Ero sivun ”Ilmari Killinen” versioiden välillä

Killisen vanhemmat olivat kuuromykkien koulun johtaja [[Kustaa Killinen]] ja Matilda Josefina Lagus. Hän valmistui koneinsinööriksi [[Polyteknillinen opisto|Polyteknillisestä opistosta]] 1900 ja seuraavana vuonna [[Saksa|Saksasta]] sähköinsinööriksi. Killinen toimi ensin luotsilaitoksen apulaisinsinöörinä 1902-19121902–1912 ja sitten [[G. W. Sohlberg (yritys)|G. W. Sohlberg Oy:n]] insinöörinä 1912-19171912–1917, sosiaalihallituksen työnvälitysosaston johtajana 1917-19181917–1918, konekauppa Aatra Oy:n teknillisenä johtajana 1918-19231918–1923, Helsingin teollisuuskoulun sähkötekniikan lehtorina 1923-19261923–1926 ja [[kauppa- ja teollisuusministeriö]]n toimistopäällikkönä 19126-19361926–1936. [[Tullihallitus|Tullihallituksen]] pääjohtajaksi hänet nimitettiin 1936, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti.

[[Edistyspuolue]]tta edustanut Killinen oli kauppa- ja teollisuusministeri [[Kivimäen hallitus|Kivimäen hallituksessa 1932–1936]] 1932–1936. Hän oli lisäksi muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä [[Lapuan patruunatehdas|Valtion Patruunatehtaan]], [[Outokummun kaivos|Outokummun kaivoksen]] ja [[Outokumpu (yritys)|Outokumpu Oy:n]] johtokunnan puheenjohtaja, otti osaa mieskuorojen toimintaan, julkaisi teoksen ''Voiman saanti ja siirto'' (1916) ja laati G. W. Sohlberg Oy:n, Suomen Metalliteollisuuden työnantajaliiton ja Helsingin puhelinlaitoksen juhlajulkaisut.