Wikipedia

Ero sivun ”Afrikan kansalliskongressi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ashoka (keskustelu | muokkaukset)
42 591 muokkausta
ref fix
Rivi 4:
| Perustettu = 1912
| Lakkautettu =
| Johtaja 1 = [[Jacob Zuma]]<br />[[Kgalema Motlanthe]]<ref name="exe">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=ANC National Executive Committee | Ajankohta=Stellenbosch, 16-20 December 2002. | Osoite=http://www.anc.org.za/lists/ancnec.html | Julkaisija= ANC| Luettu= 6.7. 2007 | Kieli= {{en}} }}</ref>
| Johtaja 2 = [[Gwede Mantashe]] (sihteeri)<ref name="exe"/>
| Johtaja 3 =
Rivi 28:
'''Afrikan kansalliskongressi''' ({{k-en|African National Congress}}, lyh. ''ANC'') on ollut [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikan]] hallituspuolue ensimmäisistä [[apartheid]]in purkamisen jälkeisistä vaaleista toukokuussa [[1994]] lähtien. Se perustettiin nimellä ''South African Native National Congress'' (nimi oli käytössä vuoteen [[1923]]) [[8. tammikuuta]] [[1912]] [[Bloemfontein]]in kaupungissa puolustamaan mustan valtaväestön oikeuksia.
 
ANC:n tärkeimmät poliittiset liittolaiset ovat jo pitkään olleet ammattiyhdistysliike [[COSATU]] ja [[Etelä-Afrikan kommunistinen puolue]] (SACP), joka on osallistunut maan parlamenttivaaleihin ANC:n ehdokaslistoilta. Liittolaisten välisiin suhteisiin on viimeisten vuosien aikana muodostunut jännitteitä, kun COSATU ja SACP ovat vaatineet suurempaa vaikutusvaltaa päätettäessä maan talouspolitiikasta.<ref name="economist">{{Verkkoviite | Tekijä=the Economist Intelligence Unit | Nimeke=Political forces | Ajankohta=Sep 12th 2006 | Osoite=http://www.economist.com/countries/SouthAfrica/profile.cfm?folder=Profile%2DPolitical%20Forces | Julkaisija=[[The Economist]] | Luettu=23.8. 2007 | Kieli= {{en}} }}</ref> Erimielisyydet johtivat vuoden 2008 syksyllä uuden puolueen, [[Congress of the People]]n (COPE) perustamiseen, kun entisen presidentin Thabo Mbekin kannattajat erosivat ANC:stä.<ref name="cope">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Uusi puolue haastaa Etelä-Afrikan ANC:n| Ajankohta=16.12.2008 22:30 | Osoite=http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uusi+puolue+haastaa+Etelä-Afrikan+ANCn/1135242118531 | Julkaisija= Helsingin Sanomat | Luettu= | Kieli= }}</ref>
| Osoite=http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uusi+puolue+haastaa+Etelä-Afrikan+ANCn/1135242118531 | Julkaisija= Helsingin Sanomat | Luettu= | Kieli= }}</ref>
 
Puolue on ideologialtaan sosialistinen [[vasemmisto]]puolue. Se on [[internationaali|sosialistisen internationaalin]] jäsen.
Rivi 35 ⟶ 34:
== Historia ==
 
Varhaiskauden ANC:n johtajat vastustivat ajatusta lakkojen ja mielenosoitusten käyttämisestä protestina valkoisen hallinnon mustiin kohdistuvaa sortoa vastaan. He katsoivat, että ANC:n tulisi pyrkiä päämääriinsä suostuttelemalla ja esimerkiksi vetoamalla [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneeseen kuningaskuntaan]]. Varovaisesta taktiikasta johtuen ANC ei ollut 1920-luvulla erityisen aktiivinen. Vuonna 1927 puolueen johtoon valittu [[J.T. Gumede]] pyrki aktivoimaan liikettä muun muassa tekemällä yhteistyötä [[Etelä-Afrikan kommunistinen puolue|Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen]] kanssa. Gumede kuitenkin menetti puheenjohtajuuden vuonna 1930 ja 1930-luvulla puoluetta hallitsi jälleen sen konservatiivinen ja varovainen siipi.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Mzabalazo - A HISTORY OF THE AFRICAN NATIONAL CONGRESS | Ajankohta= | Osoite=http://www.anc.org.za/ancdocs/about/umzabalazo.html | Julkaisija= ANC| Luettu= 6.7. 2007| Kieli= {{en}} }}</ref>
 
