Ero sivun ”Oikeiston vastainen kampanja” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Envy (keskustelu | muokkaukset)
p lisätty luokka
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Oikeistonvastainen kampanja''' on nimitys kahdelle erilliselle poliittiselle puhdistuskampanjalle [[Kiina]]ssa vuosina 1957–1960.
 
Ensimmäinen oikeistonvastainen kampanja käynnistettiin 8. kesäkuuta 1957 välittömänä jatkona [[sadan kukan kampanja]]lle, jonka aikana kansalaisten oli sallittu esittää avointa kritiikkiä [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistista puoluetta]] kohtaan. Aiempi avoimuuskampanja selitettiin tässä vaiheessa uusiksi siten, että taantumuksellisten ”myrkylliset rikkaruohot ja myrkkyhöyryt” oli ensiksi päästettävä esiin, jotta ne oli mahdollista kitkeä. Oikeistonvastaista kampanjaa johti kommunistisen puolueen pääsihteeri [[Deng Xiaoping]]. Kampanja laajeni suureksi oikeistolaisten ja byrokratismin vastaiseksi kampanjaksi, joka jatkui vuoteen 1958. Kampanjan kohteeksi valittiin ne, jotka olivat esittäneet kritiikkiä aiempien avoimuuskampanjoiden aikana. Arviolta 300&nbsp;000 – 800&nbsp;000 ihmistä joutui erilaisten rangaistusten kohteeksi, useinmitenuseimmiten karkotetuksi pois kaupungeista tai työleirivankeuteen. Kampanja kohdistui varsinkin älymystön edustajiin. Lisäksi byrokratismin vastaisessa kampanjassa noin miljoona kommunistisen puolueen jäsentä joutui puolueensisäisen rangaistuksen kohteeksi.<ref name="KKH">Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori: ''Kiinan kansantasavallan historia'', s. 84–86. Gaudeamus, Helsinki 2012.</ref>
 
Toinen, niin sanottu '''oikeisto-opportunismin vastainen kampanja''' käynnistettiin vuonna 1959 sen jälkeen, kun puolustusministeri [[Peng Dehuai]] oli arvostellut [[Suuri harppaus|suurta harppausta]] ja [[Lushanin konferenssi]]ssa osa puoluejohdosta oli yhtynyt kritiikkiin. [[Mao Zedong]] katsoi asemansa olleen uhattuna ja käynnisti siksi uuden puhdistuksen puolueessa. Tämä kampanja jatkui vuoden 1960 puoliväliin saakka. Kohteina olivat varsinkin kommunistisen puolueen ja armeijan edustajat, joiden arveltiin vastustavan suurta harppausta. Virallisten tietojen mukaan 3–10 prosenttia puolueen jäsenistä leimattiin tällöin oikeistolaisiksi.<ref>Paltemaa & Vuori 2012, s. 126.</ref>