Wikipedia

Ero sivun ”Jääkäripataljoona 27” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 15380636, jonka teki Phiitola (keskustelu)
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 2001:999:10:6E4A:1050:670:B782:8E48) ja palautettiin versio 15380636, jonka on tehnyt Phiitola
Rivi 1:
[[Kuva:Jaakaripataljooa libaussa.jpg|thumb|400px|Jääkäripataljoona saapuu paraatista LiepājassaLibaussa (nyk. Liepāja) kesällä 1917, joukkoa johtaa ratsailta luutnantti Basse ja häntä seuraa pataljoonan pioneerikomppania]]
 
'''Jääkäripataljoona 27''', virallisesti '''PreussinKuninkaallinen kuninkaallinenpreussilainen jääkäripataljoona nro 27''' ({{k-de|Königlich Preussisches Jägerbataillon Nr. 27}}), oli [[Saksan keisarikunta|Saksa]]n armeijassa vuosina [[1915-]]–[[1918]] toiminut yksikkö, joka koostui suurimmaksi osaksi suomalaisista [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] vapaaehtoisista. Pataljoona muodosti jatkon ja laajennuksen "partiolaiskursseille" (Pfadfinderkursus) ja [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Lockstedtin harjoitusjoukolle]] (Ausbildungstruppe Lockstedt), joilla oli annettu sotilaskoulutusta Suomen itsenäistymistä ajaville vapaaehtoisille. Jääkäripataljoona 27:ssä palvelleiden sotilasarvon edessä käytettiin myöhemmin Suomen puolustusvoimissa määriteosaa ''jääkäri'' (esim. jääkärimajuri). Viimeisenä heistä puolustusvoimia palveli jalkaväenkenraali [[Kaarlo Heiskanen]] (puolustusvoimain komentaja 1953–1959). Viimeinen jääkäri, jääkärikenraali [[Väinö Valve]] kuoli vuonna [[1995]].
 
== Partiolaiskurssista jääkäripataljoonaksi ==
Rivi 14:
Viimeistään suuren värväyksen myötä oli selvää, ettei jääkäreiden enemmistöllä ollut tullessaan saksankielen taitoa. Koulutusta varten alettiin luoda suomenkielistä sotilaskirjallisuutta saksasta kääntämällä ja soveltamalla. [[Saksan jalkaväen harjoitusohjesääntö (suomennos)|Saksan jalkaväen harjoitusohjesääntö]] jaettiin miehille vuoden 1916 alkaessa. Samalla alkoivat hahmottua suomenkieliset komentosanat ja muut ajanmukaiset sotilaalliset termit.
 
Joukon nimeksi tuli Jääkäripataljoona 27 [[9. toukokuuta]] [[1916]] ilmoitettiin pataljoonalle nimitys Jääkäripataljoona 27 (''Königlich Preussisches Jägerbataillon Nr. 27''). Merkkinä uudesta asemasta pataljoona sai käyttöönsä vihreät jääkäripuvut. Pataljoonassa oli saksalainen päällystö, jolla oli suomalaiset apulaiset, korkeimpana pääjoukkueenjohtaja (''Hauptzugführer'') Erik Jernström. [[Jääkärien sotilasarvojärjestelmä|Jääkärien sotilasarvot]] muodostivat oman järjestelmänsä, joka sijoittui periaatteessa kokonaan saksalaisten arvojen alapuolelle.
 
Jääkäripataljoonan miehistöluetteloon on merkitty myös kaksi naista, vapaaehtoiset suomalaiset sairaanhoitajattaret [[Ruth Munck]] ja [[Saara Rampanen]]. Pataljoonassa heistä käytettiin nimiä ''Schwester Ruth'' ja ''Schwester Saara''.
Rivi 26:
Kesä-elokuussa 1916 suomalaiset olivat asemissa Riian edustalla Misse-joella (nyk. [[Misa]]). Pioneerikomppania osallistui [[Schmardenin taistelu]]un (nyk. [[Smārdes]]) [[25. heinäkuuta]] ja kenttähaupitsijaos Ekkau-Kekkaun torjuntataisteluun [[18. heinäkuuta]] – [[4. elokuuta]].
 
