Ero sivun ”Kansainliitto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 33:
Saksa pääsi Kansainliittoon mukaan vasta vuonna 1926. [[Neuvostoliitto]] puolestaan ei halunnut liittyä ”kapitalistien klubina” pitämäänsä Kansainliittoon ennen vuotta 1934, jolloin anglofiili [[Maksim Litvinov]] oli ulkoasiainkansankomissaarina eli ulkoministerinä. Samoin nousevien [[oikeistoradikalismi]]n ja [[antikommunismi]]n vuoksi Neuvostoliitto oli aloittanut uuden hyökkäämättömyyssopimuksiin perustuvan ulkopolitiikan pyrkien rakentamaan ns. ”kansanrintamia”.
Kansainliitto ratkoi menestyksellisesti pieniä konflikteja 1920-luvulla, kuten [[Huippuvuoret|Huippuvuorten]] ja [[Ahvenanmaa]]n omistuskiistat. Pakolaisten avustamisessa, siirtomaajärjestelmän purkamisessa ([[mandaattialue]]et) ja nälänhätien torjunnassa Kansainliitto osoittautui tienraivaajaksi. Se epäonnistui suurten konfliktien ratkaisemisessa 1930-luvulla, eikä pystynyt estämään Italian hyökkäystä [[Abessinia]]an tai Japanin hyökkäystä [[Kiina]]an. Saksan johtajan [[Adolf Hitler]]in aloitettua vuonna 1935 järjestelmällisen varustautumisen Versailles'n rauhansopimuksen luoman maailmanjärjestyksen purkamiseksi erityisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska vaativat Kansainliitolta toimia Saksaa vastaan. Kansainliitto ei kuitenkaan saanut aikaan muuta kuin Saksan toiminnan tuominneen päätöslauselman.<ref> Jorma O. Tiainen (toim.): ''Vuosisatamme Kronikka'', s. 469–470. Jyväskylä: Gummerus, 1987.</ref> Saksa oli eronnut järjestöstä jo lokakuussa 1933 Hitlerin valtaannousun jälkeen.<ref>''Vuosisatamme Kronikka'', s. 453.</ref> Japani erosi Kansainliitosta maaliskuussa 1933<ref>''Vuosisatamme Kronikka'', s. 446.</ref>, Italia joulukuussa 1937<ref>''Vuosisatamme Kronikka'', s. 503.</ref> ja Unkari huhtikuussa 1939.<ref>''Vuosisatamme Kronikka'', s. 519.</ref>
14. joulukuuta 1939 järjestö erotti Neuvostoliiton sen hyökättyä [[Suomi|Suomeen]] sekä kehotti jäsenvaltioita antamaan Suomelle apua. Neuvostoliitto näytti reagoineen yleisen mielipiteen tuomioon ilmeettömästi, mutta myöhemmin osoittautui, että asia ei sittenkään mennyt Neuvostoliitolta ohi täysin jälkiä jättämättä. Keskusteltaessa tulevan [[Yhdistyneet Kansakunnat|YK]]:n järjestysmuodosta [[Jaltan konferenssi]]ssa helmikuussa 1945 [[Josif Stalin]] esitti Britannian pääministerille [[Winston Churchill]]ille ja Yhdysvaltain presidentille [[Franklin Roosevelt]]ille paheksuntansa siitä, että Kansainliiton jäsenmaat oli kiihotettu Neuvostoliittoa vastaan Suomen talvisodan aikana.<ref> Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet: Suomen Kuvalehti 1916–1966'', s. 133. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref>
| |||