Ero sivun ”Pitkäperjantai” versioiden välillä

'''Pitkäperjantai''' on [[pääsiäinen|pääsiäistä]] edeltävä [[perjantai]]. Se on [[Jeesuksen ristiinnaulitseminen|Kristuksen ristiinnaulitsemis]]- ja kuolinpäivä ja [[kirkkovuosi|kirkkovuoden]] ainoa surujuhla. Pitkäperjantai on yksi [[Hiljainen viikko|Hiljaisen]] juhlapyhistä. Koska pääsiäissunnuntain varhaisin mahdollinen ajankohta on 22.3 ja myöhäisin mahdollinen 25.4., pitkäperjantain vastaavat päivämäärtäpäivämäärät ovat 20.3. ja 25.4. Viimeksi pitkäperjantai oli 20.3. vuonna 1761 ja seuraavan kerran 2285. Viimeksi pitkäperjantai oli 23.4. vuonna 1943 ja seuraavan kerran 2038.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = SKS vuotuisjuhlat: pääsiäinen|osoite = http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/paasiainen/saanto.htm|julkaisu = neba.finlit.fi|viitattu = 2015-11-25}}</ref>

[[Leo Meller]]in mukaan pitkänperjantain teksti puhuu ihmisistä, jotka kulkevat ohitse.<ref>Matt. 27:39 Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä</ref> He näkivät sen, mitä he näkivät luonnollisilla silmillään, he näkivät käynnissä olevan teloituksen, mutta eivät paljon muuta. Mellerin mukaan nykyihmistä koskee tämä sama vaara, että me kävelemme ohitse. Jeesuksen ristinpuussa luki(''Tämä on juutalaisten kuningas''<ref>Luuk. 23:38, Matt. 27:37, Mark. 15:26, Joh. 19:19-21</ref>) kolmella kielellä hänen arvonsa. Nämä kolme kieltä edustivat uskontoa, sotilasvaltaa, ja järjen ja tiedon maailmaa. Ohi kulkevat ihmiset katsoivat Jeesuksen ristiä näiden kolmen kielen, näkökentän kautta. Mellerin mukaan ihminen tarvitsee vielä neljännen näkökentän, jonka vain [[Pyhä Henki]] voi ihmiselle antaa. Tätä kristityt etsivät ja tämän he uskovat löytävänsä. Meller panee merkille, ettei Matteuksen evankeliumin kuvauksessa ole sääliä, surua, ei mitään leikkiä ihmissielun herkillä kielillä, kun kuvataan Jeesuksen kuolemaa. Missä on tunteet, missä on Matteuksen kyyneleet, missä hänen tuskansa? Kun nykyihminen voi kokea siitä surua, niin Meller täsmentää, että evankelistat kirjoittivat tapahtumat vuosia tapahtumien jälkeen. Matteus ei päästä tekstiinsä Pyhän Hengen valaisemana mitään tunteita, koska hän kirjoittaa niille, jotka ovat valmiita nostamaan hänen evankeliumistaan häntä vastaan. Pyhän Hengen ohjauksessa hän ei päästä tekstiinsä mitään mikä vaikuttaisi pyrkimykseltä taivuttaa lukijaa vaan hän vain toteaa, näin tapahtui.

Meller sanoi,on ettätuonut esille [[Osmo Tiililä]]n erään pääsiäisen ajan saarnassa sanoisaarnan, jossa tämä totesi: "Meidän pitäisi vapauttaa henkenmme pakanallisesta tunnelmoinnista, niin joulun kuin pääsiäisenkin kohdalla. Jeesus ei ole enää pieni vastasyntynyt koditon lapsi makaamassa Beetlehemin seimessä, hän on kuningasten kuningas ja herrain Herra. Jeesus ei ole enää ristillä, kaipaamassa meidän sääliviä kyyneleitä hänen ristinsä juurella. Hän on läpi kuoleman ja ikuisuuden kulkenut, kuningasten kuningas ja herrain Herra, joka vaatii meiltä vain yhtä, että me antaudumme hänen herrausvaltaansa." Ja tämä on se, mitä pitkäperjantain tekstit tuovat meidän eteemme. Tiililä jatkaa: "Siellä, missä tällaista antautumista Jeesuksen Kristuksen Herrauteen ei ole tosiasiallisesti tapahtunut, siellä on opittu säälimään, tunteilemaan ja [[Suggestio|suggestoitumaan]] Golgatan tapahtumista... Tuossa on alttari, kävele nyt sinne ja kävelysi osoittaa, että sinä siirryt tunnelmoinnista Jeesuksen Herrauden tunnustamiseen."<ref>{{Verkkoviite | osoite =http://datauni.pp.fi/public_html/leomeller/LM_5763.mp3 | nimeke =Ne muut ja se yksi ristin luona | tekijä =[[Leo Meller]] | tiedostomuoto =mp3 | selite =Kohdasta 01:55+, 10:17+, 12:10+ | ajankohta =13.06.2005 | julkaisupaikka = | julkaisija =saarna.net | viitattu =1.4.2015 }}</ref>