Ero sivun ”Nikolai Bobrikov” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Nimi. |
KLS (keskustelu | muokkaukset) p linkkejä |
||
Rivi 39:
== Bobrikovin tulo Suomeen ==
[[Tiedosto:Bobrikov by Kaarlo Kari.jpg|thumb|333px|Pilalehti [[Matti Meikäläinen (1884)|Matti Meikäläisessä]] 30.9.1898 ilmestynyt [[Kaarlo Kari (pilapiirtäjä)|Kaarlo Karin]] pilapiirros, jossa vastikään kenraalikuvernöörinä aloittaneelle Bobrikoville annetaan lukemiseksi Suomen perustuslaki.]]
Kenraali Nikolai Bobrikov nimitettiin Venäjän sotaministerin, kenraali [[Aleksei Kuropatkin|Kuropatkinin]] esityksen johdosta Suomen kenraalikuvernööriksi, ja hän saapui Suomeen [[12. lokakuuta]] [[1898]].<ref>Valtakunta ja rajamaa, s. 95</ref>
Hän piti 12. lokakuuta 1898 kenraalikuvernöörin palatsissa puheen Suomen senaatille ja muutamille korkeimmille virkamiehille. Puhe julkaistiin seuraavana päivänä lehdissä, ja se herätti suurta hämmästystä sekä suuttumusta.<ref>Parmanen, Taistelujen kirja 1, s. 78–79; Juva, 8, s. 541; Klinge, Keisarin Suomi, s. 336, 341; Cederberg, s. 45; Juva, s. 17; Suuri adressi, s. 45; Meinander, s. 144; Korhonen, s. 300;Zetterberg, s. 159-160</ref><ref name="Blomstedt274">Kaarlo Blomstedt, s. 274;Kansakunnan historia 2, s. 442</ref>
Hän oli puheessaan kutsunut Suomea rajamaaksi eikä ollut tunnustanut Suomen erityisasemaa valtiona. Se loukkaus sisälsi vakavan uhkauksen ja sai ihmiset ymmärtämään, että Bobrikovin tehtävänä oli Suomen erityisaseman hävittäminen ja suomalaisten venäläistäminen.<ref>Parmanen, Taistelujen kirja 1, s. 80; Ignatius, Hannes, Sortovuosista itsenäisyyteen, s. 14–15; Paasikiven muistelmia sortovuosilta 1, s. 98; Korhonen, s. 301</ref><ref name="Blomstedt274"/>
Puheessaan hän ilmoitti Venäjän olevan yksi ja jakamaton ja että oli olemassa vain yksi alamaisuus ja rakkaus yhteiseen Venäjä-isänmaahan.<ref name="adressi46">Suuri adressi, s. 46</ref><ref name="Blomstedt274"/>
Rivi 51:
Bobrikovin ohjelman pääkohdat olivat:
*[[Suomen suuriruhtinaskunnan armeija|Suomen sotaväen]] sulauttaminen Venäjän armeijaan.
*[[Suomen
*[[Valtakunnanlainsäädäntö|Valtakunnanlainsäädännön]] saattaminen voimaan Suomessakin.
*[[Venäjän kieli]] viralliseksi kieleksi [[Suomen senaatti|senaattiin]], virastoihin ja kouluihin.
*[[Helsingin yliopisto]] ja
*Venäjän kansalaisille annetaan oikeus virkoihin Suomessa.
*[[Suomen markka|Suomen rahan]] poistaminen.
*Venäjän ja Suomen tullirajan poistaminen, sekä [[Suomen tulli|tullilaitoksen]] yhdistäminen Venäjän tullilaitokseen.
*Venäläisiä lehtiä piti perustaa Suomeen levittämään hallituksen mielipiteitä.
*[[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|Valtiopäivien]] juhlamenot on uudistettava.
*Kenraalikuvernöörin ohjesääntö on uudistettava.
