Ero sivun ”11. divisioona (talvisota)” versioiden välillä

'''11. divisioona''' perustettiin [[Kymenlaakso]]n sotilasläänin alueella [[Ylimääräiset harjoitukset|YH]]:n julistamisen jälkeen [[14. lokakuuta]] [[1939]]. <ref name="Talvisodan historia115">Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s.115</ref>

 

Sotatoimet Karjalankannaksella alkoivat 30. marraskuuta aamulla kello 6.50 neuvostojoukkojen voimakkaalla tykistötulella valtakunnan rajan yli. Tykistötulen kohteena olivat ns. [[Suojajoukot|suojajoukkojen]] komento-, majoitus- sekä huoltopaikat. Tykistötuli ei kuitenkaan aiheuttanut juurikaan tappioita, koska suomalaisjoukot olivat ennättäneet jo siirtyä taisteluasemiinsa kuluneen yön aikana. Hyökkäystä edeltävän tykistötulen voitiin todeta alkaneen kaikkien rajan yli johtaneiden teiden suunnissa, joten puna armeijan hyökkäyksen arvioitiin olevan hyvinkin laajamittainen. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss.34-35</ref>

 

'''Muolaan ryhmän''' oikealla sivustalla Joutselässä taisteli koko päivän ajan divisioonalle alistetun JP 3:n lähimmäksi rajaa sijoitettu komppania. Kyseinen komppania joutui kuitenkin illan tultua antamaan periksi ja aloitti vetäytymisensä kohti Lintulassa olevia pataljoonansa pääosia. Muolaan ja Lipolan ryhmän välisellä alueella neuvostojoukot pääsivät 5. rajakomppanian estelyistä huolimatta etenemään kohti Kekrolan ja Vuottaan välistä tietä uhaten näin Kekrolassa taistelevan ErP 4:n selustayhteyksiä. Pataljoona joutui aloittamaan vetäytymisensä asemistaan jo puolenpäivän aikaan ja ryhmittyi uudelleen puolustukseen noin 7 kilometriä taaempaan asemaan. Mainitun rajakomppanian vetäydyttyä ennakkoon laaditun suunnitelmansa mukaisesti Pulkkisen alueella avautui puna-armeijalle jälleen vapaa reitti etenemiseen koko Muolaan ryhmän selustaan. Neuvostojoukot keskeyttivät etenemisensä kuitenkin alkaneen yön ajaksi. '''Lipolan ryhmän''' alueella torjuttiin kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset murtaa viivytysasema. Mainittujen viivytystaistelua käyvien ryhmien sauma-alue kiinnitti myös ylempien esikuntien huomion ja 11. divisioona saikin käskyn siirtää omia joukkojaan lähemmäksi taistelualuetta. Tehtävät annettiin yhdelle pataljoonalle (I/JR 32) ja divisioonan kevyelle osastolle. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s.35</ref>