Ero sivun ”Kansanrunous” versioiden välillä

▲'''Kansanrunous''' käsittää kansan muistin varassa suullisena perimätietona säilyneet mielikuvituksen tuotteet, joiden tekijää ei yleensä tunneta. Ne jakautuvat neljään päälajiin: kertoma- eli eeppiseen [[runous|runouteen]] (kertomarunot, [[kansansadut|sadut]], tarinat), tunnelma- eli lyyrilliseen runouteen (laulurunot (kuten [[häälaulu]]), itkuvirret), opetus- ja mieterunouteen (sananlaskut ja arvoitukset), sekä henki- ja taika-maailmaa kuvaavaan (jumalaistarut, loitsut, taiat), sitä paitsi lasten lorut ja leikkiluvut ym. Kansanrunouteen laajemimassa merkityksessä luetaan myös esimerkiksi kansansävelmät, -leikit, -tavat ja -perinteet.

▲Ensimmäiset kirjalliset tiedot suomalaisesta kansanrunoudesta ovat [[Mikael Agricola]] [[Psalttari]]n käännöksen esipuheessa vuonna [[1551]] ja [[Jacobus Finno]] virsikirjassaan 1580-luvulla. Piispa [[Petrus Bång]] julkaisi ensimmäisen näytteen, karhurunon, vuonna [[1675]]. [[Daniel Juslenius]] käsitteli suomalaista kansanrunoutta väitöskirjassaan ''Aboa vetus et nova'' ([[1700]]) ja [[H. G. Porthan]] väitöskirjassa ''Dissertatio de poësi Fennica'' ([[1766]]-[[1778|78]]). Porthanin oppilaita olivat [[Kristfrid Ganander]] ja [[Kristian Erik Lencqvist|K. E. Lencqvist]], jotka myös keräsivät ja tutkivat kansanrunoutta.

▲1800-luvun alussa kansanrunoutta keräsivät [[Johann Gottfried von Herder|Herderin]] innostamina [[Anders Johan Sjögren|A. J. Sjögren]], [[Kaarle Aksel Gottlund|K. A. Gottlund]], [[Abraham Poppius|A. Poppius]] ja [[Adolf Ivar Arwidsson|A. I. Arwidsson]]. Gottlund lausui vuonna [[1817]] ensimmäisenä ajatuksen runojen kokoamisesta yhtenäiseksi kokoelmaksi, ja ensimmäisen yrityksen siihen teki [[Reinhold von Becker|R. von Becker]] kirjoituksessaan [[Väinämöinen|Väinämöisestä]] [[Turun Viikkosanomat|Turun Viikkosanomissa]] vuonna [[1820]].

▲[[Zacharias Topelius]] julkaisi 1822-31 viisi vihkoa ''Suomen kansan vanhoja runoja''. Topeliuksen ja von Beckerin työn jatkajana [[Elias Lönnrot]] julkaisi keräämänsä runot ensin nimellä ''[[Kanteletar]]'' (1829-31) ja sitten laajemmassa kokoelmassa ''[[Kalevala]]'' ([[1835]], [[1849]]).

▲Kaikkiaan suomalaisen kansanrunouden tuotteita pääasiassa [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n kokoamana on yli puoli miljoonaa kappaletta. Merkittävin julkaisutyö on ''Suomen kansan vanhat runot'' (vuodesta [[1915]]).