Ero sivun ”Leijapoika” versioiden välillä

}}

 

 

''Leijapoika'' on eeppinen tarina isistä ja pojista, ystävyydestä ja petturuudesta. Se on ensimmäinen länsimaissa mittavaa suosiota saanut [[afganistan]]ilaissyntyisen kirjailijan teos. Kirja antaa lukijalle värikkään kuvan Afganistanin kulttuurista, perinteistä ja elämästä niin Afghanistanissa kuin maahanmuuttajina [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Vaikka Hosseinin kuvauksessa sotaa edeltävästä ajasta Afganistanissa on tiettyä nostalgiaa, hän ei kuitenkaan peittele silloisenkaan yhteiskunnan epäkohtia: rotuvihaa, luokkaeroja, nepotismia ynnä muuta. Hänen kuvauksensa [[Taliban]]in ajasta, josta monet länsimaiset lukijat ovat saaneet tietoja ainoastaan joukkotiedotusvälineistä, on inhimillisesti järkyttävä ja koskettava, sillä se on esitetty yksilön näkökulmasta.

Leijapoika kertoo Amirista ja Hassanista, kahdesta afganistanilaisesta pikkupojasta 1970-luvun alkupuolen [[Kabul]]issa. Pojat ovat parhaat ystävykset, vaikka heidän välillään on suuri ero. Amir on rikkaan ja vaikutusvaltaisen isänsä ainoa poika, Hassan taas palvelijan poika ja vähemmistökansalainen, [[mongolit|mongolien]] jälkeläisiin kuuluva [[Hazarat|hazara]] ja [[Šiialaisuus|šiiauskoinen]] muslimi, kun taas valtaväestö on [[pataanit|pataaneja]] ja [[sunnalaisuus|sunnalaisia]]. Ystävyys ei ole tasaveroinen, vaan siinä on isännän ja palvelijan välinen arvoasetelma. Erään kerran [[leija|leijoja]] lennättäessään Hassan saa kimppuunsa vihamiehensä Assefin, joka inhoaa erityisesti hazaroita. Amir näkee väkivallanteon, mutta ei uskalla auttaa ystäväänsä.

 

{{Juonipaljastus loppu}}