=== ANC:n nuorisojärjestö ===
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana joukko nuoria ANC:n jäseniä, muun muassa [[Oliver Tambo]], [[Nelson Mandela]] ja [[Walter Sisulu]] perustivat ANC:n nuorisojärjestön [[CYL|CYL:n]] ({{k-en|Congress Youth League}}) tarkoituksenaan aktivoida ja radikalisoida järjestöä. 1940-luvun lopulla he osittain [[Mahatma Gandhi]]n johtaman Intian itsenäisyystaistelun innoittamana ehdottivat järjestön ottavan käyttöön lakot, boikotit ja kansalaistottelemattomuuden. Vuonna 1949 CYL:n onnistui syrjäyttää ANC:n entinen puheenjohtaja [[Alfred Xuma]], joka suhtautui uuteen strategiaan kielteisesti ja ANC:n johtoon nousi [[James Moroka]]. Lisäksi kolme CYL:in edustajaa (Tambo, Sisulu ja Mandela) valittiin ANC:n toimeenpanevaan komiteaan. Kansallispuolueen vaalivoiton jälkeen vuonna 1949 ANC hyväksyi uuden toimintaohjelman ja uudenlainen vastarinta alkoi. Myös [[Etelä-Afrikan kommunistinen puolue]], SACP, organisoi yleislakon toukokuussa 1950.<ref name="anc_hist">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Unity in Action - A Short History of the African National Congress (South Africa) 1912-1982 | Ajankohta= | Osoite=http://www.anc.org.za/ancdocs/history/unity.html#ch4 | Julkaisija= ANC| Luettu= 6.7. 2007| Kieli={{en}} }}</ref>
 
Huhtikuussa 1952 ANC aloitti yhdessä maan intialaisvähemmistöä edustaneen [[SAIC (järjestö)|SAIC:n]] ja sen johtajien [[Yusuf Dadoo]]n ja M.P. Naickerin kanssa vastarintakampanjan, joka koostui lakoista ja työseisauksista. Hallitus vastasi kieltämällä opposition sanomalehtiä ja antamalla pannamääräyksiä liikkeen johtajille. Joulukuuhun mennessä 8&nbsp;500 oli pidätetty pääasiassa [[Kapmaa]]ssa. Kampanjan aikana ANC:n suosio lisääntyi nopeasti ja sen jäsenmäärä kasvoi vuoden 1952 alun alle 7&nbsp;000 jäsenestä vuoden lopun yli 100&nbsp;000 jäseneen. Samalla liikkeen johto myös vaihtui: [[James Moroka]] erotettiin hänen myönnettyä [[kommunismin hävittämislaki|kommunismin hävittämislain]] nojalla häntä vastaan nostetut syytteet, vetosi lieventäviin asianhaaroihin ja julkisesti sanoutui irti ANC:n periaatteista. ANC:n puheenjohtajaksi nousi päällikkö [[Albert Luthuli]].<ref name="anc_hist"/>
 
