Ero sivun ”Monadologia” versioiden välillä

10 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
p
fix
[katsottu versio][katsottu versio]
p (typo)
p (fix)
 
[[Kuva:Leibniz Monadology 1.jpg|thumb|180px|''Monadologian'' käsikirjoitus]]
 
'''''Monadologia''''' (''Monadologie'', [[1714]]) on [[Gottfried Leibniz]]in [[filosofia|filosofinen]] pääteos ja teos joka määrittää hänen filosofiansa sisällön parhaiten. Teos käsittelee [[monadi|monadeja]] eli formaaleja jakamattomia perusyksiköitä (vrt. [[atomi]]), jotka eivät kuitenkaan ole [[fysiikka|fyysisiä]] vaan [[metafysiikka|metafyysisiä]].
 
Teoksen nimi tulee siitä, että Leibniz halusi [[Marsilio Ficino]]a, [[Giordano Bruno]]a ja [[Anne Conway]]tä imitoiden pitää kreikan kielen sanat ''monas'' ("ykseys"”ykseys”) ja ''logos'' ("tutkielma"”tutkielma” tai "tiede"”tiede”) yhdessä. Näin ''Monadologia'' tuli olemaan joko tutkielma monadeista tai ykseyden tiedettä.
 
''Monadologia'' on kirjoitettu lyhyinä loogisina kappaleina, joita on yhteensä yhdeksänkymmentä, ja jotka seuraavat toisiaan loogisesti. Teoksen sisällys etenee [[dialektiikka|dialektiseen]] tapaan ja kohtaa näin kysymyksiä ja ongelmia, jotka auttavat lukijaa etenemään opinnoissaan. Lukija voi oppia, että yhdistetyt kappaleet ovat jotain yhdistettyä, ulottuvaista, ilmiömaailmaan kuuluvaa ja toistuvaa yksinkertaisiin substansseihin nähden, minkä [[Immanuel Kant|Kant]] esitti myöhemmin dikotomiallaan fenomena-noumena. Tästä seuraa kysymys, onko sielu monadi? Jos vastaus on myöntävä, silloin sielu on yksinkertainen substanssi. Jos sielu on materiaalinen yhdistelmä, se ei voi olla monadi.
# Fysikaalinen perustelu, elävien voimien teorian ja siitä implisiittisesti seuraavan kartesiolaisen dynamiikan kritiikin kautta. Leibniz osoitti kartesiolaisen dynamiikan virheet.
# Metafyysinen perustelu, [[riittävän perusteen periaate|riittävän perusteen periaatteen]] kautta. Periaatteessa syiden ketju ei voi jatkua loputtomiin ja se vaatii jokaiselle tapahtumalle alun. Vertaa [[occamin partaveitsi]].
# Psykologinen perustelu, synnynnäisten ideoiden postuloimisen kautta, erityisesti teoksessa ''[[Nouveaux essais sur l'entendementl’entendement humain]]'', joka vaikutti Kantin ''[[Puhtaan järjen kritiikki]]in''.
# Biologinen perustelu, kappaleiden ennaltamuotoutumisen teorian ja orgaanisessa kehityksessä tapahtuvan toiminnallisen jakautumisen kautta.
 
[[Kuva:Leibniz Monadology 2.jpg|thumb|180px|Leibnizin omakätinen ''Monadologian'' käsikirjoitus]]
 
Monadit ovat Leibnizin mukaan metafyysisiä pisteitä tai voimapisteitä. Ne ovat olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvaisuutta. Todellisuudessa kaikki materiaalinen joka on olemassa koostuu kokonaisuudessaan monadeista. Monadit eivät ole toisiinsa tai mihinkään muuhun substanssiin nähden [[kausaliteetti|kausaalisissa]] suhteissa, ja ne liikkuvat (tai "ilmenevät"”ilmenevät” vaikuttaakseen toisiinsa) ennalta-asetetun harmonian mukaisesti. Toisin sanoen koko maailmankaikkeus hajoaisi, jos [[Jumala]] ei valvoisi ja ohjaisi jokaisen monadin jokaista liikettä.
 
Ihmisten sielut ovat erityisiä monadeja, hallitsevia ja järjellisiä monadeja. Tällaiset monadit antavat meille tietoisuuden, joka tarkoittaa kykyä reflektoida tietoisia havaintoja ja olla tietoinen itsestään. Tätä Leibniz kutsuu ''apperseptioksi''. Kaikilla muilla yksinkertaisilla monadeilla on kaksi perusominaisuutta, ravitseva ja aistiva, kun taas joillakin on myös muisti.
37 468

muokkausta