Ultralight-koneet tulivat käyttöön 1970-luvun lopulla, jolloin ne olivat pääosin 2-tahtimoottorilla varustettuja painopisteohjattuja riippuliitimiä. Tätä luokkaa kutsutaan Suomessa Ultra-A:ksi. Tätäat kalustoaovat onnykyään SuomessaA-luokan vainliitimiä. noinJa 20B-luokan prosenttiaultrat rekisteröidyistäultrakeveitä ultrista.tyyppihyväksymättömiä 1980-luvunlentokoneita, alussajoita tulion kuvaantällä mukaanhetkellä ohjainpinnoillailmailurekisterissä ohjattavan nkn.350 Ultra-Bkpl. lentokone(2013).
Tästä kehittyi hieman [[Cessna 150|Cessna 150:ta]] ja muita yleisilmailun lentokoneita pienempiä harrasterakenteisia lentokoneita, joissa voimalaitteena käytettiin pieniä auton moottoreita. 1990-luvulla ultrissa siirryttiin nelitahtimoottoreihin ja koneiden suoritusarvot kehittyivät merkittävästi. Tästä muutoksesta on se, etu, että koneet ovat paljon vähemmän meluisia kuin vuosikymmenet sitten suunnittellut yleisilmailun lentokoneet.
2011 aikana jakoa on täsmennetty. Painopisteohjatut A-luokan ultrat ovat nykyään A-luokan liitimiä. Ja B-luokan ultrat ultrakeveitä tyyppihyväksymättömiä lentokoneita, joita on tällä hetkellä ilmailurekisterissä n.350 kpl. (2013).