Rivi 75:
Tämän lisäksi Suomen kenraalikuvernöörinä Bobrikov sivistyneenä ja älykkäänä upseerina <ref name="adressi46" /> pyrki saamaan Suomen tilattoman ja maattoman väestön sekä köyhälistön puolelleen. Suomalaiset eivät kuitenkaan suuremmin uskoneet näihin Bobrikovin lupauksiin, vaan pitivät lupausta pirullisena juonitteluna.<ref>Wegelius 1, s. 21; Zetterberg, s. 181-182</ref>
Pitkin maata kierteli
Huhujen alkuperäiseksi levittäjäksi sanottiin mm.
Ruotsalainen lehtimies Valfrid Spångberg kertoi, että venäläiset olivat lähettäneet tilattomien keskuuteen asiamiehiä, samalla tavalla kuin aiemmin Itämeren valtioihin, kun siellä houkuteltiin väestöä kääntymään ortodoksiseen uskoon. Juristiprofessori [[Wilhelm Chydenius]] kirjoitti, että Bobrikov oli vastuussa huhujen levittämisestä.<ref>Suuri adressi, s. 254</ref><ref>Spångberg, s. 126–131</ref>
Bobrikovin v. 1899 perustama venäjänkielinen lehti ''Suomen sanomat'' kertoi v. 1900 kansalle, että vain venäläiset viranomaiset olivat suomalaisten torpparien ystäviä.<ref>Suuri adressi, s. 255</ref>
Rivi 103:
Bobrikoville annettiin hänen omasta pyynnöstään [[diktaattori]]n valtuudet [[29. maaliskuuta]] [[1903]] annetulla asetuksella Suomen rauhoittamiseksi.<ref>Maa kansa valtakunta II, s. 31; Jaakkola, Suomen historian ääriviivat, s. 178; Parmanen, Taistelujen kirja 2, s. 57; Korhonen, Suomen historian käsikirja 2, s. 338; Paasikiven muistelmia sortovuosilta 1, s. 137.</ref> Diktaattorin valtuuksilla hän pystyi karkottamaan ja pidättämään kenet tahtoi ja sai myös laillisen oikeuden puuttua useimpiin maan asioihin.<ref>Juva, 9, s. 162-163;Kansakunnan historia 2, s. 476; Korhonen, s. 337-341; Kaarlo Blomstedt, s. 277</ref>
Vähitellen Bobrikovin politiikan tuloksia alettiin arvostella myös Pietarissa, ja sisäministeri [[Vjatšeslav von Plehwe|von Plehwe]] oli jo periaatteessa päättänyt panna Bobrikovin eläkkeelle, kun 65-vuotias kenraalikuvernööri murhattiin.
==Bobrikovin murha 1904==
[[Tiedosto:Schauman shoots Bobrikov.jpg|thumb|300px|Tuntemattoman tekijän piirros Eugen Schaumanista ampumassa Bobrikovia.]]
[[Tiedosto:Bobrikovin hautajaiset.jpg|thumb|300px|Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin hautajaissaattue 20. kesäkuuta 1904 Uspenskin katedraalista Helsingin rautatieasemalle, josta ruumis kuljetettiin erikoisvaunulla Pietariin.]]
[[Suomen senaatti|Senaatin]] virkamies [[Eugen Schauman]] (1875–1904) ampui Bobrikovia [[Valtioneuvoston linna|senaatin toisen kerroksen]] portaikossa [[16. kesäkuuta]] [[1904]] vastalauseeksi venäläistämispolitiikalle. Bobrikov haavoittui laukauksista, ja Schauman teki välittömästi kenraalikuvernöörin ampumisen jälkeen aseellaan itsemurhan.
Bobrikov aiottiin viedä ensiapua varten lähellä olevaan sotilassairaalaan Unioninkatu 38:aan. Bobrikov kuitenkin vaati että hänet viedään [[Kirurginen_sairaala_(Helsinki)|Kirurgiseen sairaalaan]].
| |||