Ero sivun ”Hermann Hesse” versioiden välillä

Kun Hesse vuonna 1919 pystyi palaamaan normaaliin elämään, hänen avioliittonsa oli raunioina. Hänen vaimonsa oli sairastunut vakavaan [[psykoosi]]in, mutta Hesse ei voinut enää kuvitella yhteistä tulevaisuutta Marian kanssa edes tämän toivuttua.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} Hesse muutti huhtikuussa yksin [[Ticino]]on, jossa hän asettui lopulta asumaan [[Montagnola]]n kylään. Hän vuokrasi neljä pientä huonetta erikoisesta linnamaisesta rakennuksesta, jonka nimi oli Casa Camuzzi. Siellä hän jatkoi kirjoitustyötään mutta alkoi myös maalata, millä oli vaikutusta hänen seuraavaan suuren kertomukseensa ''Klingsorin viimeinen kesä''. Vuonna 1922 julkaistiin Hessen Intia-romaani ''Siddhartha''. Teos kuvastaa kirjailijan rakkautta intialaista kulttuuria ja aasialaisia viisauksia kohtaan, joihin hän oli tutustunut vanhempiensa vaikutuksesta. Vuonna 1923 Hesse meni naimisiin rakastettunsa Ruth Wengerin kanssa, joka oli sveitsiläisen kirjailija [[Lisa Wenger]]in tytär ja [[Meret Oppenheim]]in täti, mutta tämä avioliitto oli kuitenkin jo alusta alkaen tuhoon tuomittu{{selvennä|millä perusteella?}}. Samana vuonna Hesse sai myös Sveitsin kansalaisuuden.

Hänen seuraavat suuremmat teoksensa, 1925 ilmestynyt ''Kylpylävieraana Badenissa'' ja 1927 ilmestynyt ''Nürnbergin matka'', ovat sävyltään ironisia omaelämäkerrallisia kertomuksia, jotka antavat jo odottaa tulevaa menestysromaania. Vuonna 1927 ilmestynyt ''[[Arosusi]]'' on ollut Hessen menestynein teos. Hessen 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi ilmestyi samana vuonna kirjailijasta myös ensimmäinen elämäkerta, jonka oli kirjoittanut hänen ystävänsä [[Hugo Ball]]. Jo pian uuden menestysromaanin jälkeen Hesse, yksinäinen arosusi, koki elämässään uuden käänteen rakastuttuaan [[Ninon Dolbin]]iin, josta myöhemmin tuli hänen kolmas vaimonsa. Tästä dualistiseen yhteiseloon{{selvennä|mitä se tarkoittaa?}} johtaneesta muutoksesta kumpusi romaani ''[[Narkissos ja Kultasuu]]'', joka ilmestyi 1930.