Asemataistelut Riianlahden ranta-asemissa jatkuivat elokuusta joulukuuhun. Joulukuussa 1916 pataljoona siirrettiin Libauhun (nyk. [[Liepāja]]an) rantavartiotehtäviin [[4. tammikuuta]] [[1917]] saakka. Juuri ennen tätä siirtoa oli Suomessa käyty [[Simon kahakka]], ensimmäinen aseellinen yhteenotto jääkärien sekä suomalaisten ja venäläisten viranomaisten välillä. Aa-joen talvitaistelut käytiin [[5. tammikuuta]] – [[3. helmikuuta]] välisenä aikana ja niitä seurasi olo reservissä Tukumsissa [[24. maaliskuuta]] saakka.
 
LiepājassaLibaussa oltiin pitkä jakso rantavartiossa ja täydennyskoulutuksessa ([[24. maaliskuuta]] 1917 – [[13. helmikuuta]] [[1918]]). Tämän jakson kuluessa ehtivät tapahtua niin [[Suomen itsenäistyminen]] kuin [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] alkaminenkin.
 
== Tappiot ==
Rivi 42:
Itärintama oli länsirintamaa huomattavasti rauhallisempi. Siitä huolimatta pataljoonan melko vähäiset tappiot osoittavat, että pataljoona oli rintamalla ensisijaisesti hankkimassa kokemusta, ja sitä todennäköisesti säästettiin tarkoituksella tärkeämpään tehtävään, Suomen vapauttamiseen.
 
== Libau (nyk. [[Liepāja]]) ==
 
Jääkäripataljoona 27 luovutti Riianlahden asemansa saksalaisille [[13. joulukuuta]] 1916 ja saapui junakuljetuksena LiepājaanLibauhun [[17. joulukuuta]] Täällä oli määrätty tapahtuvaksi pataljoonan sotilaskoulutuksen viimeistely.
 
Jääkärien lähes 11 kuukautta kestänyt LiepājanLibaun-jakso oli toisaalta joukon kehityksen kannalta antoisa sisältäessään monipuolista erikoiskoulutusta, toisaalta tätä jaksoa leimasi etenkin alkupuolella epävarmuus siitä, miten pataljoonan luonne ymmärrettiin ja mikä olisi sen tarkoituksenmukaista käyttöä.
 
Pataljoonan täydennyskoulutus oli LiepājassaLibaussa tuskin ehtinyt alkaa ja toinen "sotajoulu" vietetty, kun tapahtumat kääntyivät yllättävään suuntaan: jo pfadfinder-kursseja johtanut, ja suomalaisten asian syvällisesti omakseen ottanut majuri Bayer komennettiin uusiin tehtäviin. Tieto tästä tuli pataljoonalle [[4. joulukuuta]] ja jo seuraavana päivänä järjestettiin komentajan jäähyväisparaati. Saman päivän iltapäivällä tuli tieto, että jääkäripataljoona 27 komennettaisiin vastoin lupauksia jälleen rintamalle, nyt reserviksi Lielupejoen rintamakaistalle.<ref>Lauerma 1984, 92</ref>
 
== Pataljoonan paluu Suomeen ==
Rivi 64:
 
