Versio 26. marraskuuta 2015 kello 00.33 muokkaa Aulis Eskola (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 75 561 muokkausta →‎Puhuttelunimi eli kutsumanimi: lakinippelit löytyvät artikkelista Suomalaiset nimet, ei kopioida niitä kaikkia tänne yleistason artikkeliin ← Vanhempi muutos		Versio 26. marraskuuta 2015 kello 00.41 muokkaa kumoa Aulis Eskola (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 75 561 muokkausta →‎Etunimi Suomessa: nimien historian ja muotojen nippeleitä pois, ovat artikkelissa Suomalaiset nimet (ei kopioida kaikkea yksityiskohtaista tänn globaalien asioiden artikkeliin) Uudempi muutos →
Rivi 13: [[Kristinusko\|Kristillisissä]] maissa monet tavalliset etunimet on saatu [[Raamattu\|Raamatusta]] ja monet niistä ovat [[heprea]]laista alkuperää. Suomalaisen almanakan etunimistä noin 40 prosenttia on kirkollista alkuperää (2008).<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä=Lempiäinen, Pentti \| Nimeke=Pyhät ajat \| Sivu=63 \| Selite=6. uudistettu painos \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=Kirjapaja \| Vuosi=2008 \| Tunniste=ISBN 978-951-607-651-8}}</ref> Länsimaissa käytetään myös [[Antiikin Kreikka\|antiikin kreikkalaisilta]] ja [[Antiikin Rooma\|roomalaisilta]] saatuja etunimiä (esimerkiksi [[Markus]] ja [[Laura (nimi)\|Laura]]), joista monet ovat samalla [[pyhimys]]ten nimiä. Yleisiä ovat myös germaaneilta (esimerkiksi [[Eero]] ja [[Emma (nimi)\|Emma]]) ja kelteiltä periytyvät nimet sekä nimet, jotka tarkoittavat jotain asiaa (kuten [[Satu (nimi)\|Satu]] tai [[Vuokko (nimi)\|Vuokko]]). [[Kansallisromantiikka]] on toisinaan nostanut esiin myös kansojen vanhoja omia nimiä. Suomessa tällainen nimilähde on ollut [[Kalevala]]. Osa [[suomalaiset muinaisnimet\|suomalaisista muinaisnimistä]] onkin 1800- ja 1900-luvulla tullut uudestaan käyttöön. Etunimien suosio vaihtelee paljon. Suomalaiset ovat yleensä kokeilevampia naisten nimien suhteen ja antavat tytöille uudisnimiä, kun taas miehet saavat perinteisiä nimiä.<ref>{{Lehtiviite \| Otsikko=Nimitysuutisia \| Julkaisu=Helsingin Sanomien kuukausiliite \| Vuosi=Helmikuu 2004 \| Sivu=35}}</ref> [[Lapsi\|Lapselle]] ei tavallisesti anneta ainakaan ensimmäiseksi etunimeksi nimeä, jonka kantajia on erittäin paljon vanhempien ikäluokassa. Vanhempien nimet saattavat olla jälleen suosittuja heidän lapsenlapsenlapsillaan. Yleisimpien nimien suosion sykli on yli sata vuotta: esimerkiksi tällä hetkellä lapsilla suosittu etunimi [[Emma (nimi)\|Emma]] on ollut viimeksi suosionsa huipulla 1800-luvun loppupuolella. On kuitenkin myös muutamia etunimiä, joiden kantajia on melko paljon kaikenikäisten joukossa. Monet tällaiset jokaiselle sukupolvelle tyypilliset nimet ovat kantajiensa toisia tai kolmansia nimiä, jotka kulkevat suvussa. Suomalaisten etunimikokonaisuudet noudattavat useimmiten [[viskurilaki]]a, jonka mukaisesti pisin ja painavin aines päätyy loppuun. Niinpä yleensä nimikokonaisuuden viimeinen nimi on yleensä myös pisin, esimerkiksi Pekka Antti Johannes. Lapsi saa Suomessa nimen seuraavasti: Sairaala lähettää tiedon syntyneestä lapsesta [[Maistraatti\|maistraatille]]. Jos lapsi syntyy jossakin muualla kuin sairaalassa, avustavan lääkärin, kätilön tai sairaanhoitajan on ilmoitettava syntymä. Muussa tapauksessa äidin tai lasta hoitavan henkilön on ilmoitettava syntymästä terveydenhuollon ammattihenkilölle, joka välittää tiedon maistraattiin. Syntymätodistusta ei Suomessa käytetä. [[Väestörekisterikeskus]] lähettää rekisteröintitiedot edelleen lasten vanhemmille. Vanhemmat antavat lapselle yhdestä kolmeen etunimeä ja ilmoittavat rekisteröintitiedot väestörekisteriin taikka evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen seurakuntaansa. Lapselle on annettava etunimi kahden kuukauden kuluessa hänen syntymästään.

Ero sivun ”Etunimi” versioiden välillä