Ero sivun ”Mobilia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 34:
Vuonna 1988 [[liikenneministeriö]] asetti työryhmän, joka laati kokonaisselvityksen ministeriön hallinnonalan erikoismuseoista ja niiden kehittämisestä. Työryhmä esitti mietinnössään, että Vehoniemen Automuseosäätiön ja Tie- ja vesirakennuslaitoksen alaisen, vuonna 1980 perustetun [[Tiemuseo]]n näyttelytoiminta yhdistettäisiin Tieliikennemuseoksi, ja vuonna 1990 liikenneministeriö teki päätöksen tieliikennemuseon perustamisesta. Vuonna 1991 Vehoniemen Automuseosäätiö muuttui julkisyhteisöjen ylläpitämäksi säätiöksi, kun A-Katsastus Oy (ent. Autorekisterikeskus), Kangasalan kunta, [[Puolustusministeriö]] ja [[Tiehallinto]] (ent. Tielaitos) tulivat mukaan säätiöön ja sopivat entistä laaja-alaisemman tieliikennemuseon perustamisesta. Tässä yhteydessä säätiön museoiden ryhmään tuli mukaan Tiemuseo.<ref> ''Mobilia-vuosikirja 1992,'' s. XII.</ref>
Vehoniemen Automuseo, Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallinen museo ja Tiemuseo ottivat Mobilian yhteiseksi nimekseen vuonna 1992 ja säätiön nimi muutettiin Mobilia-säätiö. Vehoniemenharjulta Mobilia siirtyi uusiin tiloihin Kangasalan Kisarantaan kesäkuussa 1992. Museon vihkivät käyttöön silloinen liikenneministeri [[Ole Norrback]], Tielaitoksen pääjohtaja [[Jouko Loikkanen]] ja [[Hämeen lääni]]n maaherra [[Risto Tainio (maaherra)|Risto Tainio]].<ref>Kimmo Levä (toim.): ''Kansakunta liikkeellä: Mobilia-vuosikirja 1993'', s. 119. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1993.</ref> Lisätilojen valmistuttua huhtikuussa 1994 Vehoniemen Automuseosäätiön koko näyttelytoiminta siirrettiin Kisarantaan.<ref> Kimmo Levä (toim.): ''Tietä perille: Mobilia-vuosikirja 1994'', s. 108. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1994.</ref> Vuonna 1997 Mobilia saavutti yhden keskeisistä tavoitteistaan, kun opetusministeriö nimesi sen tieliikenteen alan valtakunnalliseksi erikoismuseoksi.<ref> Kimmo Levä (toim.): ''Viisikymppisten matkassa: Mobilia-vuosikirja 1997'', s. 3. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1997.</ref> Vuonna 1999 Vehoniemen Automuseosäätiö muutti strategiansa mukaisesti nimensä Mobilia-säätiöksi.<ref> Kimmo Levä (toim.): ''Auton vuosisata: Mobilia-vuosikirja 1999'', s. 5. Kangasala: Mobilia-säätiö, 1999.</ref> Vuonna 2003 Mobilia palkittiin museoalan laatupalkinnolla.<ref> Kimmo Levä (toim.): ''Maantien ässät: linja-auto 100 vuotta Suomessa'', s. 91. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.</ref>
Tällä hetkellä (2010) Mobilia-säätiössä on mukana 28 tieliikenteen alan taustayhteisöä. Perustajajäsenten lisäksi säätiön jäseniksi ovat sittemmin liittyneet mm. [[Autoliitto]], [[Liikenneturva]], [[Linja-autoliitto]], [[sisäministeriön poliisiosasto]], [[Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL]], Suomen Autokoululiitto sekä Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto. Säätiön liikevaihto on noin 1,4 miljoonaa euroa, ja sen keskimääräinen henkilöstömäärä on 18. Museon käytössä on näyttely-, hallinto-, kokous- ja säilytystiloja lähes 8 000 neliömetriä.
| |||