Ero sivun ”Suomen suuriruhtinaskunta” versioiden välillä

Aktiivinen eli aseelliseen toimintaan perustunut vastarinta käynnistyi suuriruhtinaskunnassa vuosina 1902–1903. Se syntyi yksittäisten, radikalismiin suuntautuneiden henkilöiden ja perustuslaillisen passiivisen vastarinnan jyrkemmän siiven piirissä, ja kagaaliin kuuluneiden sekä sen ulkopuolella toimineiden radikaalien työläisten joukossa. Osa perustuslaillisista siirtyi aktiivisen vastarinnan kannattajiksi muun muassa Nikolai Bobrikoffin saatua diktaattorin valtuudet Suomessa. Aktivismi jakautui sekä lähinnä ruotsinkielisen porvarillisen sivistyneistön aktivismiin että vähemmän tunnettuun [[Työläisaktivismi|työläisaktivismiin]]. Venäläistämistoimien kansallismielisen perusvastustuksen lisäksi työläiset tavoittelivat yhteiskunnallisia uudistuksia ja heitä motivoi myös pelko työväenlehtien lakkautuksista sekä työväenpuoleen painostuksesta ja sen toiminnan häirinnästä. Merkittävä työläisaktivistien johtohahmo oli [[Matti Turkia]]. Ennen vuoden 1905 suurlakkoa työläisaktivisteja on arvioitu olleen Suomessa lähes 5 000, ja he suunnittelivat useita terrori-iskuja venäläisviranomaisia vastaan. Molemmilla aktivistiryhmittymillä oli yhteyksiä muun muassa Ruotsiin, Venäjän emämaahan ja Japaniin (Japanin-Venäjän sodan aikana).