Versio 3. joulukuuta 2015 kello 17.30 muokkaa MKFI (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 2 912 muokkausta Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 62.106.62.75 ja 37.98.135.203) ja palautettiin versio 15204434, jonka on tehnyt Ppntori: Lähteetöntä mahdollisesti omaa tut ← Vanhempi muutos		Versio 7. joulukuuta 2015 kello 20.47 muokkaa kumoa Tomisti (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 88 363 muokkausta Jatkoa edelliselle, lähteetön oma tutkimus pois Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Pelagiolaisuus''' tarkoittaa [[Pelagius (teologi)\|Pelagiuksen]] ja hänen kannattajiensa näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on [[vapaa tahto]] ja luonnollinen kyky elää [[synti\|synnittömästi]] ja ansaita siten iankaikkinen autuus pelkästään omalla kilvoituksella ja rakkauden kaksoiskäskyn toteuttamisella (Luuk 10:25–28). Pelagiolaisuus pohjaa ensisijaisesti [[evankeliumi\|evankeliumeihin]] ja [[Jeesus\|Jeesuksen]] opetukseen tekojen merkityksestä pelastuksessa (Matt 16:27, Luuk 10:25–28, Mark 12:28–34, Matt 25:31–45). Pelagiolaisuuden taustalla oli huoli kristittyjen moraalista: ''jos ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi lainkaan elää hyveellisesti?'' Kyseessä oli myös vastausyritys ihmisen kyvyttömyyttä korostavaan kristillisyyden pääsuuntaukseen: ''jos ihminen on täysin kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan''? Rivi 10: Pelagiolaisuus nousi esille uudelleen [[Uskonpuhdistus\|reformaation]] aikana erityisesti [[Erasmus Rotterdamilainen\|Erasmus Rotterdamilaisen]] opettamana, ja kristillinen [[humanismi]], vastakohtana [[fundamentalismi]]lle, nojaa pelagiolaisuuteen. Pelagiolaisuus tuotiin [[luterilaisuus\|luterilaisuuteen]] [[filippistit\|filippistien]] taholta, vaikka [[Martti Luther]] itse pitikin sitä ''kirottuna harhaoppina'' ja tuomitsi sen ankarasti. Oppi ihmisen teoista näkyy erityisesti [[lain kolmas käyttö\|lain kolmannessa käytössä]]. ~~==Pelagiolaisuus ja ratkaisukristillisyys Raamatun valossa==~~ ~~Raamatussa pelagiolaisuuden vastaisia ovat erityisesti Room 5 ja 8-11, sekä Ef 1-2.~~ ~~Pelastus yksin armosta uskon kautta ilman tekoja, Ef 2.~~ Raamatussa on kahta lajia vanhurskautta: uskon vanhurskaus pelastukseksi (Ef 2), mutta eri asia tekojen vanhurskaus (Jaak 2). Näiden järjestystä selittää Galatalaiskirje: pelastukseen ei mennä tekojen kautta. Molemmat vanhurskauden lajit on armosta saatu Jumalalta uskovalle. Apt 2: mitä tekisimme --> Matt 7 emmekö tehneet? Täysin uskomattomalla saattaa olla käytössä armolahja. Vuoden 1992 Raamatunkäännös hämärtää asiaa vaikeammaksi huomata: Apt 2 lupaa Pyhän Hengen lahjaa ehkä uskomattomallekin - kasteen kautta. ~~2. Tess 2 väkevä eksytys Jumalalta itseltään. 5. Moos 13. Uskomaton kastettu saattaa toimia opettajana, joka vaatii kuuliaisuutta, mutta pelastusoppi saattaa olla väärä, eli oikea usko puuttuu.~~ Ero oikean uskon ja pelagiolaisuuden välillä saattaa näyttää hiuksenhienolta: ihmistä yritetään eksyttää lain alle esim. teettämällä uskonratkaisua. Lain alle joutunut ei näytä osaavan tulkita Raamattua Ef 2 -luvun mukaisesti, vaan tekisi monista kohdista lakia, jonka kautta luulla pelastua. Pelagiolaisuus voi siis näyttää aidolta uskolta, mutta on kristinuskon armon vastustamista - armon, joka juuri erottaa kristinuskon sanomaa muista uskonnoista. Nykyisin eksyttäjinä lahkoissa toimii entistä taitavampia opettajia, jotka osaavat puhua esim. Jeesuksen verestä, mutta toisaalta kieltävät sen opettamalla ratkaisukristillisyyttä, siis teoilla pelastumista. Näin jopa sovitustyöstä on yritetty tehdä pelagiolaisuuden keppihevonen, jolla eksyttäjät ratsastavat. [[Luokka:Antiikin kristillisyys]]

Ero sivun ”Pelagiolaisuus” versioiden välillä