Viimeisen kerran pataljoona oli koossa Vaasan torilla [[26. helmikuuta]] [[1918]]. Jääkärit itse olisivat halunneet taistella yhtenäisenä iskuosastona. Päämaja ei kuitenkaan sallinut arvokkaiden, koulutettujen miesten tuhlailevaa käyttöä miehistönä vaan hajotti pataljoonan.
==Jääkärit sisällissodassavapaussodassa==
Jääkärit muodostivat sotaa käyneenkäyvän valkoisen armeijan päällystöstä valtaosan. He myös kouluttivat asevelvolliset "jääkärijoukot". Eräs merkittävimmistä syistä sisällissodanvapaussodan päättymiseen valkoisten voittoon olikin jääkärien muodostama koulutettu päällystö, joka tehosti armeijan toimintakykyä merkittävästi. Sodan alkuvaiheessa myös valkoisen puolen kouluttamattomat suojeluskunnat esimerkiksi ottivat omavaltaisia lomia ja joutuivat helposti paniikkiin. Jääkärien saavuttua tällainen käytös jäi lähinnä punakaartin ammattitaidottomasti johdettujen joukkojen ominaisuudeksi.
 
Jääkäreistä useat ottivat osaa sodan aikaiseen ja jälkeiseen [[Valkoinen terrori|valkoiseen terroriin]], jossa surmattiin tuhansia punakaartilaisia. Esimerkiksi [[Erik Grotenfelt]] Inkoossa<ref>Tukkinen, Tauno: ''Teloittajien edessä''; kappale ''Västankvarnin teloitukset''</ref>, [[Väinö Strömberg]] Lappeenrannassa<ref>Marko Tikka, ''Koston kevät'', WSOY-Juva 1999 s.216.</ref>, [[Ragnar Heikel]] Kouvolassa<ref>Turunen, Mirja, ''Veripellot'' Atena s. 168</ref>, [[Jalmari Kara]] Kotkassa<ref>Korjus, Olli, ''Hamina 1918'', Atena 2008, s.280-282</ref> ja [[Juho Jauhiainen]] Haminassa<ref>Korjus, Olli, ''Hamina 1918'', Atena 2008, s.259-260</ref> ottivat osaa punaisten surmaamisiin.
Rivi 83:
*[[Juho Veijalainen]], aliupseeri, 20. kesäkuuta 1892 – 3. huhtikuuta 1918.
 
==SisällissodanVapaussodan jälkeen==
SisällissodanVapaussodan jälkeen vakinaiseen palvelukseen jääneet jääkärit muodostivat pääosan Suomen sotavoimien nuoremmasta upseerikunnasta. Monet heistä eivät katsoneet sodan olevan ohi vaan jatkoivat sitä lähtemällä vapaaehtoisina taistelemaan ViroonViron, Karjalan ja VenäjänAunuksen vapauden Karjalaanpuolesta.
 
Eräät jääkärit jatkoivat aktivistisen liikkeen perinteitä Karjalan vapautuksen jäätyä unelmaksi [[Lapuan liike|Lapuan liikkeessä]] ja [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:ssä]]. Muun muassa kyyditysten järjestäjiin tai ainakin suosijoihin lukeutui useita jääkäreitä, tunnetuimpana [[Kurt Martti Wallenius]]. Nämä yksilöt eivät kuitenkaan edustaneet kokonaisuutta: muun muassa Puolustusvoimien komentaja [[Aarne Sihvo]], jääkäri, osallistui tarmokkaasti [[Mäntsälän kapina]]n lannistamiseen.
Rivi 101:
* {{Kirjaviite | Tekijä= Lackman, Matti| Nimeke= Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia| Julkaisija= Helsinki: Otava| Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-1-16158-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka | Nimeke= Jääkärien tie| Julkaisija= Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY| Vuosi=1984 | Tunniste=ISBN 951-0-12588-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Lauerma, Matti| Nimeke= Kuninkaallinen Preussin kuninkaallinen jääkäripataljoona nroJääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus| Julkaisija= Porvoo, Helsinki: WSOY| Vuosi=1966|Tunniste=ISBN puuttuu teoksesta}}
* Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. ''Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2'', Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
* Toim. Lars Westerlund, Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa, Valtioneuvoston kanslian julkaisu 6/2004 ISBN 952-5354-48-2
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jääkäripataljoona_27”