Hallitus vastasi kampanjaan myös uudella lainsäädännöllä. ''Yleisen turvallisuuden laki'' vuodelta 1953 antoi sille oikeuden julistaa hätätilan ja tilapäisesti kumota minkä tahansa lain, jos se katsoi, että jokin toiminta uhkasi yleistä turvallisuutta ja järjestystä. Nämä hallituksen koventuneet otteet saivat oppositionkin harkitsemaan uudelleen aikaisempaa sitoutumistaan väkivallattomaan vastarintaan. ANC ryhtyi alustavasti varautumaan maanalaiseen toimintaan peläten sen julistamista laittomaksi. Vuonna 1952 Nelson Mandela julistettiin pannaan ja pannamääräystä pidennettiin useasti niin, että se jatkui yhtämittaisesti aina vuoteen 1965 asti. <ref>[http://www.fulbrightalumni.org/olc/pub/FBA/fulbright_prize/mandela_bio.html Biography of Nelson Mandela] "The government banned Mr. Mandela and 51 other people in 1952; although that order expired in 1953, he was banned for the second time after opposing forced removals from Sophiatown and Western Areas in South Africa...Mr. Mandela was still banned in 1955 when the Congress of the People brought 3,000 delegates from all over the county to consider the Freedom Charter..When the trial ended in early 1961, South Africa was about to become a republic ruled by the white minority and based on apartheid. Mr. Mandela, under successive banning orders for nine years, delivered the main speech at a conference attended by 1,400 African delegates, when the most recent ban on him had not been immediately renewed."</ref>
 
=== Vapauden peruskirja ===
[[Kuva:Freedom charter.jpg|thumb|ANC:n Vapauden peruskirjan 10-vuotisjuhliin julkaisema kirja, joka sisälsi [[Ruth First]]in esipuheen.]]
 
Pannamääräyksistä ja pidätyksistä huolimatta ANC:n, SAIC:n, [[Värillisten kansalliskongressi]]n ja ammattijärjestöjen keskusliiton [[SACTU|SACTU:n]] onnistui järjestää [[25. kesäkuuta|25.]]–[[26. kesäkuuta]] [[1955]] suuren kansankongressiksi kutsutun kokouksen pienessä Kliptownin kylässä lähellä [[Soweto]]a. Kokoukseen osallistui yli 3&nbsp;000 delegaattia. Sen tarkoituksena oli esitellä järjestöjen yhteinen näkemys uudesta, demokraattisesta Etelä-Afrikasta ja keskustelun pohjana oli useita viikkoja ennen kokouksen alkua valmisteltu [[Vapauden peruskirja]] (''Freedom Charter''). Poliisit hajottivat kokouksen 26. kesäkuuta ilmoittaen, että käynnissä oli maanpetos ja kirjasi kaikkien osallistujien nimet ja osoitteet muistiin. Seuraavana vuonna 156 kokoukseen osallistunutta, muun muassa Sisulu, Luthuli, Mandela ja Tambo, asetettiin syytteeseen maanpetoksesta.
 
Vaikka poliisit keskeyttivätkin kokouksen, lähes kaikki Vapauden peruskirjan pykälät ehdittiin hyväksyä sen aikana. Vapauden peruskirjan lähtökohtana oli, että Etelä-Afrikan tulisi olla roduton yhteiskunta, jossa millään kansanryhmällä ei olisi erityisoikeuksia tai -vapauksia. Kaikkia ihmisiä tulisi myös kohdella lain edessä tasavertaisesti ja maa tulisi jakaa niiden kesken, jotka viljelevät sitä. Vapauden peruskirjan mukaan kansan tulisi myös ''"saada osuus maan varallisuudesta"'', mikä usein, erityisesti Kansallispuolueen propagandassa, tulkittiin kaikkien maassa toimivien yritysten sosialisoimiseksi. <ref>[http://www.anc.org.za/ancdocs/history/charter.html The Freedom Charter Adopted at the Congress of the People, Kliptown, on 26 June 1955]</ref>
 
=== Sharpevillen verilöyly ===
 
[[21. maaliskuuta]] [[1960]] mielenosoitus [[Sharpevillen verilöyly|Sharpevillen]] townshipissä [[Johannesburg]]in eteläpuolella päättyi verisesti poliisien avattua tulen väkijoukkoon ja ampui 30 sekunnin aikana yli 700 laukausta väkijoukkoon tappaen 69 ja haavoittaen 186:ta. Suurinta osaa kuolleista ja haavoittuneista oli ammuttu selkään väkijoukon paetessa tulitusta. <ref>[http://www.anc.org.za/ancdocs/history/misc/shareve.html THE SHARPEVILLE MASSACRE - A WATERSHED IN SOUTH AFRICA by The Rt. Reverend Ambrose Reeves]</ref> Tapahtuma aikaansai suuria protestimielenosoituksia, jotka huipentuivat 30&nbsp;000 ihmisen mielenosoitukseen parlamenttitalon edessä [[Kapkaupunki|Kapkaupungissa]]. [[Hendrik Verwoerd]] vastasi mielenosoituksiin julistamalla hätätilan, pidättämällä 18&nbsp;000 mielenosoittajaa ja julistamalla sekä ANC:n että PAC:n laittomiksi järjestöiksi.
 
