Ero sivun ”Paraisten kirkko” versioiden välillä

'''Paraisten kirkko''' on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee [[Parainen|Paraisilla]]. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti 1440- tai 1450-luvulla. Kirkkoon on tehty useaan otteeseen laajennuksia ja muutoksia. Näistä huolimatta kirkon alkuperäinen ilme on säilynyt pitkälti. Keskiaikaisista kivikirkoista väitellyt Markus Hiekkanen toteaa: "Sisätila on Suomen vaikuttavimpia, ja erityisesti huomio kiinnittyy huolitellun tyylikkääseen holvaukseen kaikkine yksityiskohtineen."<ref name="Hie"hie127>{{Hie2007|Hiekkanen, 2007, s. 127}}</ref> Kirkkosalin suurimmat muutokset liittyvät runsasta kirkkokansaa varten rakennettuihin lehtereihin. Vuosina 1685–1686 turkulainen Mårten Henriksson teki pohjoisseinälle naistenlehterin tilanahtautta helpottamaan. Viisi vuotta tämän jälkeen laajennettiin eteläseinän miestenlehteriä ja 1750–1752 rakennettiin koko länsipäädyn mittainen miestenlehteri, joka 1862 muokattiin urkuparveksi. Valon määrä suurehkojen lehterien alla kävi kuitenkin niin vähäiseksi, että seurakuntalaiset alkoivat vaatia valaistuksen parantamista. Kahden uuden ikkuna-aukon pohjoisseinälle tekemisestä oltiin yksimielisiä. Kuitenkin vasta vuonna 1819 kirkon lattiaa korjannut halikkolainen kirkkopuuseppä Israel Cairenius sai tehtäväkseen tehdä myös ikkuna-aukot ja suurentaa vanhoja ikkuna-aukkoja.<ref name="Sui"sui>{{Kirjaviite | Tekijä = Suistoranta, Kari | Nimeke = Paraisten historia |1984</ref>

Alttarin edessä on Kuitian kartanon hauta, johon on haudattu Klaus Eriksson Fleming (noin 1535–1597) ja Erik Fleming (1517–1548)<ref name="Hie">{{Hie2007|127}}<hie127/ref> [[Museovirasto]] on määritellyt Paraisten kirkon ja sitä reunustavan Vanhan Malmin tiiviin asuinalueen [[Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa|valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi]].<ref name=rky>{{RKY|id=1798|nimi=Paraisten kirkko ja Vanha Malmi|ajankohta=22.12.2009|viitattu=8.10.2010}}</ref>

Suomenkielisen väestön määrä Paraisilla kasvoi voimakkaasti 30-vuotisen sodan aikana 1600-luvun alkupuolella. Keskiaikaisen perinteen mukainen, alttarin takana ollut sakaristo on 1689–1690 laajennettu suomenkielisen seurakunnan jumalanpalvelustilaksi.<ref name="Hie"hie126129>{{Hie2007|Hiekkanen, 2007, s. 126–129}}</ref> Per Brahen ja hänen puolisonsa Christina Catharina Stenbockin oletetaan olleen muutostöiden idean ja osin rahoituksenkin takana koska heidän vaakunansa on maalattu rakennuksen seinään.<ref name="Sui"sui179181>{{Sui1985|Suistoranta, 1985, s. 179–181}}</ref> Tämä niin kutsuttu "Finska kyrkan" palveli suomenkielisen väestön jumalanpalvelustilana aina 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Vuonna 1904 seurakunnan suomenkieliset pyysivät, että suomenkielisiä jumalanpalveluksia pidettäisiin joka viikko aiemman joka toisen viikon sijaan. Seurasi kiivas keskustelu, jonka aikana kappalainen Fredrik Gideon Nilsdorff ilmoitti mielipiteenään, että kahdesti kuussa, kuten tähänkin asti, riittää. 1906 päädyttiin nykytilaa ennakoivaan kokeiluun: suomenkielinen jumalanpalvelus alettiin pitää ruotsinkielisen palveluksen jälkeen joka sunnuntai. Järjestely herätti vastalauseita siitä, että suomenkielinen palvelusväki ei pääsisi enää kulkemaan isäntäväen kyydillä kirkkoon. Järjestely havaittiin kuitenkin hyväksi ja entinen "Finska kyrkan" sisustettiin hetken tyhjänä olon jälkeen kirkkomuseoksi ja se sai nimekseen Agricola-kappeli.<ref name="Sui"sui358361>{{Sui1985|Suistoranta, 1985, s. 358-361}}</ref> Jumalanpalvelukset pidetään Paraisilla vieläkin siten, että ruotsinkielinen jumalanpalvelus on kello 10 ja suomenkielinen kello 12 paitsi kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina jolloin järjestys on päinvastainen.

Punaisten muistomerkki on erityismaininnan arvoinen siksi, että sen aktiivinen unohtaminen on merkillinen ilmiö Paraisilla. Paikkakunnalla on asetettu sujuva yhteiselo kiistojen edelle. Muistomerkissä mainitut henkilöt saivat surmansa muualla käydyissä taisteluissa. Ainoa 1918 tapahtumien aikana Paraisilla haavoittunut henkilö oli puhelinkeskusta hoitanut poliisi Walter Rohde, jota läpikulkumatkalla ollut punaisten partio ampui revolverilla kolmesti kohti päätä. Rohde jäi silti henkiin.<ref name="Sui"sui352>{{Sui1985|Suistoranta, 1985, s. 352}}</ref>

Paraislaisten poliittisen sopuisuuden luonteesta kertoo jotain se, että samainen Rohde oli 1907 auttanut venäläisittäin saksaa puhuneen, aluksi "tohtori Mülleriksi" esittäytyneen matkalaisen jäätä pitkin Tukholmaan matkalla olleeseen laivaan salamatkustajaksi. Rohde tiesi kyllä, että kyseessä oli pakomatkalla ollut [[Vladimir Lenin|Vladimir Iljitš Lenin]]. Vuoden 1918 melskeissä puolestaan Paraisten punaiset varoittivat valkoisia kun muualta saapui aggressiivisia punaisia. Näin valkoisille jäi aikaa piiloutua metsiin.<ref name="Sui"sui352353>{{Sui1985|Suistoranta, 1985, s. 352–353}}</ref>

[[Tiedosto:ParainenChurchBellfryMiddleagesFinland.JPG|thumb|250px|Paraisten kirkon keskiaikainen kellotorni jonka puinen osa valmistui vuonna 1709<ref>http://www. name=rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1798</ref>]]