Ero sivun ”Dracula” versioiden välillä

Stoker hyödynsi romaaniinsa useita lähteitä ja teki paljon taustatyötä. Hän luki kirjoja [[ihmissusi]]sta, hirviöistä, [[mesmerismi]]stä ja paholaisista sekä teki muistioita erilaisista asioista, kuten päänseudun vammoista. Hän tunsi myös aiempaa vampyyrifiktiota ja otti siitä vaikutteita.<ref>Hovi 2015, s. 127.</ref> Stokerin arvellaan ottaneen hahmoon innoitusta myös 1400-luvulla eläneeltä [[Valakia]]n ruhtinas [[Vlad Seivästäjä]]ltästä, joka seivästytti tuhansia ihmisiä ja tunnettiin liikanimellä ''Dracula''.<ref name="eb">[http://global.britannica.com/topic/Dracula-novel Dracula], Encyclopædia Britannica</ref><ref>[http://global.britannica.com/biography/Vlad-III Vlad III], Encyclopædia Britannica</ref> Draculan nimen ja muutaman ruhtinas Vlad III:een liittyvän historiallisen faktan hänStoker löysi [[William Wilkinson]]in vuonna 1820 julkaistusta kirjasta, joka käsitteli [[Valakia]]aValakiaa ja [[Moldova (historiallinen alue)|Moldova]]a. Päähenkilönsä ulkoiset piirteet hän otti [[Sabine Baring-Gould]]in ihmissusia käsittelevästä kirjasta, [[Goottilainen romaani|goottilaisen fiktion]] rikolliskuvauksista sekäja aiemmasta vampyyrifiktiosta.<ref>Hovi 2015, s. 130.</ref>

Wilkinsonin kirjan alaviitteessä kuvailtiin Dracula-nimen merkitystä: ''"Dracula”Dracula tarkoittaa valakian kielellä paholaista. Valakialaisilla oli silloin tapana antaa tämä sukunimi kenelle tahansa ihmiselle, joka herätti huomiota joko rohkeudellaan, julmilla teoillaan tai viekkaudellaan."''”<ref>Hovi 2015, s. 108–111.<br> Hovi, Tuomas: [http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ruhtinas_dracula_pirullinen_nimi_sopi_vampyyriksi Ruhtinas Dracula, Pirullinen nimi sopi vampyyriksi.] ''Tiede'' 3.1.2008. Viitattu 20.11.2015.</ref>

Stokerin Dracula on romaanissa tarkkaan kuvattu. Ulkonäöltään Dracula on pitkä, laiha ja kalpea. Hänellä on ohut kotkannenä ja kaarevat sieraimet. Hänen hiuksensa ovat tuuheat, ohimoita lukuunottamatta. Hänellä on punaiset silmät ja valtavat, melkein yhteenkasvaneet kulmakarvat. Hänen suunsa on jäykkä ja julma, huulensa punertavat ja hampaansa terävät ja huulten päälle työntyvät. Hänen korvansa ovat hyvin teräväkärkiset ja kalpeat. Draculan kädet ovat karheat ja leveät, sormet lyhyet ja paksut, kämmenet karvaiset ja kynnet pitkät ja terävät. Draculan hengitys haisee pahalta. Hän puhuu erinomaista englantia, mutta erikoisella korostuksella. Hän pukeutuu kokonaan mustaan.<ref>Hovi 2015, s. 118–119.</ref>

Draculan heikkous on päivänvalo. Stokerin romaanissa päivänvalo heikentää Draculaa, mutta hän pystyy kuitenkin liikkumaan päivisinkin ulkona. Draculan pitää nukkua oman maansa mullassa. Hän kykenee ylittämään virtaavan veden vain [[Vuorovesi|vuoroveden]] vaihtuessa ja astumaan taloon sisälle vain kutsuttuna. Hänet voidaan torjua valkosipulin sekä pyhien symbolien, kuten ristin, [[krusifiksi]]n ja [[Vihkivesi|vihkiveden]] avulla. Dracula voidaan tuhota ja tappaa lyömällä seiväs hänen sydämensä läpi ja leikkaamalla hänen päänsä irti.<ref>Hovi 2015, s. 120.</ref>