=== Aseellinen vastarinta ja Rivonian oikeudenkäynti ===
[[Kuva:Mk logo.svg|thumb|[[Umkhonto we Sizwe]]n tunnus.]]
 
Laittomaksi julistamisen jälkeen sekä ANC että PAC perustivat maanalaiset organisaatiot hallituksenvastaisen vastarinnan jatkamiseksi. Nelson Mandelan vuonna 1961 perustama ANC:n aseellinen siipi ''[[Umkhonto we Sizwe]]'' ({{k-fi|Kansakunnan keihäs}}), lyhyesti MK, aloitti pommikampanjan strategisia kohteita, kuten poliisiasemia ja voimalaitoksia vastaan pyrkien välttämään ihmisten vahingoittamista.<ref name="mk">{{Lehtiviite | Tekijä=Rocky Williams | Otsikko=[http://rapidttp.com/milhist/vol115rw.html The other armies: A brief historical overview of Umkhonto We Sizwe (MK), 1961-1994] | Julkaisu=Military History Journal |www=http://rapidttp.com/milhist/vol115rw.html| Vuosi= | Numero=Vol 11 No 5 | Sivut= |Julkaisija= The South African Military History Society - Die Suid-Afrikaanse Krygshistoriese Vereniging}}</ref> Mandelan näkemyksen mukaan aseellisen kamppailun aloittaminen oli välttämätöntä, koska hallitus oli estänyt kaikki lailliset vastarinnan muodot.<ref name="mk"/>
 
Vuonna 1963 hallitus sai kuitenkin merkittävän voiton vastarintaliikkeestä, kun sen onnistui pidättää kesäkuussa seitsemäntoista ANC:n ja ''Umkhonto we Sizwen'' johtajaa maatilalta [[Rivonia]]ssa, läheltä Johannesburgia. Vuonna 1964 järjestetyssä niin kutsutussa [[Rivonian oikeudenkäynti|Rivonian oikeudenkäynnissä]] heitä ja Mandelaa, joka oli jo vankilassa muista syytteistä, syytettiin maanpetoksesta. Kahdeksan, mukaan lukien Sisulu ja Mandela, tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.<ref name="mk"/> Vuonna 1960 Nobelin rauhanpalkinnon saanut ANC:n puheenjohtaja Albert Luthuli laitettiin kotiarestiin Zulumaan maaseudulle kuolemaansa vuonna 1967 asti. [[Oliver Tambo]] pakeni Etelä-Afrikasta ja valittiin maanpaossa olleen ANC:n puheenjohtajaksi.
Rivi 69 ⟶ 68:
ANC:n uusi strategia oli ”aseellisten hyökkäysten eskaloiminen yhdistettynä joukkoliikkeiden luomiseen maan sisällä” päämääränään kansannousu. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa ANC:n ja PAC:n sabotaasi- ja terrorikampanja kiihtyi ja pommeja räjähti lukuisissa hallintorakennuksissa ja muun muassa Etelä-Afrikan hiili-, öljy- ja kaasuyhtiön pääkonttorissa, Koeburgin ydinvoimalassa, Etelä-Afrikan ilmavoimien päämajan edessä Pretoriassa ja ostoskeskuksessa Amanzimtotissa.<ref name="mk"/><ref name="TRC">{{Kirjaviite | Tekijä = Etelä-Afrikan Totuuskomissio| Nimeke = Truth and Reconciliation Commission of South Africa Report vol. 2| Vuosi = 1998| Sivu = 326-335| Julkaisija = Etelä-Afrikan oikeusministeriö|www = http://www.doj.gov.za/trc/report/finalreport/TRC%20VOLUME%202.pdf| Viitattu = 6.10.2008}}</ref> Vuosien 1976 ja 1986 välisenä aikana MK:n sotilasoperaatioissa kuoli 130 ihmistä, joista 100 oli siviilejä. ANC: mukaan siviiliuhrien syynä olivat muun muassa virheelliset tiedustelutiedot ja laitteistot, puolueen politiikan väärintulkinnat, yksittäisten MK:n jäsenien viha sekä siviili- ja sotilaskohteiden rajan hämärtyminen 1980-luvulla.<ref name="TRC"/> Vertailun vuoksi, Etelä-Afrikan hallituksen salaisesti tukeman [[Inkatha-vapauspuolue]]en ja ANC:n kannattajien välisissä yhteenotoissa kuoli vuosien 1984−1990 välisenä aikana yhteensä 8&nbsp;577 ihmistä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=The Killings in South Africa: The Role of the Security Forces and the Response of the State, 3. INTRODUCTION | Ajankohta=January 8, 1991 | Osoite=http://hrw.org/reports/1991/southafrica1/5.htm |Selite= ISBN 0-929692-76-4, Library of Congress Catalogue Number: 90-85766| Julkaisija=[[Human Rights Watch]] | Luettu= 12.9. 2007| Kieli={{en}} }}</ref>
 
