäksi kolme muuta jäsentä äänesti tyhjää. Uudeksi pääjohtajaksi valittiin Yleisradion talouspäällikkö, puolueisiin sitoutumaton [[Einar Sundström]]. Muutamat muutkin Yleisradion toimihenkilöt, näkyvimpänä esitelmä- ja selostusosaston päällikkö Erkki Vala, menettivät Wuolijoen irtisanomisen ja radion "normalisoinnin"”normalisoinnin” myötä työpaikkansa. Jäähyväispuheessaan radion kuuntelijoille muutamaa päivää myöhemmin Hella Wuolijoki toivoi, ettei Yleisradio ''"kokonaan”kokonaan politisoituisi"'' ja että sanomalehdistö antaisi hänen seuraajalleen ''"sen”sen työrauhan, jota minä en saanut"saanut”.'' <ref> Lounela 1979, s. 211–216. </ref>
Vuoden 1949 jälkipuoliskolla Yleisradion ohjelmistosta karsittiin melko kovalla kädellä Wuolijoen kaudella aloitettuja ohjelmia, joita etenkin ohjelmajohtaja [[Jussi Koskiluoma]] piti kaavamaisina ja yksipuolisina. Niistä olivat vuodenvaihteessa 1949–1950 jäljellä enää ''Työmiehen tunti'', ''Metsäradio'' ja ''Pienoisparlamentti'' sekä ''Työmiehen perhe''. <ref> Oinonen 2004, s. 145. </ref>
|
