Ero sivun ”Kristallipalatsi” versioiden välillä

378 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
Kpl-jakoja ja lähteen kahdennus. Perustiedot kuten koko ylemmäksi lopusta.
(enkkuwikin mukaan alettiin siirtää heti kohta maailmannäyttelyn jälkeen eikä vasta '55)
(Kpl-jakoja ja lähteen kahdennus. Perustiedot kuten koko ylemmäksi lopusta.)
[[Tiedosto:Crystal Palace.PNG|thumb|Kristallipalatsin julkisivu maailmannäyttelyn aikaan aikalaispiirroksessa.]]
[[Tiedosto:Crystal Palace General view from Water Temple.jpg|thumb|Sydenhamin Kristallipalatsi valokuvassa vuodelta 1854.]]
'''Kristallipalatsi''' ({{k-en|The Crystal Palace}}) oli [[kasvihuone]]insinööri [[Joseph Paxton]]in suunnittelema [[valurauta|valuraudasta]], lasista ja osittain puusta rakennettu näyttelyhalli, joka oli suunniteltu vuoden 1851 [[Lontoon maailmannäyttely]]ä varten<ref name=miettinen>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.xip.fi/taidehistoria/?page_id=73 | Nimeke = Uusia tekniikoita | Tekijä = Miettinen, Jukka O. | Julkaisu = "Tila, kuva, aatteet"-luentosarjan oheismateriaali | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Teatterikorkeakoulu | Viitattu = 30.4.2011 }}<br>(Huom. Lontoon maailmannäyttelyn järjestämisvuosi on lähteen mukaan 1852 eli väärä.)</ref>. Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa vuoksi insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70&nbsp;000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin maailmannäyttelyn jälkeen [[Sydenham Hill]]iin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.
 
Aikaansa nähden poikkeuksellisen kevyeltä näyttävä rakennus pystytettiin vain viidessä kuukaudessa ennaltavalmistettujen osien ansioista. Kristallipalatsi oli kevyiden rakenteidensa vuoksi insinööri- ja arkkitehtitaidon voimannäyte ja tarjosi näytteilleasettajille valoisat 70&nbsp;000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Kristallipalatsi siirrettiin maailmannäyttelyn jälkeen [[Sydenham Hill]]iin, jossa se tuhoutui tulipalossa 1936.
Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut [[Arkkitehti|arkkitehdin]] koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessä sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 metriä pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93&nbsp;000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Myös [[Ovi- ja ikkunavero|ikkunavero]]n kumoutuminen oli välttämätön ehto hankkeen toteutumiselle. Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293&nbsp;655 lasilevyä, 30&nbsp;000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = Bill Bryson| Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15–19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>
 
Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293&nbsp;655 lasilevyä, 30&nbsp;000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = Bill Bryson| Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15–19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>
 
Paxton tunsi jo ennalta kasvihuoneiden rakentamisen, mutta hänellä ei ollut [[Arkkitehti|arkkitehdin]] koulutusta. Sen vuoksi hänen osallistumisensa maailmannäyttelyrakennuksen suunnittelukilpailuun oli rohkea teko. Epäilijät sanoivat, että rakennus ei kestä tuulessa, että se muuttuisi auringonpaisteessä sietämättömän kuumaksi tai että lasipinnat voisivat lämmetessään hajota. Mikään näistä epäilyksistä ei toteutunut. Lähes koko rakennelma koottiin samanlaisista 90 cm leveistä ja 7 metriä pitkistä standardiosista. Tarvittiin 93&nbsp;000 neliömetriä lasia, mikä oli kolmasosa maan vuotuisesta tuotannosta. Samaan aikaan (1838) oli kehitetty uusi tekniikka lasilevyjen tuotantoon. Myös [[Ovi- ja ikkunavero|ikkunavero]]n kumoutuminen oli välttämätön ehto hankkeen toteutumiselle. Rakennus oli 564 m pitkä, 124 m leveä ja 33 m korkea. Siihen tarvittiin 293&nbsp;655 lasilevyä, 30&nbsp;000 rautaista perusosaa ja suuri määrä puisia lattianpäällysteitä. Rakennus oli ainutlaatuinen ja sen sisällä kulkevat tunsivat olonsa epätodelliseksi, sillä he kulkivat lasisen rakennuksen sisällä.<ref name="sis">{{Kirjaviite | Tekijä = Bill Bryson| Nimeke =Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi =2011 | Luku = | Sivu = 15–19| Selite =Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos ''At Home: A Short History of Private Life'', Transworld Publishers/Doubleday 2010) | Julkaisupaikka = | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 978-951-0-36967-8 }}</ref>
 
== Lähteet ==
Rekisteröitymätön käyttäjä