[[Totuuskomissio]]n loppuraportin mukaan Etelä-Afrikan konfliktin osapuolista kuitenkin ainoastaan ANC oli sitoutunut noudattamaan [[Geneven sopimukset|Geneven sopimusta]], pääsääntöisesti toteutti aseellista vastarintaa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti ja toimi pidättyvästi sotilaallisten iskujen kohteiden valinnassa.<ref name="trc-anc">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= Findings and Recommendations: HOLDING THE ANC ACCOUNTABLE | Ajankohta= | Osoite=http://www.info.gov.za/otherdocs/2003/trc/5_3.pdf | Julkaisija=TRC | Luettu=5.10.2008 | Kieli= {{en}} }}</ref>
 
Etelä-Afrikka ajautui vuosien 1984 ja 1985 aikana kohti poliittista kaaosta, jota entisestään pahensi maan heikentynyt taloustilanne, kun maan tärkeimmän vientituotteen, kullan, maailmanmarkkinahinta kääntyi laskuun ja samalla tuontiöljyn hinta kallistui. ANC pyrki edistämään tätä sekasortoa kehottaen: ''"Tehkää apartheidista toimimaton! Tehkää maasta mahdoton hallita!"''. Vuoden 1985 aikana maan mustien alueiden apartheid-järjestelmän mukainen paikallishallinto käytännössä katosi kokonaan ja sen sijaan syntyi erilaisia yhteisöllisiä päätöksenteko- ja toimeenpanoelimiä, kuten katukomiteoita, asukasyhdistyksiä ja kansanoikeuksia.
Rivi 75 ⟶ 74:
=== Kansainväliset suhteet ===
 
Sosialistiset maat tukivat voimakkaasti ANC:tä. [[Neuvostoliitto]] ja [[Kuuba]] kouluttivat ANC:n jäseniä muun muassa räjähteiden käytössä. ANC:n jäsenet hyödynsivät saamaansa koulutusta hallituksen vastaisissa iskuissa.<ref name=TRC>{{Kirjaviite | Tekijä = Etelä-Afrikan Totuuskomissio| Nimeke = Truth and Reconciliation Commission of South Africa Report vol. 2| Vuosi = 1998| Sivu = 326-335| Julkaisija = Etelä-Afrikan oikeusministeriö|www = http://www.doj.gov.za/trc/report/finalreport/TRC%20VOLUME%202.pdf| Viitattu = 2.10.2008}}</ref> Neuvostoliitto rahoitti ANC:n toimintaa<ref name=NPR>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=17272273| Nimeke = ANC Suffers a Break in Traditional Solidarity| Tekijä = Corey Flintoff| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = |Ajankohta = 14.12.2007| Julkaisupaikka = | Julkaisija = NPR (National Public Radio) | Viitattu = 6.10.2008| Kieli = }}</ref> ja koulutti sen johtoa kuten [[Thabo Mbeki]]ä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.anc.org.za/caucus/pubs/newcadre/2006/issue2/book_review.pdf| Nimeke = ANC: A View from Moscow| Tekijä = Mzukisi Gaba| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = |Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ANC| Viitattu = 6.10.2008| Kieli = }}</ref> Länsimaista erityisesti vasemmistopuoluiden hallitsemista maista kuten Pohjoismaista tuli merkittäviä rahallisia ja moraalisia ANC:n tukijoita. [[Ruotsi]]n pääministeri [[Olof Palme]] piti helmikuussa 1986 puheen sadoille ruotsalaisille apartheidin vastustajille ja merkittäville ANC:n johtajille, jossa hän totesi, ettei ”apartheidia voida uudistaa, se täytyy hävittää” .
 
