Ero sivun ”Insuliinišokkihoito” versioiden välillä

Hoito tehtiin sairaalassa, ja se koostui useasta vaiheesta. Ensimmäinen eli hakuvaihe kesti useita viikkoja, ja silloin tutkittiin, minkä suuruinen insuliiniannos potilaalle sopi parhaiten. Toisessa vaiheessa potilas saatettiin koomaan, joka jakautui kahteen osaan, [[sopor]]iin ja varsinaiseen koomaan. Soporissa potilas ei pysty vastaamaan kysymyksiin kuin ilmeillään, koomavaiheessa ei enää ollenkaan. Kooma toistettiin useana päivänä viikossa yleensä yhteensä enintään 30–40 kertaa. Ellei siihen mennessä tapahtunut voinnin kohentumista, hoito lopetettiin. Kolmas vaihe oli nimeltään polarisaatiovaihe, ja se oli hoidon lopetusvaihe. Potilas sai insuliinia joka aamu pienenevien annoksin, mutta tämä vaihe saatettiin jättää poiskin.<ref name="sj" />

 

 

Suomessa hoitoa käytettiin ensimmäisen kerran 1936 [[Kellokosken sairaala]]ssa. Sen käyttö väheni lääkkeiden kehittymisen myötä ja jäi pois kokonaan 1960-luvulla.<ref name="sj" />