Ensimmäinen varsinainen Dracula-filmatisointi on [[saksa]]lainen [[F. W. Murnau]]n mykkäelokuva ''[[Nosferatu]]'' (1922). Elokuvan tarina seuraa Stokerin kirjan juonta:, ja ainoastaan nimet on vaihdettu. Koska Murnau teki elokuvan ilman Stokerin lesken lupaa, elokuvan kaikki kopiot tuomittiin hävitettäväksi. Joitain kopioita kuitenkin säilyi, ja elokuvaa pidetään nykyään kauhuelokuvan klassikkona.<ref>Hovi 2015, s. 138–139.</ref>

1970-luvulla Draculaa esittivät esimerkiksi [[Jack Palance]] (1973), [[Louis Jourdan]] (1973) ja [[Frank Langella]] (1979).<ref>Hovi 2015, s. 143–145.</ref> [[Francis Ford Coppola]]n ohjaama ''[[Bram Stokerin Dracula]]'' (1992) yhdistää Draculan ja Vlad Seivästäjän, ja loppupuolellaan noudattelee loppupuolellaan Stokerin romaanin juonta. Draculaa elokuvassa esittää [[Gary Oldman]].<ref>Hovi 2015, s. 145.</ref> Coppolan elokuva on toistaiseksi viimeinen kaupallisesti ja kriittisesti menestynyt Dracula-filmatisointi. Vuonna 2004 julkaistu ''[[Van Helsing]]'' tosin menestyi myös hyvin.<ref>Hovi 2015, s. 146–147.</ref>

Dracula on esiintynyt lukuisissa kirjoissa, sarjakuvissa ja peleissä. [[Kim Newman]]in kirjasarja ''[[Anno Dracula]]'' (1992–2013) tarjoaa Stokerin kirjalle vaihtoehtoisen lopun. [[Fred Saberhage]]n kirjasarja vuosilta 1975–2002 samastaa kreivi Draculan ja Vlad Seivästäjän. Draculasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi [[Dan Simmons]] (''[[Yön lapset]]'', 1992) ja [[Elizabeth Kostova]] (''[[Historiantutkija]]'', 2005).<ref>Hovi 2015, s. 153–154.</ref> Jatko-osioosia Stokerin romaanille ovat kirjoittaneet esimerkiksi [[Freda Warrington]] (''[[Dracula the Undead]]'', 1997) sekä [[Ian Holt]] ja [[Dacre Stoker]] (''Dracula the Un-dead'', 2009).<ref>Hovi 2015, s. 154.</ref> Romaanin henkilön Mina Harkerin ja Draculan suhteen näkökulmasta on myös kirjoitettu useita kirjoja.<ref>Hovi 2015, s. 155.</ref> Dracula on esiintynyt lisäksi lastenkirjoissa, kuten [[Martin Waddell]]in ''[[Little Dracula]]'' -sarjassa (1986–).<ref>Hovi 2015, s. 155–156.</ref>

Draculaa hyödynnetään matkailuvetonaulana hänen tarinaansa liittyvissä paikoissa Isossa-Britanniassa ja Romaniassa. [[Whitby (Englanti)|Whitby]]n kaupungissa Englannissa järjestetään Dracula-aiheisia kävelykierroksia ja goottiaiheinen fanitapaaminen kaksi kertaa vuodessa. Jotkut Dracula-turistit vierailevat myös Lontoossa, vaikka kaupunki ei olekaan romaanissa yhtä tärkeässä osassa kuin Whitby. Romaniassa Dracula-turismiin yhdistyy Vlad Seivästäjä -aiheinen matkailu. Suosittu Dracula-kohde Romaniassa on [[Branin linna]], koska se muistuttaa Stokerin kuvaamaa linnaa ja sijaitsee oikeassa paikassa.<ref>Hovi 2015, s. 167–169.</ref> Dracula-turismi on nykyisin tärkeä osa Romanian matkailuelinkeinoa. Siihen on kuitenkin suhtauduttu maassa ristiriitaisesti, sillä sen on pelätty vaarantavan Romanian kulttuurin ja imagon, eivätkä kaikki pidä maan kansallissankari Vladin yhdistämisestä vampyyrihirviöön.<ref>Hovi 2015, s. 177–178.</ref>