Jotkut länsivallat suhtautuivat aluksi varauksellisemmin ANC:hen ja apartheidin-järjestelmän tuomitsemiseen. ANC:n jäsenten tekemät pommi-iskut<ref name="TRC"/> saivat Yhdysvallat ja jotkin muut länsimaat pitämään ANC:tä terroristijärjestönä.<ref name="NPR"/> Esimerkiksi [[Margaret Thatcher]] nimitti ANC:n terroristijärjestöksi ja myös Yhdysvallat kohteli ANC:tä terroristijärjestönä. Thatcher ja Yhdysvaltain presidentti [[Ronald Reagan]] vastustivat Etelä-Afrikan vastaisia talouspakotteita ja kannattivat ”rakentavan yhteistyön” politiikka. Reagan ja Thatcher perustelivat näkemystään Etelä-Afrikan keskeisellä roolilla kommunismin leviämisen estämisessä eteläisessä Afrikassa.<ref name="salon">[http://dir.salon.com/story/news/col/cona/2000/08/01/south_africa/index.html Salon.com:Conservative whitewash]</ref>
Rivi 81 ⟶ 80:
Hallituksen otteiden koveneminen maan uuden perustuslain hyväksymisen jälkeisten mellakoiden aikana vuosina 1984–85 johti laajaan kansainväliseen vastalausemyrskyyn. aikana lähes 100 yhdysvaltalaista yritystä lähti Etelä-Afrikasta ja monet ylikansalliset pankit kieltäytyivät lainoittamasta maata. Vuonna 1986 [[Kansainyhteisö]]n nimittämän ”[[Huomattavien henkilöiden ryhmä]]n” ({{k-en|Eminent Person's Group}}) vierailuun maassa ja salli ryhmän tavata myös vankilassa olleen Mandelan. Ryhmän vielä ollessa maassa Botha kuitenkin toteutti sotilasiskut ANC:n ja PAC:n sotilastukikohtiin [[Botswana]]ssa, [[Zimbabwe]]ssa ja [[Sambia]]ssa ja laajensi aikaisemman alueellisen hätätilan koko maahan. Ryhmä katsoi tämän tahalliseksi provokaatioksi ja poistui samana iltana maasta. Raportissaan se suositteli Kansainyhteisöä asettamaan laajat ja velvoittavat talouspakotteet Etelä-Afrikalle.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Allister Sparks| Nimike=Tomorrow Is Another Country | Sivu =34–35 | Selite= | Julkaisija=The University of Chicago Press | Vuosi=1995| Tunniste= ISBN 0-226-76855-4 }}, <br /> {{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=The Commonwealth Group of Eminent Persons - Mission to South Africa The Commonwealth Report, June 1986, The Findings of the Commonwealth Group of Eminent Persons Group on Southern Africa | Ajankohta=June 1986 | Osoite=http://www.anc.org.za/ancdocs/history/commonwealth/eminent.html | Julkaisija=Commonwealth | Luettu= | Kieli= {{en}} }}</ref>
 
Kansalaismielipide kääntyi apartheid-järjestelmää vastaan 1980-luvun puolenvälin jälkeen ja lopulta [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] senaatti lokakuussa 1986 asetti Etelä-Afrikan kauppasaartoon ohittaen presidentti [[Ronald Reagan]]in [[veto-oikeus|veto-oikeuden]].<ref name="salon"/><ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=SANCTIONS AGAINST SOUTH AFRICA (1986), U.S. Statutes at Large 100 (1986): 1086. | Ajankohta= | Osoite=http://usinfo.state.gov/usa/infousa/facts/democrac/56.htm | Julkaisija=USINFO | Luettu=7.8. 2007 | Kieli= {{en}} }}</ref> Ison-Britannian [[Konservatiivipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|konservatiivien]] puheenjohtaja [[David Cameron]] totesi vuonna 2006 Thatcherin olleen väärässä nimittäessään Nelson Mandelaa ja ANC:tä terroristeiksi.<ref name="cameron">{{Lehtiviite | Tekijä=Janet Daley | Otsikko=Cameron rebuts Thatcher's view of Mandela | Julkaisu=The Daily Telegraph | Vuosi= 2006| Numero= 29 Aug| Sivut= |www=http://www.telegraph.co.uk/news/1527432/Cameron-rebuts-Thatcher%27s-view-of-Mandela.html }}</ref>
 
=== Neuvottelut ===
 
Maan ajauduttua pattitilanteeseen, jossa musta oppositio ei kyennyt voimatoimin kaatamaan valkoista hallitusta, mutta hallitus ei myöskään onnistunut hävittämään oppositiota, Botha päätti pyrkiä Kansallispuolueen kannalta haluttuun ratkaisuun neuvotteluteitse. Tämän uuden strategian mukaisesti toukokuusta 1988 alkaen järjestettiin joukko salaisia neuvotteluita hallituksen edustajien ja Nelson Mandelan välillä, jotka huipentuivat Bothan ja Mandelan kahdenkeskiseen tapaamiseen heinäkuussa 1989. Hallituksen tavoite luoda ANC:n maanpaossa olleen johdon ja Mandelan välille jännitteitä epäonnistui. Kuukauden kuluttua Botha, joka oli tammikuussa saamastaan [[aivohalvaus|aivohalvauksesta]] huolimatta jatkanut presidenttinä ja joutunut kasvavan kritiikin kohteeksi omassa puolueessaan, joutui eroamaan [[Frederik de Klerk]]in ja muiden ministerien noustua häntä vastaan. De Klerkistä tuli uusi presidentti ja parlamentin avajaisistunnossa helmikuussa 1990 hän ilmoitti laillistavansa PAC:n, ANC:n ja Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen. Nelson Mandela ja muut ANC:n johtajat vapautettiin pian tämän jälkeen. Mandelan ja de Klerkin johdolla Kansallispuolueen ja ANC:n välillä aloitettiin pitkä ja vaikea neuvotteluprosessi, joka johti vuonna 1994 pidettyihin maan ensimmäisiin vapaisiin, demokraattisiin vaaleihin, Mandelan nousuun maan presidentiksi ja apartheid-järjestelmän lopulliseen hävittämiseen.
 
== Mandelan presidenttikausi ==
Rivi 132 ⟶ 131:
== Congress of the People ==
{{pääartikkeli|[[Kansankongressi]]}}
Puoleen sisäiset jännitteet Mbekin ja Zuman kannattajien välillä johtivat syksyllä 2008 uuden puolueen, Kansankongressin ({{k-en|Congress of the People}}) perustamiseen, kun joukko Mbekin kannattajia erosi ANC:stä. Puolueen johtoon nousi maan entinen puolustusministeri [[Mosiuoa Lekota]], jonka mukaan puolue tulee haastamaan ANC:n ohjelmalla, joka nojaa vahvaan talouskasvuun ja liike-elämän tukemiseen.<ref name="cope"/>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Uusi puolue haastaa Etelä-Afrikan ANC:n| Ajankohta=16.12.2008 22:30
| Osoite=http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uusi+puolue+haastaa+Etelä-Afrikan+ANCn/1135242118531 | Julkaisija= Helsingin Sanomat | Luettu= | Kieli= }}</ref>
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikan_kansalliskongressi”